K
Konstit lopussa
Vieras
Puolen vuoden sisään meidän kiltti ja tottelevainen poikamme on heittäytynyt eskarissa hankalaksi. Poika on alkanut aggressiviseksi, saattaa töniä muita ja joskus on nyrkkikin heilahtanut. Joutuessaan puhutteluun hän uhmakkaasti vaan toteaa että teki näin ja näin koska halusi eikä välitä mitä siitä seuraa. Lisäksi hän kritisoi kaikkea mitä siellä tehdään, kaikki hommat on tylsiä ja ärsyttäviä. Eskaritädit alkavat olla helisemässä.
Nyt sitten ollaan siinä pisteessä että erityisope+muut ovat sitä mieltä ettei tämä mene tavallisen eskariuhman piikkiin. Aggressiivisuudesta ainakin ovat kovasti huolissaan. Psykologin kanssa aletaan tapausta hoitamaan. Sekä kotona että eskarissa ollaan sitä mieltä että luultavasti nämä ongelmat kumpuavat huonosta itsetunnosta, joka pojalla on ollut ihan pienestä lähtien näkyvissä. Huonoa itsetuntoa on yritetty kohottaa sekä kotona että eskarissa, mutta parannusta ei juuri ole tapahtunut. Lapsi pelkää jatkuvasti, ettemme rakasta häntä ja hän sanoo olevansa huonompi kuin muut. En ymmärrä mistä tällainen kumpuaa, meillä on normaali perhe ja asiat kunnossa kaikin puolin.
Lapsi osaa jo lukea, matikka sujuu ja huolta oppimisesta ei ole. Joten kouluunlähtö sen puolesta on ihan mahdollista mutta tää käyttäytyminen.. Ja lapsella on myös kavereita, hyviäkin sellaisia. Eli häntä ei ole kiusattu.
Onko kellekään tuttua ja olisiko vinkkejä siitä mitä tässä voin tehdä, alkaa olla itselläkin konstit lopussa.
Nyt sitten ollaan siinä pisteessä että erityisope+muut ovat sitä mieltä ettei tämä mene tavallisen eskariuhman piikkiin. Aggressiivisuudesta ainakin ovat kovasti huolissaan. Psykologin kanssa aletaan tapausta hoitamaan. Sekä kotona että eskarissa ollaan sitä mieltä että luultavasti nämä ongelmat kumpuavat huonosta itsetunnosta, joka pojalla on ollut ihan pienestä lähtien näkyvissä. Huonoa itsetuntoa on yritetty kohottaa sekä kotona että eskarissa, mutta parannusta ei juuri ole tapahtunut. Lapsi pelkää jatkuvasti, ettemme rakasta häntä ja hän sanoo olevansa huonompi kuin muut. En ymmärrä mistä tällainen kumpuaa, meillä on normaali perhe ja asiat kunnossa kaikin puolin.
Lapsi osaa jo lukea, matikka sujuu ja huolta oppimisesta ei ole. Joten kouluunlähtö sen puolesta on ihan mahdollista mutta tää käyttäytyminen.. Ja lapsella on myös kavereita, hyviäkin sellaisia. Eli häntä ei ole kiusattu.
Onko kellekään tuttua ja olisiko vinkkejä siitä mitä tässä voin tehdä, alkaa olla itselläkin konstit lopussa.