Ongelmissa eskarilaisen kanssa

[Konstit lopussa]

Puolen vuoden sisään meidän kiltti ja tottelevainen poikamme on heittäytynyt eskarissa hankalaksi. Poika on alkanut aggressiviseksi, saattaa töniä muita ja joskus on nyrkkikin heilahtanut. Joutuessaan puhutteluun hän uhmakkaasti vaan toteaa että teki näin ja näin koska halusi eikä välitä mitä siitä seuraa. Lisäksi hän kritisoi kaikkea mitä siellä tehdään, kaikki hommat on tylsiä ja ärsyttäviä. Eskaritädit alkavat olla helisemässä.

Nyt sitten ollaan siinä pisteessä että erityisope+muut ovat sitä mieltä ettei tämä mene tavallisen eskariuhman piikkiin. Aggressiivisuudesta ainakin ovat kovasti huolissaan. Psykologin kanssa aletaan tapausta hoitamaan. Sekä kotona että eskarissa ollaan sitä mieltä että luultavasti nämä ongelmat kumpuavat huonosta itsetunnosta, joka pojalla on ollut ihan pienestä lähtien näkyvissä. Huonoa itsetuntoa on yritetty kohottaa sekä kotona että eskarissa, mutta parannusta ei juuri ole tapahtunut. Lapsi pelkää jatkuvasti, ettemme rakasta häntä ja hän sanoo olevansa huonompi kuin muut. En ymmärrä mistä tällainen kumpuaa, meillä on normaali perhe ja asiat kunnossa kaikin puolin.

Lapsi osaa jo lukea, matikka sujuu ja huolta oppimisesta ei ole. Joten kouluunlähtö sen puolesta on ihan mahdollista mutta tää käyttäytyminen.. Ja lapsella on myös kavereita, hyviäkin sellaisia. Eli häntä ei ole kiusattu.

Onko kellekään tuttua ja olisiko vinkkejä siitä mitä tässä voin tehdä, alkaa olla itselläkin konstit lopussa.

 

[vierailija]

Jotainhan siellä kotona on vialla. Jotain, mitä te ette vain itse tiedosta. Vanhemmat eivät välttämättä itse tiedosta jatkuvaa lapsen alaspainamista. Nämä voivat olla pieniä sanoja, äänesävyjä- ja painoja jne. Oma äitini näykki jatkuvasti minua, jatkuvaa pientä ja isompaa arvostelua, henkistä ja fyysistä väkivaltaa, toisaalta koulusaavutuksillani yms. leuhkimista ulospäin. Jatkuvaa vertailua toisiin jne. Ja kuinka ollakaan, aloin tapella siskoni kanssa, koulussa poikien kanssa (olin tyttö), myöhemminkin jouduin tappeluihin ja poliisin kanssa tekemisiin. Aikuisena otin alkoholistin narsistimiehen, joka yritti tappaa minut ja vainosi vuosia. Lapseni takia minun oli pakko selvitä hengissä. Vasta silloin alkoi asioiden työstäminen, joka jatkuu yhä. Lahjakkuudestani huolimatta minusta tuli alisuoriutuja. Vanhempieni kanssa en ole juuri tekemisissä.

 

[vierailija]

Onko terrveydentila hyvä? Allergioita, hometta tms? Ne voivat saada elimistössä aikaan stressitilan, joka tekee agressiviseksi.

 

[vierailija85]

Ottakaa ihmeessä kaikki apu vastaan ja selvitelkää asiaa yhdessä, siten voitte keksiä keinoja auttaa lasta.
Eskari-ikä taitaa olla monesti haasteellinen, paljon olen kuullut erilaisia "ongelmia". Meillä uusi juttu on se, että lapsella on todella rankka äiti-vaihe menossa: äitiä tulee ikävä paljon nopeammin, kuin aikasemmin.
Paljon tsemppiä teille ja uskoisin, että löydätte jonkun keinon auttaa lasta.

 

[vierailija]

Sua ehkä lohduttaa tämä: meilläkin oli ihan ka-ma-la eskarivuosi ja pojan asenteessa ja käytöksessä suunnilleen kaikki pielessä. Kesän aikana tapahtui jotain mystistä, sillä syksyllä koulun aloitti ihan erilainen poika ja eka luokka on sujunut tosi hyvin. Jos ennen huonoja päiviä oli neljä tai viisi viikossa, niin nyt kerran kahdessa kuukaudessa on yksi huono päivä, jolloin lapsi kaipaa erityistä tsemppausta ja itsetunnon kohotusta. Toivottavasti teilläkin koetaan samanlainen kypsymisen ihme