Onko 25v ikäkriisiä olemassa?

[Möllibulli]

Jos on niin mulla on kai sellanen. Jos ei niin sit mua kai vaivaa joku muu... Poika on 3kuukauden ja mulle on iskeny järkyttävä ahdistus "mikä musta tulee isona" ja mihin pääsen töihin kun se aika koittaa. Koulutusta kun ei ole eikä työpaikkaa mihin palata vaan suuret kaatuneen firman velat odottaa maksajaa...Tekis mieli olla pojan kanssa kotona pidempään kun tytön jälkeen menin töihin heti äitiysloman loputtua mutten usko että se taloudellisesti on mahdollista, mies kun maksaa vielä törkeän suuria elatusmaksuja. Tähän päivään asti oon kuvitellu et mähän olen ihan nuori ja tässähän ehtii vaikka mitä mutta mutta... Aloitan etälukion ja jos se joskus valmiiksi tulee niin ikää on väistämätt melkein 30. Eihän se toki paljoa ole mutta kuitenkin... Mies vaihtoi vaimoa ollessaan 25 ja ex-vaimo ja miehen äiti laittoi miehen "toilailut" ikäkriisin piikkiin joka menee ihan pian ohi... Taisi siinä kyllä jotain muutakin vähän olla.

 

[-Huvitutti-]

Voi kuule, sulla on ihan se perinteinen kahdenkympin kriisi. Se kuulemma tulee yleensä vasta muutamia vuosia kahdenkympin jälkeen. Mulla se oli pari vuotta sitten (olen nyt 23).
Tuo vaihe tunnetaan myös identiteettikriisin nimellä. Siihen kuuluu juuri tuo "mikä minusta tulee isona" -pohdinta ja vastaavat.
Eli ole huoleti, kyllä tuo ohi menee! Ja ehkä sen jälkeen tiedät mitä tulevaisuudelta haluat. Mä ainakin tiesin ja toteutin sen, nyt olen kotiäitinä.
Niin ja viimeistään sitten se helpottaa kun kolmenkympin kriisi iskee..

 

[alannah]

Mie oon 25v ja eikä tunnu missään!! Paitsi selässä toisinaan...

 

[LydianÄiti75]

Juujuu, ikäkriisi kuuluu asiaan. Mulla tosin aikanaan kriisi johtui siitä että nuorempana olin varma että kaksvitosena oon naimisissa ja on muksut tehty ja oma talo jne, ja kun sitten kaksvitosena huomasin että OHO, eipä oo taloa eikä muksuja työkiireiltä ehtiny saamaan ja mieskin on vasta poikaystävä nii pitihän siitä vähän kriiseillä. Nyt puskee kolmenkybän kriisi päälle täyttä häkää, onneksi nyt on jo sentään tuo ihana tytär ja mieskin vaikken alttarille vielä ole päässytkään... :ashamed: Luulenpa että me naiset kriiseillään suunilleen joka synttäriä tietyn rajapyykin jälkeen, toiset ihan vakavasti ja me toiset hiukka pilke silmäkulmassa.

 

[nannu]

täytin eilen 25 vee ja kyllä nyt pitää nollata laskurit!! kamalaa ku 5 vuoden päästä on 30 ja musta on nuorempana tuntunu et 30vee on vanhoja. mut onko ne sittenkään?? hirvittää kumminki!

 

[meeri]

Hihaa Minulla oli myös 20-30 v välillä samoja "jos menen nyt opiskelemaan olen sen ja sen ikäinen =vanha kääkkä". Nyt olen lähes nelikymppinen ja vasta nyt jatko-opinnot suunnitelmissa. En ajattele enää minkä ikäinen olen kun valmistun.
Elämässä noita murrosikiä tulee tuon tuosta =)
Usko pois; vanheneminen on ihan kivaa

 

[taiska]

minä täytän marraskuussa 20 ja mulla on varmaan se kahdenkympin kriisi nyt meneillään... :/

 

[ässä]

Jep jep, olin 25-vuotias kun esikoinen syntyi ja heti jysähti ihan hirveä ahdistus päälle. Vauvasta toki olin ikionnellinen, mutta samalla ajatus tämän ihmisen elämän rajallisuudesta kolahti kuin halolla päähän! Siis kun tajusin että tämä pieni ihminen jää (toivottavasti) minun jälkeeni tänne maan päälle... Pohdin hirveästi elämän tarkoitusta (mitä järkeä tässä on, maksetaan 20 vuotta asuntolainaa ja that's it!!) ja kuolemaa ym. Sitten pikkuhiljaa tajusin että elämän tarkoitus on elämä itse, ei sen enempää eikä vähempää. Vähitellen ahdistus hävisi eikä mulle ole kyllä mitään 30-kriisiä tullut...32 vuotta on ihana ikä B)

 

[-Huvitutti-]

\

elämän tarkoitus on elämä itse, ei sen enempää eikä vähempää.

Voiko tätä enää paremmin sanoa, mielestäni ei. :flower:

 

[peppilottasikuriina]

Mulla 28v. on selkeesti jo 3-kympin kriisi. Pohdiskelen asioita, tätäkö tämä nyt sit on seuraavat 15vuotta, ja olenko loppujen lopuksi oikeella alalla jne... Kriisistä toiseen se elämä käy... :headwall: :headwall:

 

[Alina]

\

täytin eilen 25 vee ja kyllä nyt pitää nollata laskurit!! kamalaa ku 5 vuoden päästä on 30 ja musta on nuorempana tuntunu et 30vee on vanhoja. mut onko ne sittenkään?? hirvittää kumminki!

:headwall: täällä yx kolkyt vee sulle sanoo,ettei sun olo viiden vuoden kuluttua ole SENKUMMEMPI kuin nytkään...ei 30v.täyttäminen sen ihmeellisempi asia ole ,usko pois. :x Tottakai sitä pistää vähän miettimään AINA kun vanhenee,että mikä elämäntilanne on ja mitä elämältä vielä haluaa.Mutta mikäli päämäärät suht selvät ,niin hätä ei ole tämännäköinen.Minä ainakin olen tasapainoisempi ja onnellisempi kuin koskaan.Parikymppisenä liian moni asia oli auki ja epävarmana.KIhloissa olen elämäni miehen kanssa ,meillä on kohta 3v.poika.Naimisiin vielä joskus kun saisi astella (tässä viiden vuoden sisään se tulee tapahtumaan)ja sen oman talon kun joskus omistaisi...Eli EN tunne itseäni sen vanhemmaksi kuin 25vuotiaanakaan ,olen oikein tyytyväinen elettyyn elämääni ja tähän ikääni....ei niitä kriisejä kannata tyhjästä nyhjästä.Naurat vielä ajatukselle ,että olisit "vanha"kun täytät ne maagiset 30vuotta.Jatkoja sulle.

 

[Ofelia]

On se olemassa
Mäkin oon tässä jo pari vuotta "kriiseilly".. Kaverit on jo naimisissa, on omaa kämppää ja korkeakoulututkintoa jne.. mitäs mulla? Avokki ja lapsia ja ammatti jota kukaan ei tunnu arvostavan, vähiten mä ite :/ Ja kun mietin jatko-opintoja, niin tulee just laskettua et kun joskus valmistun niin oon jo päälle 30 eli vanha kääkkä(sori..) ja saan jäädä suoraapäätä eläkkeelle Lapsettomat kaverit lohduttelee, et onhan sulla sentään jo lapset.. Niin on, mut eipä paljon muuta. Kai sitä jotenkin peilaa tätä olotilaa niihin nuoruuden haaveisiin ja kaikki se mikä ei menny haaveiden mukaan, pukkaa kriisiä ja paniikkia päälle Jonkun verran jo helpottaa, mut niin paljoo ei kuitenkaan että kykenisin ajattelemaan elämää neljä vuotta eteenpäin: kolkytvuotis-synttäreitä :\|

 

[Aurora-]

ihanaa et muillakin on 25 vuoden kriisi. B) huh mä ajattelin jo et oon ainut.
mulla on 2 lasta,ukko ja vakkarityö.mut siitä huolimatta tuntuu et on joku kriisi.pohdin kovasti et mikä musta tulee isona, tuleeko/saadaanko lapsia enää...
toivottavasti tää menee ohi ennen ku alkaa kolmenkympin kriisi B)

 

[MInäkin kriisissä]

Kriisi mikä kriisi! Ilmiselvä!
Mulla on ollut nuo kaikki jo:20v. 25v.30v.35v. ja 40v. lähestyy!
Siis kriisistä kriisiin se käy ihmisen tie.Mutta niistä oppii ja kasvaa, sehän siinä on hyvä puoli. Jos ei olis kriisejä sitähän olis toisten talutusnuorassa kuin entinen talon pässi. Pitäähän sitä miettiäkin mitä elämältään haluaa ja mihin alistuu tai ei! Tämä on vaan elämää!

 

[Janni79]

mul on sellainen olo et pitäs olla kaikki valmiina jo. välillä on sellanen olo et kyl täs viel kerkee et nuorii ollaan, mut sit taas tulee sellanen "vanha"-kausi et mis on mies ja loput lapset ja työt yms. "pakolliset". mitähän on sit kolmenkympinkriisi ku nyt on jo välillä niin hullu olo??

 

[Möllibulli]

\

mul on sellainen olo et pitäs olla kaikki valmiina jo. välillä on sellanen olo et kyl täs viel kerkee et nuorii ollaan, mut sit taas tulee sellanen "vanha"-kausi et mis on mies ja loput lapset ja työt yms. "pakolliset". mitähän on sit kolmenkympinkriisi ku nyt on jo välillä niin hullu olo??

Just sama homma, vaikka mulla on kyllä mies ja pari muksua mutta kuitenkin...

Tänään se pahuksen 25 sit paukahti mittariin. varmaan tullu joku ryppykin... ainakin johonkin. En mä sitä vielä oo löytäny mut kyl se jossain väijyy =)

 

[kärppä79]

Varmasti on! Täällä kans samanmoisia ajatuksia! 25 vuotta mittarissa ja aivan hukassa..välillä.

 

[tandemi]

No,elämähän on pelkkää kriisiä jos noin ajattelee.Ensin on uhmaikä syntymästä murrosikään.Sitten riehutaan nuoruuden vimmassa kunnes hoksataan että nyt kaikki johtuu 25v tai 30v kriisistä.Sitten aletaankin kallistua jo vaihdevuosiin tai 5-kympin villityksiin jne.Helpointa lienee olla tyytyväinen just tähän hetkeen ja olla sujut itsensä kanssa.Eikä aina syyttää jotain kriisiä.

 

[Tammi-82]

Oon vasta 22v ja naimisissa yli 3v.ja kaksi lasta ja se "oma"asunto toki vasta iki oma 20v.päästä Niin tuntuu että sitä on "mummoitunut". Mutta se ammatti on jäänyt hankkimatta,eikä edes lukiota käyty,tai mitään. koulu jäänyt 10luokalle... :ashamed: No voipi olla että meen kouluun vasta 45,kun ehkä kaikki lapset olis suhteellisen isoja..Jos niitä vaikka saisi lisää. Ehkä mun elämän tarkoitus on ollakin koti äitinä 10 lapselle Täytyy vaan ootella mitä huominen tuo tullessaan :heart: