Onko 30-40 v naiset täydellisyydentavoittelijoita?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Kuten Väestöliiton Vaaranen väittää?

http://www.hs.fi/elama/a14526588746...utm_medium=tf-desktop&utm_content=articlepage

”Pariterapiaan miehet tulevat kuin syytettyinä. Syytettyinä siitä, etteivät ole pystyneet täyttämään naisen kaikkia vaatimuksia.”

Sillä niitähän riittää. Erityisesti silloin, kun perheeseen tulee lapsia.


”Silloin naisen kriteerit muuttuvat. Hän alkaa haluta täydellisyyttä, esimerkiksi täydellisen siistiä kotia. Neuvottelutaidot häviävät, kun naisen kaikki huomio ja energia keskittyy lapsen eloonjäämiseen. Miksi näin käy, sitä ei tiedetä”, Vaaranen sanoo.

Ennennäkemätön täydellisyydentavoittelu on Vaarasen mukaan kolme- ja nelikymppisten naisten vitsaus, jonka hän vuonna 1961 syntyneenä tuntee hyvin vieraaksi.

”Miksi nykyajan nuoret naiset haluavat tällaista täydellisyyttä? Kenelle he haluavat näyttää? Tyttökavereilleko? Vai onko materialistisessa ajassa jotain sellaista, joka saa heidät toimimaan näin”, hän kysyy.

Miehet eivät Vaarasen mukaan janoa täydellistä elämää.

”Eivät tietenkään! En ole koko urani aikana tavannut miestä, joka valittelisi, että kotona pitäisi olla vähän täydellisempää. Putoaisin varmaan tuoliltani, jos sellaisen tapaisin.”
 
Tuntemistani (siis hyvin tuentemistani) noin paristakymmenestä ikähaarukkaan kuuluvasta perheelllisestä naisesta ehkä kaksi sopii kuvaukseen.

Mut osaavat elää siten kuin itse tykkäävät. Eikä oo niin väliä onko olkkari siisti ja muodinmukainen (jos olkkaria edes on) kun menee kylään.
 
Olen lopettanut parisuhteen etsimisen aikoja sitten. Liian aikaa vievää ja vaatimustaso hipoo pilviä melkein kaikilla. Kun pääsääntöisesti on mahdollisuus niin huonotasoisiin naisiin, niin valinta ruveta ikisinkuksi ja yksineläjäksi oli helppo.
 
Väestöliiton palveluissa nähdään miehen kärsimys siitä, miltä tuntuu tulla parisuhteessa kohdelluksi välttämättömänä pahana tai tyttökavereita huonompana ystävänä, kirjoittaa Väestöliiton Parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen HS:n mielipidepalstalla.

Rosa Meriläinen kirjoittaa blogissaan (HS 5.1.) nais ystävien korvaamattomuudesta miehiin nähden . Ajatus ilmentää ajallemme ominaista menestyvien naisten tapaa puhua miehistä väheksyvästi ja naisystävistä ylistävästi. Ilmiö tulee vastaan myös Väestöliiton parisuhdepalveluissa netissä ja vastaanotoilla. Huolestuttavaa on, kun puhe muuttuu miestä syrjiväksi toiminnaksi ja avoimeksi väheksymiseksi.

Ajatus ilmentää 2000-luvun miehen ja naisen etääntymistä parisuhteessa ja naisen tarvetta – oikeastaan hätää – korvata menetetty läheisyys kavereilla. Kiireinen ja kuormitettu elämäntapa ei lisää parisuhdeonnea. Toisen poissa ollessa läheisin uskottu onkin kaveri eikä oma puoliso. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että ystävät tai vaikkapa lapset eivät korvaa kaipuuta jakamiseen ja rakkauteen.

Naisystävät ovat tärkeitä mutta eivät koskaan yhtä tärkeitä kuin puoliso, valittu tai lasten isä. Naisystävä tuskin kasvattaa ja elättää kaverin lapsia, rakentaa tulevaisuutta tai kantaa vastuuta taloudesta ja perheestä. Ajallemme ominaista on pitää myös näitä asioita itsestäänselvyyksinä.

Suhde elämänkumppaniin on tietenkin haastavampi suhde kuin suhde ystävättäriin. Suhde mieheen ei säestä olemassa olevaa vaan pakottaa kasvamaan ja kehittymään.

Olen huolissani miehiä väheksyvästä asenneilmastosta liitoissa ja sinkkuelämässä. Väestöliiton palveluissa nähdään miehen kärsimys siitä, miltä tuntuu tulla parisuhteessa kohdelluksi välttämättömänä pahana tai tyttökavereita huonompana ystävänä. Kysymys, johon en osannut vastata, oli tämä: mitä voin tehdä, kun tiedän, että koirakin on vaimolle minua tärkeämpi?

Heli Vaaranen
Parisuhdekeskuksen johtaja, Väestöliitto

http://www.hs.fi/mielipide/a1452576623366
 
Ei sitten riittäny matujen naisviha. Nyt käännetään suomessakin miehet ja naiset toisiaan vastaan, jotta saadaan taas hyvä syy alkaa tääläkin alistamaan naisia. "muttaku ne kiusaa"
 
Väestöliiton asiantuntija: "Naiset väheksyvät miehiä"
Keskiviikko 13.1.2016 klo 16.58

Mies kärsii parisuhteessa naisen jatkuvasta kritiikistä. Nainen on uupunut ja vaatii täydellisyyttä puolisoltaan.

Yhä useampi mies kärsii parisuhteessa vähättelystä ja mitätöinnistä. Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtajan Heli Vaarasen mukaan ilmiö on yleistynyt Väestöliiton netti- ja puhelinpalveluissa. Ilmiö nousi puheenaiheeksi, kun Vaaranen kirjoitti asiasta mielipidekirjoituksen Helsingin Sanomiin.

- Ilmiö on huolestuttavasti nousussa. Moni mies kärsii parisuhteessaan jatkuvasta vähättelystä. Naiset myös puhuvat keskenään miehistä vähättelevään sävyyn, Vaaranen sanoo.

Vaarasen mukaan naiset odottavat kumppanilta täydellisyyttä, eikä tavallisuutta siedetä. Nettivastaanotoilla toistuu yhä uudelleen sama tarina.

- Mies on rikki, koska nainen kritisoi häntä jatkuvasti. Mies tekee kotityöt väärin, syö väärin, puhuu väärin. Ilmiöstä kärsivät etenkin kiltit ja joustavat puolisot.

Ilmiö toistuu myös sinkkuelämässä. Moni mies on huolissaan siitä, että ei pääse edes treffeille, koska naiset hylkäävät treffikumppanin hyvin pienin kriteerein.


- Erään sinkkumiehen tarina oli sydäntä särkevä. Mies menestyi muuten elämässä hyvin, mutta oli deittaillut yli kymmenen vuotta saaden pakit toistamiseen, koska vääränlaiset kengät tai jokin muu mitätön seikka saattoi karkottaa naisen.

Väsynyt nainen

Vaarasen mukaan naisen käytöksen taustalla on väsymys. Moni nainen on uupunut vaativassa työssään ja paineissa olla samaan aikaan toimelias ja jaksava äiti tai kumppani. Energiaa ei vain riitä puolisolle asti.

- Nainen oireilee puolisolle ja joskus jopa koko perheelle. Kukaan tuskin tahtoisi olla huonon ilman moottori, mutta suomalainen nainen ei vain kerro helposti, kun väsyttää.

Uupunut nainen vaatii mahdottomia itseltään ja puolisoltaan, vaikka kumppanin pitäisi olla elämässä mielihyvän lähde. Väsyneelle naiselle kumppanista muodostuu pahan olon sylkykuppi.

- Monet nykyiset kolme- ja nelikymppiset äidit ovat osa vauva.fi- ja somesukupolvea. Sosiaalisessa mediassa he ovat tottuneet miettimään, mitä muut heistä ajattelevat. Siksi omasta miehestä halutaan muokata omien toiveiden mukainen. Silloin naiset kritisoivat puolisoaan ja miessukupuolta yhdessä.

Vaikka mies tekisi kotitöitä, hän ei usein muista korostaa sitä puolisolleen riittävän paljon. Silloin se unohtuu.


- Lisäksi suhteen alussa rakastunut nainen usein hemmottelee miestä, mutta arjen ja työn paineissa se muuttuu helposti mahdottomaksi. Muutos on hyvin jyrkkä.

Kaverit ne tärkeimmät

Vaarasen mukaan ilmiö näkyy niin, että nykyihminen pitää enemmän huolta kaverisuhteistaan, koska ne ovat helppoja. Kaveri tukee ja kannustaa. Parisuhde on haastavin ihmissuhde, koska puolison edessä joutuu kohtaamaan omat heikkoutensa ja on pakko kehittyä jatkuvasti.

- Parisuhteessa kalvaa sama epäilys läpi vuosien: voitko rakastaa minua tällaisena?


Vaarasen mukaan huolestuttavaa ilmiössä on etenkin se, että naiset puhuvat ja vähättelevät miehiä myös jatkuvasti keskenään. Eivätkö miehet sitten ole viljelleet naisista ikäviä juttuja keskenään? Miksi naisten puheet herättävät kohun?

- Miesten tekemä vähättely ei ole minulle tuttu ilmiö. Parisuhteiden kohdalla olen huomannut jo viiden vuoden aikana sen pikemminkin niin päin, että miehet kehuvat ja kiittelevät puolisonsa sinnikkyyttä, vaikka suhteessa on vaikeaa.

Vaarasen mukaan yksi lääke vähättelyä vastaan olisi oppia ajattelemaan, että ne tärkeimmät ihmiset odottavat siellä kotona.


http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2016011320954202_lz.shtml
 
Jommankumman vanhemman on pakko tehdä se makaronilaatikko niin, että sossun tädeillekin kelpaa. Muksut huostaanotetaan välittömästi, jos huusholli on miehen poikamiesboksin näköinen. Että siitä johtuvat ne tiukemmat siivouskriteerit. Minun puolestani voidaan välittömästi sopia, että kämppä saa olla sikolätti kunhan mies saa pysyvästi pidettyä ne sossun tädit poissa kyttäämästä.

Kumma on, ettei tuo Väestöliiton työntekijä tajua, että se on tämä holhousyhteiskunta, jonka vaatimuksiin äidin on pakko vastata, ettei menetä lapsiaan. Väestöliitto kun on muutenkin niin mielellään asettamassa kaikenlaisia vaatimuksia vanhemmille, ja nuo vaatimukset vain lisäävät sen äidin työtaakkaa. Väestöliitto voisi seuraavaksi suosittaa, ettei pikkulapsikotia tarvitse siivota, ei tarvitse laittaa lapsille ruokaa, ei tarvitse huolehtia lapsia kouluun ja tarhaan, ei huolehtia nukkumaanmenoajoista tai puhtaista vaatteista. Noilla suosituksilla voisivat äiditkin relata ja mieskin saisi pelata pleikkaa rauhassa kaiket illat ilman nalkutusta, että jotain muutakin pitäisi tehdä.
 
Tuskin nuo ihan puskistakaan repäistyjä juttuja kuitenkaan on.


Väestöliiton palveluissa nähdään miehen kärsimys siitä, miltä tuntuu tulla parisuhteessa kohdelluksi välttämättömänä pahana tai tyttökavereita huonompana ystävänä

Ilmiö tulee vastaan myös Väestöliiton parisuhdepalveluissa netissä ja vastaanotoilla. Huolestuttavaa on, kun puhe muuttuu miestä syrjiväksi toiminnaksi ja avoimeksi väheksymiseksi.

Väestöliiton palveluissa nähdään miehen kärsimys siitä, miltä tuntuu tulla parisuhteessa kohdelluksi välttämättömänä pahana tai tyttökavereita huonompana ystävänä.

Yhä useampi mies kärsii parisuhteessa vähättelystä ja mitätöinnistä. Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtajan Heli Vaarasen mukaan ilmiö on yleistynyt Väestöliiton netti- ja puhelinpalveluissa.
 
Jommankumman vanhemman on pakko tehdä se makaronilaatikko niin, että sossun tädeillekin kelpaa. Muksut huostaanotetaan välittömästi, jos huusholli on miehen poikamiesboksin näköinen. Että siitä johtuvat ne tiukemmat siivouskriteerit. Minun puolestani voidaan välittömästi sopia, että kämppä saa olla sikolätti kunhan mies saa pysyvästi pidettyä ne sossun tädit poissa kyttäämästä.

Kumma on, ettei tuo Väestöliiton työntekijä tajua, että se on tämä holhousyhteiskunta, jonka vaatimuksiin äidin on pakko vastata, ettei menetä lapsiaan. Väestöliitto kun on muutenkin niin mielellään asettamassa kaikenlaisia vaatimuksia vanhemmille, ja nuo vaatimukset vain lisäävät sen äidin työtaakkaa. Väestöliitto voisi seuraavaksi suosittaa, ettei pikkulapsikotia tarvitse siivota, ei tarvitse laittaa lapsille ruokaa, ei tarvitse huolehtia lapsia kouluun ja tarhaan, ei huolehtia nukkumaanmenoajoista tai puhtaista vaatteista. Noilla suosituksilla voisivat äiditkin relata ja mieskin saisi pelata pleikkaa rauhassa kaiket illat ilman nalkutusta, että jotain muutakin pitäisi tehdä.

Miten yhdessä ollessa voi olla tuollainen pelko vai eroako silloin jo pelätään tai mietitään. Yleensähän äiti ei edes silloinkaan "menetä" lapsiaan vaan monesti isä.

Meillä huolehditaan kaikista noista mainitsemistasi asioista yhdessä työ- yms tilanteen mukaan. Isänä ja aviomiehenä olen osana perhe-elämää enkä odota vaimon tekevän kaikkea. Minullakin kun on ne lapset eikä vain vaimolla.
 
Ou nou, mä en sovi tohon muottiin kuin ikäni puolesta. Ei o supersiistiä kuin vessassa, lapsen leluja löytyy vähän sieltä sun täältä, villakoirat purevat joskus jalkaan kunnes ne poistan imuriin. Mieheni ei oikeasti tarvitsisi suoriutua edes perinteisistä miesten töistä, osaanhan itsekin rempata, korjata, lingota lumet ja lukea lapselle iltasadun. Meillä tekee hommat se joka paremmin ne osaa, ei jaotella. Mies tekee makaronilaatikon ja minä paistan pihvit...
 
Miten yhdessä ollessa voi olla tuollainen pelko vai eroako silloin jo pelätään tai mietitään. Yleensähän äiti ei edes silloinkaan "menetä" lapsiaan vaan monesti isä.

Meillä huolehditaan kaikista noista mainitsemistasi asioista yhdessä työ- yms tilanteen mukaan. Isänä ja aviomiehenä olen osana perhe-elämää enkä odota vaimon tekevän kaikkea. Minullakin kun on ne lapset eikä vain vaimolla.

Viestin pointti oli varmaan se, että onhan ne vanhemmuuden yleiset vaatimukset kasvaneet jostain 80-luvusta. Silloin ei tehnyt tiukkaakaan ajella ilman turvavöitä samalla kun tupakoi lapset kyydissä, mutta nykyään välittömästi kaikki ajattelee tuollaisen skenaarion kuullessaan, että sossuthan tuollaisesta tulee.
 
Ei tuosta ekasta jutusta nyt tullut ilmi muita vaatimuksia kuin siisti koti. No onko se ihan tavattoman kohtuutonta?

Ja mitä tulee siihen, että "muuten menestynyt mies saa pakin vääränlaisten kenkien vuoksi", niin ei parisuhdetta valita sen perusteella, miten hyvä tyyppi on muilla elämän osa-alueilla. Ihan sama, vaikka olisi urallaan menestynyt, jos ei natsaa parisuhteen osalta. Ja tuskinpa kenkien vuoksi saa pakkeja, jos muuten olisi ollut kiinnostava ja ihana mies - joko kenkäjuttu on miehen omaa vainoharhaista tulkintaa tai sitten tuo pariterapeutti (vai mikä olikaan) on itse kärjistellyt jotain, varmaan jostain keskustelupalstalta lukemaansa.

Itse en näe ongelmana sitä, jos jollekin kaverit ovat tärkeämpiä kuin parisuhde. Ei kaikkien tarvitse olla parisuhdekeskeisiä. Ei kaikkien tarvitse haluta parisuhdetta ollenkaan.

Mutta varmasti noiden miesten paha olo on ihan aitoa enkä sitä vähättele. Mutta en tekisi pariterapiaan tulleiden parien perusteella yleistyksiä kaikkien pariskuntien tilanteesta. Terapiaan mennään silloin kun on ongelmia ja paha olla. Voi hyvinkin olla, että noissa tapauksissa ainakin joissain miehen ja naisen toiveet ja kemiat eivät kohtaa, ja jos mies kuitenkin rakastaa kumppaniaan ja haluaisi olla tämän kanssa, niin kyllähän siinä kärsii, jos huomaa että toinen liukuu pois. Syy siihen voi olla monessa paikassa, mutta toisaalta sellaistakin elämä välillä on: joskus jotkut parisuhteet eivät toimi, ja vaikka se kurjaa on, niin joskus ihminen voi olla onneton parisuhteessaan. Silloin juuri se ihminen ei todennäköisesti ole oikeanlainen kumppani itselle. Noissa esimerkkitapauksissa se epäkohta on varmasti molemminpuolinen.
 
Ei Väestöliiton tantalle tullut mieleen lukea tutkimuksia, joiden mukaan nainen on EDELLEEN perheessä päävastuun kantaja mitä tulee lastenhoitoon ja kotitöihin, sen lisäksi että naiselta vaaditaan nykyään myös täyttä panosta työelämässä ja elannosta pitää tuoda puolet pöytään. Sitten vielä kun ottaa huomioon millaista pullamössöä nämä 30-40 vuotiaat miehet nykyään on; äiti on passannu mennen tullen silloin -70 ja -80 luvulla, pojat vaan pelais pleikkaa aamusta iltaan ja viikonloppuisin yötä myöten. Sanokaa mun sanoneen että vielä vaikeempaa tulee olemaan 90 ja 2000 luvun nuorilla kun lisääntymään alkavat.. Pojista ei oo muuhun kun tablettia näppäämään ja naisilta vaaditaan aina vaan enemmän ja enemmän, oli kyse sitten työelämästä tai lasten hoitoon ja kasvatukseen liittyvistä yleisistä ohjenuorista.

T. 27 v uupunut kahden pikkulapsen ja yhden ison vauvan äiti.
 
Minut ainakin on miehen sinnikkäällä ja joustamattomalla työskentelyllä liuutettu etsimään juttuseuraa ja sielunkumppania ja tukea ja turvaa muista lähimmäistäni. Ehkä ne seuraukset alkaa pikkuhiljaa realisoitua miehelle mitä seuraa jos pitää toista itsestäänselvyytenä ja ikuisesti jaksavana robottina. Tai en mä tiedä kärsiikö se yksinäisyydestä, ei me puhuta sellaisia, enää. Ei tässä mitään kriisiä ole, asiat on asettuneet uomiinsa, ihan jees menee.
 

Yhteistyössä