Onko elämäsi sellaista kuin nuorena ajattelit?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja musta tulee tarhantäti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

musta tulee tarhantäti

Vieras
Lapsena ja nuorena aina ajattelee että sitten kun minulla on esim. lapsia, niin .... jotain(esim. asun omakotitalossa tai olen työssä siellä tai täällä) niin onko elämäsi nyt aikuisena sellaista kun ajattelit vai jotenkin erillaista?
 
aivan erilaista. En olis voinut kuvitella koskaan että oon vähän reilu 20v tässä tilanteessa, mies, lapsi, talo ja etenkin tää ammatinvalinta on sellainen etten uskonut koskaan lähteväni tähän. Mutta niin se elämä kantaa.. :)
 
En muista koskaan miettineeni tulevaisuutta. Ala-asteella halusin ratsastuksen opeksi, mutta ei sitten yläasteella ollut edes haaveammattia eikä lukiossakaan enkä haaveillut minnekään muutosta enkä todella lapsiakaan ajatellut. Tässä vain on aina menty eteenpäin. Ei mulla nytkään suunnitelmia ole. Ikää 31v, lapsia on ja ammattikin sellainen, mistä en ikinä haaveillut ennen 24 vuoden ikää.
 
Mä ajattelin aika pitkään, että meen nuorena naimisiin ja saan 7 lasta. Haaveammatti oli sihteeri. Kaupungissa en ajatellut koskaan asuvani.

No, ikää on 32 v., avoliitossa asun, lapsia 1 ja ammattina äidinkielenopettaja ja asun kaupungissa, kerrostalossa.

Vaikka elämä ei ole mennyt kuvitelmien mukaan, olen tyytyväinen valintoihini. Tämä on mun elämää :).
 
Olen yhdessä nuoruusaikani "sitä ei ainakaan ikinä" -inhokkilistan ammatissa, maalainen, naimisissa ja kahden lapsen äiti - ei todellakaan käynyt niin kuin teininä suunnittelin. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja musta tulee tarhantäti:
Lapsena ja nuorena aina ajattelee että sitten kun minulla on esim. lapsia, niin .... jotain(esim. asun omakotitalossa tai olen työssä siellä tai täällä) niin onko elämäsi nyt aikuisena sellaista kun ajattelit vai jotenkin erillaista?

Hyvä kysymys. Ei ole, mutta onnellinen olen silti.
Mulla piti olla mies ja monta koiraa, lapsen piti olla tyttö.
Nyt mulla on mies joka ei oikein tykkää koirista ja kaksi poikaa mutta näin on just niin hyvä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
olisi kiva lukea että minkälaista silloin lapsena suunnittelitte ja mitä se nyt on

Mä kirjoitin joskus 11 v itselleni kirjeen aikuisena luettavaksi mutta oon hukannut sen. Muistan vain yhden naiivin asian kun olin rakastunut johonkin luokan kovikseen, että oonko sen kanssa naimisissa. No en onneksi oo =)
 
halusin lapsia --> nyt 2 kpl
halusin 2 kerroksisen puutalon --> sain
vannoin etten ikinä ota ukkoa Pohjanmaalta kun ova niin suoria --> rakastuin pohjalaiseen mieheen ja olemme naimisissa onnellisesti

:D
 
no joo, melkein, halusin olla isona kaupan täti, ja onhan sitäkin hommaa tullut tehtyä, ja tulla äidiksi ja saada 8 lasta...no kolme on omia lapsia, mutta viisihän noita käytännössä on, eli lapsiakin on siunaantunut elämääni jokunen
 
Minä olin aivan vakuuttunut nuorena, etten elä yli 25-vuotiaaksi. Tavallaan tämä pitikin paikkansa :D Identiteetin rajulla muuttumisella voi olla pienen kuoleman kaltaisia piirteitä.
 
Mä ajattelin nuorena (yläaste) et mä saan varmaan ekan lapsen 25-vuotiaana (olin 26) ja saan monta lasta (sain 2), mulla on jenkkiauto (ei ole jenkkiä vaan korealainen romu), työhaaveita en muista luulen et halusin kampaajaks (olen ollut varastoissa töissä ) eipä tuu muuta ny mieleen yht'äkkiä...
 
Ei ole. En olisi edes villeimmissä kuvitelmissani pitänyt nykyistä elämäntapaani realistisena. Hyvät puolet viisinkertaiset silloisiin kuvitelmiini verrattuna ja niin myös rankat/huonot puolet! Luulin päätyväni ihan keskitien kulkijaksi.
 

Yhteistyössä