V
vieras
Vieras
Meillä oli miehen kanssa ongelmia ja olimme jo eroamassa. Minulla oli uusi rakkauskin. Päätimme kuitenkin, että koitetaan vielä saadaanko tätä korjattua.
Nyt on koko kesän oikeastaan kaikki mennyt paremmin. Toisaalta minusta tuntuu että mies varoo sanomasta minulle oikein mistään. Ei uskalla hermostua tai sanoa, jos jokin onkin hänen mielestään vialla. Yksi suurimmista ongelmista olikin juuri se, että mies kohdistu minuun henkistä väkivaltaa. Huomautteli aivan kaikesta ja todella töykeästi eikä juuri minua arvostanut.
En tiedä siis kauanko tuo muutos jatkuu. Voiko se olla pysyvä muutos?
Mutta suurin ongelma on se, että se toinen rakkauteni ei ole hiipunut. Rakastan ja kaipaan sitä toista miestä joka hetki. Ja oman miehein kanssa mikään ei sytytyä. Ihmettelen jos mies ei huomaa edes sitä, että en osaa kunnolla halata. Kaverina hänen kanssaan on hyvä olla, mutta mitään sellaista en tunne häntä kohtaan kuin pitäisi aviomiestä kohtaan tuntea. Pussaaminenkin tuntuu todella väkinäiseltä.
Voiko tuollaiset tunteet tulla jostain, jos nyt tuntuu, että tuntee vain kaikkea kaverillista toista kohtaan?
Yhdessä olemme olleet 15vuotta ja lapsia on kolme. En haluaisi viettää loppuelämääni rakkaudettomassa ja kiihkottomassa suhteessa, jossa toinen tuntuu vain kaverilta. Mies sensijaan sanoo olevansa onnellinen ja kuin uudelleen rakastunut jne.
Nyt on koko kesän oikeastaan kaikki mennyt paremmin. Toisaalta minusta tuntuu että mies varoo sanomasta minulle oikein mistään. Ei uskalla hermostua tai sanoa, jos jokin onkin hänen mielestään vialla. Yksi suurimmista ongelmista olikin juuri se, että mies kohdistu minuun henkistä väkivaltaa. Huomautteli aivan kaikesta ja todella töykeästi eikä juuri minua arvostanut.
En tiedä siis kauanko tuo muutos jatkuu. Voiko se olla pysyvä muutos?
Mutta suurin ongelma on se, että se toinen rakkauteni ei ole hiipunut. Rakastan ja kaipaan sitä toista miestä joka hetki. Ja oman miehein kanssa mikään ei sytytyä. Ihmettelen jos mies ei huomaa edes sitä, että en osaa kunnolla halata. Kaverina hänen kanssaan on hyvä olla, mutta mitään sellaista en tunne häntä kohtaan kuin pitäisi aviomiestä kohtaan tuntea. Pussaaminenkin tuntuu todella väkinäiseltä.
Voiko tuollaiset tunteet tulla jostain, jos nyt tuntuu, että tuntee vain kaikkea kaverillista toista kohtaan?
Yhdessä olemme olleet 15vuotta ja lapsia on kolme. En haluaisi viettää loppuelämääni rakkaudettomassa ja kiihkottomassa suhteessa, jossa toinen tuntuu vain kaverilta. Mies sensijaan sanoo olevansa onnellinen ja kuin uudelleen rakastunut jne.