V
väsynyt vieras
Vieras
Meillä on vuoden ikäinen lapsi. Lapsen isä osallistui lapsen hoitoon erittäin vähän lapsen ollessa pieni, nyt hän on osallistunut hieman enemmän.. En kuitenkaan pidä siitä, että kun hän ns. on lapsen kanssa, hän tekee sen yleensä toisella kädellä, istuskelee tietokoneella tms. Viikonloput hän on usein töissä, ja jos ei ole siellä, niin sitten omissa touhuissaan tai juopottelemassa. Esim. tämän vuoden puolella on ollut 9 viikonloppua, mies on ollut kuusi kertaa juomassa (parina vkl molemmat päivät). Hänen mielestään tämä ei ole paljon, sillä joskus aikaisemmassa elämässään hän on juonut joka vkl molemmat päivät. Hänellä on humalassa kotiin tullessa mm. tapana meuhkata kovaan ääneen, jolloin lapsi herää ja tietenkin on vaikeaa saada hänet sen jälkeen nukahtamaan uudelleen. Siksikin minua ärsyttää tuo juominen.
Minua miehen alkoholinkäyttö häiritsee, erityisesti siksi, että tuntuu, että alkoholi menee lapsen ja minun edelle. Olisiko lapsen syntymän jälkeen ollut yksi sellainen viikonloppu, että mies olisi koko vkl ajan ollut meidän kanssamme, ilman että hän käynyt muualla omilla asioillaan. Tilannetta pahentaa se, että isäksi tuleminen on ollut miehelle nähtävästikin aika kova muutos, sillä hän on kärsinyt masennuksesta ja epätodellisesta olosta jo viime kesästä saakka. Hänellä on lääkitys, mutta psykologille hän ei suostu menemään.
Mies valittaa minulle, että minä vain nalkutan nykyisin. Se varmaan onkin totta, mutta mitä ihmettä minun pitäisi tehdä tilanteessa, kun olen sanonut hänelle, että myös minä olen joskus väsynyt ja tarvitsen enemmän apua lapsenhoidossa, eikä hän reagoi asiaan millään tavalla. Hän myös näkee, kuinka pahan olon saa juomisella minulle, ja siltikin hän lähtee juomaan. Esim. toissa vkl uhkasin, että jos hän lähtee baariin, niin me emme lapsen kanssa ole paikalla, kun hän tulee takaisin. Siltikin hän meni. Sanoin jälkikäteen, kuinka pahalta tuo tuntui, ja että minulle se oli osoitus, ettei hän arvosta meitä, mutta mies ei ajattele asiaa niin. Mitä tässä pitäisi tehdä? Onko eroaminen ainoa vaihtoehto? Olen yrittänyt puhua miehelle monet kerrat asiallisesti, ilman mitään vaikutusta. En halua elää loppuikääni näin.
Minua miehen alkoholinkäyttö häiritsee, erityisesti siksi, että tuntuu, että alkoholi menee lapsen ja minun edelle. Olisiko lapsen syntymän jälkeen ollut yksi sellainen viikonloppu, että mies olisi koko vkl ajan ollut meidän kanssamme, ilman että hän käynyt muualla omilla asioillaan. Tilannetta pahentaa se, että isäksi tuleminen on ollut miehelle nähtävästikin aika kova muutos, sillä hän on kärsinyt masennuksesta ja epätodellisesta olosta jo viime kesästä saakka. Hänellä on lääkitys, mutta psykologille hän ei suostu menemään.
Mies valittaa minulle, että minä vain nalkutan nykyisin. Se varmaan onkin totta, mutta mitä ihmettä minun pitäisi tehdä tilanteessa, kun olen sanonut hänelle, että myös minä olen joskus väsynyt ja tarvitsen enemmän apua lapsenhoidossa, eikä hän reagoi asiaan millään tavalla. Hän myös näkee, kuinka pahan olon saa juomisella minulle, ja siltikin hän lähtee juomaan. Esim. toissa vkl uhkasin, että jos hän lähtee baariin, niin me emme lapsen kanssa ole paikalla, kun hän tulee takaisin. Siltikin hän meni. Sanoin jälkikäteen, kuinka pahalta tuo tuntui, ja että minulle se oli osoitus, ettei hän arvosta meitä, mutta mies ei ajattele asiaa niin. Mitä tässä pitäisi tehdä? Onko eroaminen ainoa vaihtoehto? Olen yrittänyt puhua miehelle monet kerrat asiallisesti, ilman mitään vaikutusta. En halua elää loppuikääni näin.
