onko kaikki 3 veet tällaisia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mamma
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mamma

Vieras
Olen niin väsynyt tuohon kolme vuotiaaseen (parin kuukauden päästä neljä). En tiedä onko vika minussa vai jossain muussa mutta tarvitsisin kipeästi apua.
Poika ei usko oikeastaan yhtään mitään, kaikesta joudun jankuttamaan tosi monta kertaa, se jo yksistään saa hermoraunion partaalla, vielä kun on lähestulkoon koko ajan minun kanssani. Tiedän monta kertaa hermostuvani aika turhasta, mutta kun päivästä toiseen, viikosta toiseen KOKO AJAN SAMANLAISTA!!!! Olen niin väsynyt! Lisäksi pissii housuun noin 4-5kertaa päivässä. Ei laske kokonaan mutta aina vähän kuitenkin, näen että on hätä ja sanon että menisi vessaan, mutta ei voi mennä!
Miehellä menee hermot poikaan muutamassa minuutissa ja karjasee, kun ei usko! Sitten saan tästä lisäpaineita jaksaa. (ajattelen varmaan liikaa miestäni) Mutta onkin kyllä muutenkin aika vähän paikalla.
On kyllä pikkusisarus, mutta ei sekään mikään uusi juttu ole, kun jo päälle vuoden vanha. Herättelee vielä öisin, niin osittain varmaan myös väsymyksen takia hermo kireällä!!
Koitan saada omia jälkiä korjaamaan, mutta huutaa kuin päätä leikattaisi. Olenkin sitten ottanut pussin ja korjannut levällään olevat talteen jos ei onnistu jälkien korjaus. Vaadinko liikaa tuonikäiseltä?
Kolme vuotias kuitenkin yleensä suht nätisti, jos on aikaa huomioda vain häntä, mutta muutoin... On kuitenkin niin paljon minulla hommaa ettei kovin mahdollista.
Onko tästä muuta ulos pääsyä kuin työelämä??? Miten saan tuon pojan käyttääntymään?
 
No voisko hänellä olla jotain ADHD:n tapaista? Oletteko käyneet lääkärillä juttelemassa tai neuvolapsykologilla esimerkiksi?

Muuten olen kyllä sitä mieltä, että ton ikäiselle ja ilmeisesti aika aktiiviselle? lapselle tekis hyvää päiväkotiseura ja ohjatut aktiviteetit, sekä ryhmässä toimimisen opettelu.
 
Mitkä hommat on niin tärkeitä, ettei niistä voisi nipistää pojan kanssa olemiseen?

Se mitä nyt teet (huutaminen, jankuttaminen, hermoilu), ei ilmiselvästi toimi. Voisit yrittää siis kokeilla jotain ihan muuta. Huomiota, kiitosta ja innostusta tavallista enemmän?

Meillä 2-vuotias. Korjaa jälkensä, se on ollut meillä tapana jo ennen kuin oikeasti alkoi itse siivota jälkiänsä. Oli mukana, kun jäljet siivottiin leikin jälkeen. Nyt itse siivoaa eniten ja vanhempi on mukana kannustamassa. Että ainakaan siinä et minusta vaadi liikaa.

Huutamiseen ja jankuttamiseen turtuu nopeasti. Kiitosta ja hyvää mieltä taas tuskin kukaan voi saada kyllikseen. Kyllä ne rajat voi lapselle asettaa kivemmallakin tavalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hmm:
Muuten olen kyllä sitä mieltä, että ton ikäiselle ja ilmeisesti aika aktiiviselle? lapselle tekis hyvää päiväkotiseura ja ohjatut aktiviteetit, sekä ryhmässä toimimisen opettelu.
Tämä tuli mullakin mieleen. Joku päiväkerho pari kertaa viikossa tai osa-aikainen päiväkoti?
 
Onko hän päiväkodissa vai kotihoidossa?

Meidän 3v on päiväkotihoidossa ja siellä purkaa tarmoaan ja on saanut omaikäistään seuraa ja viihtyy siellä.
On rauhallinen ja iloinen ja tottelevainen kotona, kun päivät remuaa ja leikkii tarhassa.

Viikonloput ja nyt kesäloman ajan olemme miehen kanssa leikkitovereita ja kasvattajia, mutta lapsi itekin on nyt loman lopussa odottamassa tarhaan menoa.

Voisi tehdä hänelle hyvää päästä ikäistensä kavereiden kanssa touhuamaan tarhaan
 
Minulle tulee kanssa mieleen, että onkohan pojalla tylsää kotona, kun sisarus on liian pieni leikkikaveriksi ja äidin aika menee aika paljolti kotihommissa ja vauvaa hoitaessa. Joku kerho tai muu leikkiseura voisi pelastaa paljon. Teillä taitaa olla pattitilanne päällä eli poika ei enää välitä jankuttamisesta yhtään. Jollain tuo pitäisi saada poikki ja siihen voisi ulkopuolinen hoito olla paikallaan. Siellä poika luultavasti oppisi noudattamaan sääntöjä ja ohjeita, kun siellä ei olisi vaihtoehtoja.
 
Niin ja olen kyllä ihan samaa mieltä siitä, että positiivinen huomio ja kärsivällinen selittäminen tuottavat enempi tulosta kuin tiuskiminen. Sen olen huomannut omassa 3-vuotiaassani, jonka kanssa välillä myös aika vaikeaa kun hän on sellainen pyörremyrsky... :) Vaikka kuinka tekis mieli tiuskia niin siitä ei ole apua. Tärkeintä oliskin itse asiassa tehdä jotain omille hermoilleen, sitä kautta se lapsikin alkaa parantaa omaa käytöstään.

Toisaalta jos sinulla kerran ei ole aikaa lapselle, niin silloinhan hänen paikkansa ei ole kotihoidossa?
 
Jos näet, et pojalla on vessahätä eikä mene vessaan, niin sitten otat sen kainaloon ja viet sen sinne...

Eikä muutenkaan kannata tuon ikäseltä kysellä -isi kysymyksiä, niihin voi helposti vastata etten muuten tee...Eli siis mene vessaan, eikä menisitkö vessaan...ja jos ei mene niin sit mennään yhdessä...
 
Joo ei meilläkään usein 3-v mene vessaan vaikka sanon että mene, usein pitää ottaa kädestä kiinni ja taluttaa väkisin. Ei tosiaan malta keskeyttää sitä mitä on tekemässä, ja saattaa tulla pissa housuun vaikka just olisin sanonut, että onko pissahätä, mene vessaan. Tosin hän on vasta täyttänyt 3 v.
 
Alkuperäinen kirjoittaja S:
Mitkä hommat on niin tärkeitä, ettei niistä voisi nipistää pojan kanssa olemiseen?

Se mitä nyt teet (huutaminen, jankuttaminen, hermoilu), ei ilmiselvästi toimi. Voisit yrittää siis kokeilla jotain ihan muuta. Huomiota, kiitosta ja innostusta tavallista enemmän?

Meillä 2-vuotias. Korjaa jälkensä, se on ollut meillä tapana jo ennen kuin oikeasti alkoi itse siivota jälkiänsä. Oli mukana, kun jäljet siivottiin leikin jälkeen. Nyt itse siivoaa eniten ja vanhempi on mukana kannustamassa. Että ainakaan siinä et minusta vaadi liikaa.

Huutamiseen ja jankuttamiseen turtuu nopeasti. Kiitosta ja hyvää mieltä taas tuskin kukaan voi saada kyllikseen. Kyllä ne rajat voi lapselle asettaa kivemmallakin tavalla.


Samaa mieltä kannustin, kuten juuri lelujen raivaaminen pienestä pitäen, ensin äidin/vanhemman tekemänä ja lapsi mukana.
3vee on jo yleensä ihan fiksu ja omatoiminen.
 
Tuli mieleeni, että oletko kokeillut sitä Jo Frostin aina hokemaa, että mene alas lapsen tasolle kun puhut hänelle? Meillä ainakin ihan oikeasti vaikuttaa, vaikka kuulostaa pieneltä asialta. Eli otan lapsen käsistä kiinni ja menen hänen eteensä alas ja katson silmiin kun puhun.
 
Ja saako hän tarpeeksi tehtäviä kotona joita hän voi suorittaa ja tuntea onnistumista? Auttaa äitiä ja isiä? Meillä ainakin 3-v on niin selvästi ylpeä kun voi tuoda mulle kaukosäätimen, tuoda pulautusrätin, tuoda vauvan vaipan jne. Lisäksi laittaa pyykkiä kuivumaan ja lajittelee kuivia pyykkejä. Eihän hänestä tietenkään oikeasti apua ole (joudun uudelleen ripustamaan ne vaivihkaa), mutta hän pitää siitä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hmm:
Ja saako hän tarpeeksi tehtäviä kotona joita hän voi suorittaa ja tuntea onnistumista? Auttaa äitiä ja isiä? Meillä ainakin 3-v on niin selvästi ylpeä kun voi tuoda mulle kaukosäätimen, tuoda pulautusrätin, tuoda vauvan vaipan jne. Lisäksi laittaa pyykkiä kuivumaan ja lajittelee kuivia pyykkejä. Eihän hänestä tietenkään oikeasti apua ole (joudun uudelleen ripustamaan ne vaivihkaa), mutta hän pitää siitä.

otan mukaan töihini, milloin haluaa osallistua.
 
Kuulostaa kovin samalta kuin meidan 4v, vinkkeja otan minakin vastaan. Halutessaan ihana ja sosiaalinen lapsi, mutta erittain joustamaton ja jos saa jotain paahansa periksi ei anna ei sitten millaan, vaikka tietaa ettei vanhemmatkaan periksi tule antamaan, joten huutoa riittaa. Meilla lapsi hoidossa 3h paivassa, tosin nyt kesalomalla, mutta hoidossakin on ollut hankalaa vaikkakin mielellaan sinne menee ja ptaa hoitajista.
Voimia arkeen, jospa se joskus helpottaa!
 

Similar threads

H
Viestiä
22
Luettu
820
Aihe vapaa
"aloittaja"
A
E
Viestiä
13
Luettu
779
Aihe vapaa
vierailija
V
V
Viestiä
38
Luettu
2K
K
Viestiä
30
Luettu
4K
Perhe-elämä
ei syy ole sinun
E
K
Viestiä
2
Luettu
417
K

Yhteistyössä