Onko kellään lapsettomuudesta kärsivää kaveria, jolla on rasittava asenne?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ihmettelijä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

ihmettelijä

Vieras
Olen saanut juuri vähän aikaa sitten tietää odottavani toista lasta ja tulin raskaaksi vahingossa, en siis ole vakisuhteessa. Päätin kuitenkin pitää lapsen kun kerran on raskaaksi tultu.
Kaverini on kärsinyt pari vuotta lapsettomuudesta. Kerroin hänelle viime viikolla että olen raskaana niin hän melkein raivosi minulle suoraan että miksi häntä pitää kiusata kertomalla tuollaista kun varsin hyvin tiedetään ettei hän voi saada lapsia.

Luulin että hän voisi iloita kuitenkin kaverinsa puolesta.

Onko muilla vastaavia kokemuksia ja miten tuollaiseen tulisi reagoida?

Myös lapsettomat voisivat vastata oman näkemyksensä.
 
juu aika rasittava kaveri! elä välitä! kateelline vaan ku ei ite saa lapsia, ehkä sen takia tyly! toisaalta ymmärrettävää mut ei kannata vaivata omaa päätä tollasella.
 
No sun ei kyllä kannata odottaa että hän iloinen asiasta olisi. Mutta tuskin hän pahaa sillä tarkoittaa kuitenkaan. Lapsettomuus on vaan todella rankka asia! Kuitenkin liian raju reaktio tuollainen, pitäisi kuitenkin ymmärtää että saa muut silti saada lapsia, vaikkei ite saisikaan... :/
 
Kyllähän tuo kaverisi vähän tökerösti käyttäytyi. Mutta lapsettomuus on oikeesti tosi kova pala. Ei kaverisi varmasti tarkoittanut loukata sinua. Ahdistus vaan purkautui kun kuuli vauvauutisesi. Itse kärsin lapsettomuudesta useamman vuoden. Nyt esikoisen laskettu aika ensi viikolla. Muistan itsekin miten välillä tuntui pahalta kun kaikki ympärillä olivat raskaana. Yritin kuitenkin ainakin esittää olevani iloinen heidän puolestaan vaikka sisällä tuntui tuskaa... Sitten vasta kotona päästin itkun valloilleen.

 
Itse en kärsi lapsettomuudesta, mutta muutama hyvä ystäväni kyllä. Siinä tunteet vaihtelee. Välillä on toivetta ja sitten ne taas murskataan. Lisäksi saattaa olla vielä menossa hormonihoidot mitkä vielä sekoittaa entisestään ajatuksia. On ymmärrettävää, että aina ei jaksa iloita toisten puolesta, vaikka itseltähän se toisen onni ei ole pois.

Itse en reagoisi mitenkään. Antaisin asian olla.
 
Itse kärsin hetkellisestä lapsettomuudesta (jos sen noin voisin ilmaista) ja kyllä mullekin otti todella kipeetä kun eräs ihminen ilmoitti että odottaa toista lasta. Eli ymmärrän siinä mielessä tätä ystävääsi, toki en itse ole tuolla lailla kenellekään asiaa ilmaissut.
 
Meillä se että tämä toinen saatiin ivf hoidolla alulle ja 3 pettymystä tullu sen jälkeen kun hoidot epäonnistuneet. (yritettiin saada nyk miehen kans lasta 8v) Mutta kaverini rupesi odottamaan lasta samaan aikaan kun me taas kerran yritettiin ja epäonnistui. Tottakai olin iloinen kun toinen odotti ja olin tosi onnellinen heidän puolesta. Tietty ei kaikkea kertonut minulle raskaus vaiheista kun tiesi että me myös toivottu lisää lapsia. Mutta ei olisi tullut mieleenkään sanoa mitään negatiivista kaverille. Toisaalta vaikka tiedän kuin ikävää on kun itsellä ei ole helppoa saada lasta niin en kyllä myöskään ymmärrä kaverisi käytöstä. Ite ainakin ajattelen näin. Hammasta puren aina kun joku kertoo odottavansa lasta ja itellä tilanne mikä on.
 
On, velipoika, joka laittanut välit poikki sekä minuun, että toiseen veljeeni :/ . Tosin ovat nyt veljesten kesken vähän lähentyneet erään kriisin vuoksi, mutta minä en edelleenkään ole tervetullut läheisyyteen.
 
Mulla tuli mieleen, että olette varmasti niin hyviä ystäviä, että hän tavallaan "uskalsi" ilmaista ääneen ensireaktion. En usko, että hän halusi sinua sillä tahallisesti loukata. Tietysti se susta tuntui väärältä, ymmärrän kyllä senkin.
 
Minä itse kärsin sekundäärisestä lapsettomuudesta ja todellakin on kausia kun sattuu ihan kamalasti nähdä joku joka odottaa lasta tai joku jolla on pieni vauva. Se sattuu niiiiiin paljon että yleensä kun pääsen tilanteesta pois, esim. kotiin niin itku tulee takuuvarmasti :ashamed: Mutta suoraan en koskaan kellekään sano pahasti vaikka ilmottaisikin raskaudestaan. Sen verran ajattelen muitakin vaikka kovasti sattuiskin.
Ja ehkä tuo vauvauutinen oli vielä vaikeampi ystäväsi ymmärtää kun et edes toivonut tulevasi raskaaksi ja toinen sitten taas kovasti toivoo ja odottaa eikä se onnistu. :(
Kyllä minulle ja miehellenikin pahimpia paikkoja ovat just ne jotka juovat viinaa raskaana, käyttävät huumeita odottaessaan, tekevät abortin kerta toisensa jälkeen jne. ne sattuu kaikista eniten. toivotut raskaudet ei äheskään yhtä kovin.
 
Olen itse lapsettomuudesta kärsivä (haikaraa täällä odotellaan kolmatta vuotta) ja voin siis omasta puolestani vastata. Kun joku lähipiiristäni on raskaana, sen voi huoletta minulle kertoa, miksei voisi? Pitäisikö se salata? Se, että itselläni ei ole tärpännyt, ei mielestäni oikeuta minua vihanpurkauksiin, kun toisilla onnistaa. Olen oikeasti onnellinen muiden suurentuvista masuista! Mitä edes viha ja katkeruus auttaisivat, tekisivät vain huonomman olon. Ei kenenkään tarvi olla varpaillaan lähettyvilläni ja miettiä, mitä uskaltavat sanoa. Haluan minäkin sitten kaikille kertoa, jos tulen raskaaksi!
 
En mainostanut kaverilleni että en toivonut tätä lasta vaan hän tiesi tilanteeni etukäteen.

Raskauduin vaikka söin pillereitä, mutta ilmeisesti syömäni antibiottikuuri heikensi ehkäisytasoa ja tulinkin raskaaksi (näin epäili neuvolasta kun soitin). Mietin ensin itsekseni että haluanko tämän lapsen kun isään ei ole enää mitään yhteyttä ja riskit ovat olemassa kun söin pillereitäkin.

Ymmärrän ja tiedän että aihe on hänelle vaikea, mutta en vain ymmärrä miksi reaktio oli ainoastaan negatiivinen ja tuli sellaisena purkauksena.

Nyt rv 11 menossa
 
... ikään kuin olisin toiminut häntä vastaan väärin kun tulin niin helposti raskaaksi vaikka hän ja miehensä ovat yrittäneet jo kauan.

Minusta Sorayan asenne on oikea =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ihmettelijä:
... ikään kuin olisin toiminut häntä vastaan väärin kun tulin niin helposti raskaaksi vaikka hän ja miehensä ovat yrittäneet jo kauan.

Minusta Sorayan asenne on oikea =)

Mutta jokainen ihminen on erilainen. Toiset ihmiset ovat herkempiä. Soraya tuntuu olevan vahva luonne. Kaikki eivät valitettavasti ole yhtä vahvoja.

Ei ystäväsi varmasti ajattele noin että oisit toiminut häntä vastaan väärin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ihmettelijä:
Olen saanut juuri vähän aikaa sitten tietää odottavani toista lasta ja tulin raskaaksi vahingossa, en siis ole vakisuhteessa. Päätin kuitenkin pitää lapsen kun kerran on raskaaksi tultu.
Kaverini on kärsinyt pari vuotta lapsettomuudesta. Kerroin hänelle viime viikolla että olen raskaana niin hän melkein raivosi minulle suoraan että miksi häntä pitää kiusata kertomalla tuollaista kun varsin hyvin tiedetään ettei hän voi saada lapsia.

Luulin että hän voisi iloita kuitenkin kaverinsa puolesta.

Onko muilla vastaavia kokemuksia ja miten tuollaiseen tulisi reagoida?

Myös lapsettomat voisivat vastata oman näkemyksensä.


Vaikka itselle se raskaus ja lapsi on se elämän keskipiste, ei pidä olettaa että se ystävälle, oli se kuin hyvä vaan, olisi!
Varsinkin jos ystäväsi kärsii lapsettomuudesta, niin vauvauutistesi hehkutaminen voi olla kuin heittäisi suolaa haavoihin


 
Olen aikanaan kärsinyt sekundaarisesta lapsettomuudesta, joten tiedän miltä se tuska tuntuu. Nyt odotan kuitenkin neljättä lastani, joten tilanteet voivat vaihtua täysin. Ymmärrän molempien näkökantoja, mutta olihan tuo purkaus tarpeettoman raju. Sun täytyy nyt vaan yrittää ymmärtää tuo purkaus. Ennen kaikkea keskity kuitenkin omaan raskauteesi, siinä on varmasti sinulle haastetta ihan tarpeeksi! Voimia ja onnea sinulle! :flower:
 
Mullakin on lapsettomuudesta kärsiviä ystäviä, mutta en ole kohdannut ihan noin tökeröä käytöstä heidän taholtaan. Jotain huvittavia episodeja olen kuitenkin joutunut todistamaan, kuten kertoessani juuri syntyneestä lapsestani puhelimessa ystävälleni, hän kysäisi "Mitäs muuta?". Totesin vaan, ettei tässä nyt muuta tarvita... :whistle: ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ihmettelijä:
Olen saanut juuri vähän aikaa sitten tietää odottavani toista lasta ja tulin raskaaksi vahingossa, en siis ole vakisuhteessa. Päätin kuitenkin pitää lapsen kun kerran on raskaaksi tultu.
Kaverini on kärsinyt pari vuotta lapsettomuudesta. Kerroin hänelle viime viikolla että olen raskaana niin hän melkein raivosi minulle suoraan että miksi häntä pitää kiusata kertomalla tuollaista kun varsin hyvin tiedetään ettei hän voi saada lapsia.

Luulin että hän voisi iloita kuitenkin kaverinsa puolesta.

Onko muilla vastaavia kokemuksia ja miten tuollaiseen tulisi reagoida?

Myös lapsettomat voisivat vastata oman näkemyksensä.

Jos vahingossa tulit raskaaksi, niin kai siinä sitten voisi joku "lapsellinenkin" osanottonsa esittää eikä taivaaseen asti hehkuttaa vahinkoa.
Ja ihan oikeasti jos toinen kärsii lapsettomuudesta, niin kyllä se raskaushehkutus voi raskaalta tuntua.
itse aikanaan tulin raskaaksi siinä vaiheessa kun ystävättärelläni oli kolme keskenmenoa takana, ei tuntunut kovinkaan luotevalta lähteä kehumaan hänelle raskauttani.
Jokainen toki ajattelee omaa itseään ja omia tuntemuksiaan, mutta lapsettomuus on varmaan sellainen asia jota ei voi ymmärtää jos sitä ei ole kokenut

 
Ei sillä ystävällä ole mitään sinua vastaan, vaan häntä yleisesti kiukuttaa se, että hän ei saa lapsia. Tilanne, jossa sinä olet tullut raskaaksi kertalaakista e-pillereistä huolimatta, aiheuttaa vielä enemmän negatiivista latausta.
Totta kai sen ottaa henk. koht. ja ikävää se on, että lapseton noin käyttäytyy.
Kyse on surusta ja katkeruudesta. Kyllä se hellittää ajan mittaan.
Itselläni on ollut jo monta kertaa sama tilanne, että kaverit raskautuvat vahingossa, kun itse on epätoivoisesti yrittänyt raskautta jo vuosia. Sellaista elämä vaan on. Mutta se vie aikaa tajuta, että reilua peliä on turha odottaa.
Vuoronumeroita kun ei ole näissä asioissa jaossa, vaikka kuinka miettisi, miksei ollut meidän vuoro.
 
onko tää sit ihan ok? oltiin yritetty pari vuotta pikkukakkosta ja oli esikoisen synttärit niin mun yks kaveri huus että saa häntäkin onnitella "mä oon raskaana" olin vaa et no joo oo vaan sitten kysy multa no etkö sä meinaa onnitella mua ollenkaan ja ties kyllä että yritetään vauvaa... nyt on vauva 7kk vanha
 
Reaktioita on varmaan yhtä monta, kuin on hedelmättömyyden kanssa painiskelevia ihmisiä. Toiset osaavat olla aidostikin onnellisia toisten raskauksista, mutta toiset eivät siihen pysty.
Toiset kuvittelevat, että kaikkien muiden vauvat ovat heiltä pois.

Onhan tuo lapsettomuus aina harmillista ja se repii ystävyyssuhteitakin rikki, mutta sellaista tämä elämä vain on. Joskus joutuu luopumaan tosi hyvästäkin ystävästä oman lapsensaantionnen vuoksi.
Minä ymmärrän molempia osapuolia, koska itse olen ollut molemmissa tilanteissa.
 

Yhteistyössä