S
Still alone
Vieras
Mulla on aina ollut paljon ystäviä ja kavereita. Asun paikkakunnalla missä olen elänyt myös lapsuuteni, välillä asuin muualla, mutta palasin takaisin. Täällä on myös paljon samanlaisia ihmisiä, opiskelemassa käydään muualla, mutta perhe tullaan perustamaan tänne.
Olen tuntenut monet ihmiset monia vuosia, mutta tutustunut tottakai elämäni varrella myös uusiin ihmisiin. Mun on helppo olla ihmisten kanssa, olen puhelias ja sosiaalinen, kaverit sanoo hauskaksikin.
Mun puhelin soi lähes joka päivä kun joku ystävä soittaa tai sitten itse soitan, puhelut kestää yleensä puolesta tunnista pariin tuntiin ja asiaa riittää, tärkeää ja vähemmän tärkeää.
Usein mun ystävät sanoo mulle miten tärkeä heille olen, miten rakas olen ja miten hyvä ystävä olen. (Ja toki itsekin sanon siis heille!)
Osa ystävistä on perheellisiä, osa sinkkuja, osalla vuorotyö, osa asuu kauempana ym.normaaleita asioita.
Kuitenkin nyt kun tulee taas kerran juhannus, huomaan ettei mulla ole mitään suunnitelmia. Kaikki lähtevät jollain ns.omilla porukoillaan festareille, ovat perheidensä kesken, menevät mökille, sukulaisiin, osa on töissä.... Ja mä olen aina niinsanotusti väliinputoaja.
Mulla on jokatoinen viikonloppu lapset isällään ja usein huomaan viettäväni viikonlopun omassa seurassani kun kaikilla on aina jotain. Olen järjestänyt illanistujaisia, saunailtoja, leffailtoja, mutta ei aina jaksaisi. Kukaan ei kuitenkaan koskaan kerkee kahville, lenkille, leffaan... Aikataulut menee koko ajan ristiin kaikkien kanssa.
Oon jotenkin kamalan yksinäinen. Nytkin pitäisi koirien kanssa iltalenkille lähteä ja koitin kolmea eri ystävää seurakseni, mutta kaksi ei pääse ja yksi ei jaksa lähteä. Mikä on mulle ok, ei tosiaan tarvii, mutta jotenkin yksinäinen olo....
En tiedä ymmärrättekö mitä tarkoitan....?
Olen tuntenut monet ihmiset monia vuosia, mutta tutustunut tottakai elämäni varrella myös uusiin ihmisiin. Mun on helppo olla ihmisten kanssa, olen puhelias ja sosiaalinen, kaverit sanoo hauskaksikin.
Mun puhelin soi lähes joka päivä kun joku ystävä soittaa tai sitten itse soitan, puhelut kestää yleensä puolesta tunnista pariin tuntiin ja asiaa riittää, tärkeää ja vähemmän tärkeää.
Usein mun ystävät sanoo mulle miten tärkeä heille olen, miten rakas olen ja miten hyvä ystävä olen. (Ja toki itsekin sanon siis heille!)
Osa ystävistä on perheellisiä, osa sinkkuja, osalla vuorotyö, osa asuu kauempana ym.normaaleita asioita.
Kuitenkin nyt kun tulee taas kerran juhannus, huomaan ettei mulla ole mitään suunnitelmia. Kaikki lähtevät jollain ns.omilla porukoillaan festareille, ovat perheidensä kesken, menevät mökille, sukulaisiin, osa on töissä.... Ja mä olen aina niinsanotusti väliinputoaja.
Mulla on jokatoinen viikonloppu lapset isällään ja usein huomaan viettäväni viikonlopun omassa seurassani kun kaikilla on aina jotain. Olen järjestänyt illanistujaisia, saunailtoja, leffailtoja, mutta ei aina jaksaisi. Kukaan ei kuitenkaan koskaan kerkee kahville, lenkille, leffaan... Aikataulut menee koko ajan ristiin kaikkien kanssa.
Oon jotenkin kamalan yksinäinen. Nytkin pitäisi koirien kanssa iltalenkille lähteä ja koitin kolmea eri ystävää seurakseni, mutta kaksi ei pääse ja yksi ei jaksa lähteä. Mikä on mulle ok, ei tosiaan tarvii, mutta jotenkin yksinäinen olo....
En tiedä ymmärrättekö mitä tarkoitan....?