Onko kellään vinkkiä, mitä tehdä 3v kanssa joka raivoaa?

[santander]

Saa kiukkukohtauksia jossa lyö, läpsii, potkii ja sylkee naamalle. Myös päiväkodissa hoitajien. Mä en tiedä mitä tekisin, mikä ois oikea toimintatapa jolla saisi kitkettyä tuon pois. Olen hukassa asian kanssa. Huono äiti.

 

[Rajatjarakkaus]

Pistä sille rajat niin et lapsella on turvallista olla. Elämään rytmi et on ennakoitavaa. Onko kodin ilmapiiri kunnossa? Tavallista elämää, lapsille huomiota, rakkautta ja ne rajat! Siitä se lähtee!

 

[.....]

Meillä kanssa hyvin uhmakas tytär, nyt 4,5v. Tosin päiväkodissa ei raivoa ja muutenkin nuo raivot ovat loppuneet melkeen kokonaan kesän aikana. Vielä uhmaa, mutta ilman sitä järjetöntä raivoa.

Me varattiin aika sekä psykologille, että perheneuvolaan. Psykologilla käytiin kerran ja perheneuvolassa kolme. Oikeastaan mitään uusia vinkkejä ei saatu, mutta helpotti itseään, kun ammattilaiset sanoivat meidän hoitaneen oikein ja hyvin noi tilanteet. Oli hyvä käydä juttelemassa ja myös se, että lapsi pääsi sinne näytille.

Suosittelen ehdottomasti hakemaan apua jos olet väsynyt/hukassa/voimaton/huolissasi lapsesta. Lapsi (ja vanhemmat) tarvitsevat tukea ja eiköhän tuo teidänkin kohdallanne olisi tarpeen.

Kyllä se siitä, äläkä syytä itseäsi vaan koita rohkeesti saada apua.

 

[pssd]

Nykyajan perusongelma on se, että lapsen huono käytös pyritään medikalisoimaan sen sijaan, että ymmärrettäisiin sen vain johtuvan riittämättömästä kurinpidosta.

 

[vöö]

Kysyitkö jo niiltä tarhan tädeiltä neuvoa?

 

[.....]

Ja älkää nyt oikeesti viittikö pelkistä rajoista ja rakkaudesta selittää. Jos teillä ei lapset ole raivonneet rajoista ja rakkaudesta huolimatta, niin ette te voi ymmärtää. Siinä kohtaa kun lapsella on käsittämätön temperamentti, siinä on vähän astetta enemmän haastetta.

 

["zxc"]

Mä otin ainakin kotona lapsen tiukasti (ei puristaen) syliin ja pidin siinä kunnes rauhoittui. Meillä lapsi ei kyllä sylkenyt.

 

[HopeaToffee]

Oletko näitä lukenut?

Lapsi on uhmaiässä, Vanhempainnetti - MLL

Oman lapsen uhman kanssa tuo kolmen-neljän ikävuoden välinen aika oli kaikkein pahin. Meillä raivokohtaukset liittyivät erityisesti siirtymätilanteisiin ja illat olivat aamuja pahempia.
Voimia, tilanne helpottaa ajanmyötä.

 

[Rajatjarakkaus]

Ja älkää nyt oikeesti viittikö pelkistä rajoista ja rakkaudesta selittää. Jos teillä ei lapset ole raivonneet rajoista ja rakkaudesta huolimatta, niin ette te voi ymmärtää. Siinä kohtaa kun lapsella on käsittämätön temperamentti, siinä on vähän astetta enemmän haastetta.

Kyllä mä viittin. Niillä meillä mentiin. Tyttö oli ja on varsin temperamenttinen. 2,5v-5 veenä oli varsin haastava tapaus. 3-3,5 veenä varsinainen raivotar. 1-2h mittaisia itkupotkuraivareita veti tuon puolen vuoden jakson pahimmillaan kaks kertaa päivässä. Oli se rankkaa aikaa mut rajoilla ja rakkaudella mentiin kun tiesin et perusasiat on muuten kunnossa. Itkupotkuraivareita ois tehny monesti mieli vetää itsekin, mutta ei se ois tilannetta helpannut. Paha raivarikausi kesti siis tuon puoli vuotta. 5 veenä alkoi kai jo ymmärrys toimia sen verran paremmin et puhumalla alko selvitä monessa kohtaa. Toki vielä nyt ekaluokkalaisenakin on melko hankala väsyneenä vaikka muutoin jo oikein fiksu lapsi on. ????

 

[leijona76]

Nykyajan perusongelma on se, että lapsen huono käytös pyritään medikalisoimaan sen sijaan, että ymmärrettäisiin sen vain johtuvan riittämättömästä kurinpidosta.

Huono käytös ja lapsen kehittymätön itsesäätely eivät ole sama asia. Vai meinaatko että ei oo temperamenttieroja vaan jokainen on samanlainen?

 

[leijona76]

Ja älkää nyt oikeesti viittikö pelkistä rajoista ja rakkaudesta selittää. Jos teillä ei lapset ole raivonneet rajoista ja rakkaudesta huolimatta, niin ette te voi ymmärtää. Siinä kohtaa kun lapsella on käsittämätön temperamentti, siinä on vähän astetta enemmän haastetta.

Kyllä ne nuorat silti on rajat+rakkaus. Meilläkin lapsi todella temperamenttinen ja töitä on tehty niin kotona kun hoidossakin. Rakastettu ja asetettu rajat siitä huolimatta että niitä on koetettu uudelleen ja uudelleen rikkoa. Nyt on koulussa ja aikalailla tasaantunut onneksi. Rajoitettu konkreettisestikin estäen raivossa satuttaminen itteä ja muita kohtaan. On ennakoitu muttei sekään aina ole estäny raivareita.

 

[pssd]

Huono käytös ja lapsen kehittymätön itsesäätely eivät ole sama asia. Vai meinaatko että ei oo temperamenttieroja vaan jokainen on samanlainen?

Tietenkin on temperamenttieroja. Mutta ei se ole syy sille, etteikö hankalatemperamenttiselle voisi pitää kovempaa kuria, jotta sille menisi lopulta jakeluun, että muita vaihtoehtoja ei anneta kuin aikuisen totteleminen.

 

[leijona76]

Saa kiukkukohtauksia jossa lyö, läpsii, potkii ja sylkee naamalle. Myös päiväkodissa hoitajien. Mä en tiedä mitä tekisin, mikä ois oikea toimintatapa jolla saisi kitkettyä tuon pois. Olen hukassa asian kanssa. Huono äiti.

Miten teillä on rutiinit ja kuviot hallussa? Missä tilanteissa lapsi raivostuu? Ennakointi tärkeää räjähtävän kanssa. Meillä opetin lapsen purkamaan raivonsa vaikka tyynyyn. Oli voimakkaasti fyysinen suuttuja ja ihmisen sijaan kävi käsiksi luvalliseen kohteeseen. Yhtään ei saa satuttaa,lapsi otteeseen jos läpsii tms toista. Kannattaa hakea apua vaikka perheneuvolasta jos tuntuu ettei itse pärjää. Et ole huono äiti. Sulla on haastava lapsi.

 

[santander (ap)]

Kiitos vinkeistä ja ajatuksista.

Päiväkodissa näitä raivareita on tullut kotiinhakutilanteessa ja päiväunille mentäessä, kun ei haluaisi nukkua jostain syystä. Päiväkoti on vasta alkanut.

Kotona.. No niitä tulee kun joudutaan kieltämään jotain tai tulee niitä arjen pettymyksiä. Usein kuitenkin katuu ja pyytää anteeksi käytöstään niin päväkodissa kuin kotonakin oma-aloitteisesti. On juuri täyttänyt 3v ja on aina ollut temperamenttinen enkä pelkän uhmaiän syyksi tätä laita, vaikka varmasti siinäkin on osuutta. Pelottaa vain että teen jotain väärin...

 

[kysy häneltä]

Kysykää sellaselta naiselta kun Nina TT. Hän osaa neuvoa.

 

["Vai niin"]

Tietenkin on temperamenttieroja. Mutta ei se ole syy sille, etteikö hankalatemperamenttiselle voisi pitää kovempaa kuria, jotta sille menisi lopulta jakeluun, että muita vaihtoehtoja ei anneta kuin aikuisen totteleminen.

Olen kulkenut kovemman kurin tien erittäin lujatahtoisen lapsen kanssa. Jos sitä tietä olisi pitemmälle pitänyt kulkea, olisi joutunut jo rikkomaan Suomen lakia.

Lopulta auttoi, kun lakkasin tuomitsemisen ja rankaisemisen. Pidin lasta tiukasti aina hänen suuttuessaan, ja kerroin rakastavani häntä ja pitäväni huolta hänestä. Ei mennyt kuin viikko, ja lapsi alkoi lyömisen sijasta pyytää: pidä minusta huolta.

 

["..."]

Nykyajan perusongelma on se, että lapsen huono käytös pyritään medikalisoimaan sen sijaan, että ymmärrettäisiin sen vain johtuvan riittämättömästä kurinpidosta.

Eiköhän se perusongelma ole se, että ei tajuta tuon olevan ihan normaalia kolme-vuotiaalle lapselle. Kolme vuotias ei osaa vielä tunnistaa eikä varsinkaan sanallisesti ilmaista turhautumista, vihaa ja pettymystä, joten purkaa sen fyysisesti.
Ihan ymmärrettävää.

Eli ongelma ratkeaa (ajan kanssa) sillä, että jaksat vain selittää lapselle, mistä hänen kiukkunsa milloinkin johtuu ja että toisia ei saa lyödä. samoin lapselle voi opettaa jonkun järkevämmän kiukunpurkamiskeinon, esim tyynyn hakkaamisen ihmisten sijaan.

 

[.....]

Kyllä mä viittin. Niillä meillä mentiin. Tyttö oli ja on varsin temperamenttinen. 2,5v-5 veenä oli varsin haastava tapaus. 3-3,5 veenä varsinainen raivotar. 1-2h mittaisia itkupotkuraivareita veti tuon puolen vuoden jakson pahimmillaan kaks kertaa päivässä. Oli se rankkaa aikaa mut rajoilla ja rakkaudella mentiin kun tiesin et perusasiat on muuten kunnossa. Itkupotkuraivareita ois tehny monesti mieli vetää itsekin, mutta ei se ois tilannetta helpannut. Paha raivarikausi kesti siis tuon puoli vuotta. 5 veenä alkoi kai jo ymmärrys toimia sen verran paremmin et puhumalla alko selvitä monessa kohtaa. Toki vielä nyt ekaluokkalaisenakin on melko hankala väsyneenä vaikka muutoin jo oikein fiksu lapsi on. ????

Sä et ehkä tajunnut mun pointtia. Se ärsyttää, että kuvitellaan pelkällä kurinpitämisellä ja rakkaudella tai säännöllisellä elämänrytmillä olevan suora yhteys lapsen käytökseen. Tottakai nuo ovat ne perus lähtökohdat kaikille, mutta meillä noista huolimatta sitä kunnon raivoamista kesti yli vuoden. Ja vieläkin se voi alkaa uudelleen. Kaikki keinot (kiinni pitäminen, palkitseminen, huomiotta jättäminen, rauhoittelu jne.) kokeiltiin ja kun ei mistään vaan ollut apua. Siksi tuli huoli lapsesta ja siitä, onko hän kunnossa. Hänelle halusin apua ja itselleni mielenrauhaa. Kyllä mä kestän mitä vain, mutten sitä, jos lapseni kärsii tai hänellä on paha olla enkä voi/osaa auttaa.

 

[Rajatjarakkaus]

Sä et ehkä tajunnut mun pointtia. Se ärsyttää, että kuvitellaan pelkällä kurinpitämisellä ja rakkaudella tai säännöllisellä elämänrytmillä olevan suora yhteys lapsen käytökseen. Tottakai nuo ovat ne perus lähtökohdat kaikille, mutta meillä noista huolimatta sitä kunnon raivoamista kesti yli vuoden. Ja vieläkin se voi alkaa uudelleen. Kaikki keinot (kiinni pitäminen, palkitseminen, huomiotta jättäminen, rauhoittelu jne.) kokeiltiin ja kun ei mistään vaan ollut apua. Siksi tuli huoli lapsesta ja siitä, onko hän kunnossa. Hänelle halusin apua ja itselleni mielenrauhaa. Kyllä mä kestän mitä vain, mutten sitä, jos lapseni kärsii tai hänellä on paha olla enkä voi/osaa auttaa.

No varsinainen pointtisi eli todellinen huoli ei aloituksesta ilmi käynyt. Jos perusasiat on kunnossa ja silti huolettaa niin suosittelen juttelemaan ammattiauttajien kanssa. Ei täällä kenelläkään taida mitään taikakonstia olla antaa. Tsemppiä!

 

["joopa"]

Meillä oli/on kanssa raivokohtauksia saava lapsi ja se on helpottanut iän myötä paljon.
Meitä auttoi se kun tajusin että lapsi kyllä kuulee hyvin mutta ei kuuntele. Lapsen huomio piti vangita kun halusi jonkin asian menevän perille. Siitä huolimatta oli ja on välillä vaikeaa kun tietysti niitä rajoja kokeillaan.
Meille sanottiin päiväkodissa että pojan kohdalla ei toimi se että jättää ei toivotun käytösen huomioimatta. Huono käytös ei lopu vaan pahenee kunnes tulee vaaratilanteita. Siksi huono/ei toivottu käytös pitää lopettaa heti alkuunsa ja selittää, nyt jo 5 vuotiaalle, miksi ei saa lyödä, potkia, hakata jne. Mutta poika pitää ensin saada kuuntelemaan niin että hän oikeasti miettii tekemistensä vaikutusta.

No kotona se toimii tietty niin että äiti huutaa aina välillä kuin hinaaja X/ Eikä se ole kivaa. Mutta olen huomannut että jos kilahdan tasaisin väliajoin ja isä vielä komppaa minua on sillä suuri vaikutus poikaan. Samalla voi sitten toteuttaa jonkin uhkauksen mitä on aikaisemmin käytetty. Esimerkkinä tästä että jos ei osaa käyttäytyä harrastuksessa (josta tykkää paljon) sieltä lähdetään kesken pois. Julkisella paikalla en tietenkään huuda mutta kyllä asiasta keskustellaan toistuvasti ja pitkään jälkikäteen.

 

[Lispetti]

Olettaen että muut asiat on kunnossa:


Otetaan aluksi selvää minkä takia raivoaa.

Lapsen on myös hyvä huomata että hän tulee kuulluksi.

Lapsi tarvitsee neuvoa miten purkaa nuo tunteensa oikein; onko se syli, oma rauha, keskustelu, mikä nyt hyvältä tuntuu.

Ennakointi! Kun noita kiukkukohtauksia on tullut usein niin vanhempi kyllä hoksaa milloin kuppi menee nurin. Kannattaa pistää piste raivolle ennen kuin eskaloituu pahaksi.

Kiukkua oppii hallitsemaan, siinä tarvitaan vaan rauhallista aikuista, tiettyjä tapoja ja toistoa-toistoa-toistoa.


Itse tuossa vaiheessa, jos syletään ihan toistuvasti yms., (omat taidot eivät riitä hoitamaan tilannetta) lähtisin hakemaan apua neuvolasta. Sieltä saa vinkkejä ja laittavat lähetteen psykalle jos kokevat olevan tarpeen.


Tsemppilöitä teille kovasti!:flower:

 

[Lispetti]

[QUOTE="joopa";30445002]Meillä oli/on kanssa raivokohtauksia saava lapsi ja se on helpottanut iän myötä paljon.
Meitä auttoi se kun tajusin että lapsi kyllä kuulee hyvin mutta ei kuuntele. Lapsen huomio piti vangita kun halusi jonkin asian menevän perille. Siitä huolimatta oli ja on välillä vaikeaa kun tietysti niitä rajoja kokeillaan.
Meille sanottiin päiväkodissa että pojan kohdalla ei toimi se että jättää ei toivotun käytösen huomioimatta. Huono käytös ei lopu vaan pahenee kunnes tulee vaaratilanteita. Siksi huono/ei toivottu käytös pitää lopettaa heti alkuunsa ja selittää, nyt jo 5 vuotiaalle, miksi ei saa lyödä, potkia, hakata jne. Mutta poika pitää ensin saada kuuntelemaan niin että hän oikeasti miettii tekemistensä vaikutusta.

No kotona se toimii tietty niin että äiti huutaa aina välillä kuin hinaaja X/ Eikä se ole kivaa. Mutta olen huomannut että jos kilahdan tasaisin väliajoin ja isä vielä komppaa minua on sillä suuri vaikutus poikaan. Samalla voi sitten toteuttaa jonkin uhkauksen mitä on aikaisemmin käytetty. Esimerkkinä tästä että jos ei osaa käyttäytyä harrastuksessa (josta tykkää paljon) sieltä lähdetään kesken pois. Julkisella paikalla en tietenkään huuda mutta kyllä asiasta keskustellaan toistuvasti ja pitkään jälkikäteen.[/QUOTE]


Laps oppii käyttämään nuo tilanteet melko äkkiä hyväkseen. Kannattaa ottaa asia esiin tapahtumahetkellä, eikä jälkeenpäin.

Ihan mielenkiinnosta on pakko kysästä että mikäs vaikutus sillä huutamisella sitten on?
Onkohan se kovin hyvä kurinpitokeino jos sitä ei voi käyttää omien ovien ulkopuolella?