Huokaus..taas on näitä päiviä kun ajattelee että mihin ihmeeseen sitä onkaan päänsä työntänyt. Meillä menee miehen kanssa muuten hyvin,mutta mä en jaksa olla aina se joka pitää koko huushollia pystyssä YKSIN. Mies ei tajua tehdä mitään omasta aloitteestaan,kaikki pitäisi neuvoa ja käskeä kädestä pitäen ennen kuin jotain tapahtuu. Olen kotona reilun vuoden ikäisen lapsen kanssa ja tällä hetkellä mielestäni tärkein työni on pitää huolta lapsesta,ei olla joku täyspäiväinen piika miehelleni. Tietysti teen kotitöitä päivällä sen minkä ennätän,mutta todella arvostaisin jos mies edes joskus vaivautuisi laittamaan astianpesukoneen päälle ilman erillistä kehotusta. Sama on pojan hoidossa..ei vaihdu vaippa eikä tajua antaa ruokaa ennen kuin vihjaisen että oliskohan *****:lla jo ruoka-aika yms. Tuntuu että kaikki kaatuu päälle,että mulla ei oo koskaan varaa sanoa että mä olen nyt väsynyt,kun ei ole ketään joka tulisi vastaan ja sanoisi että lepää sä nyt,kyllä mä hoidan. Se oon aina mä,jonka on venyttävä viimeiseen asti. Hyvä esimerkki tilanne: Imuroin ja mies pelaa jotain helkkarin x-boxia. Poika herää itkien päiväunilta,mutta mies ei tajua mennä pojan luo ennen kuin sanon että voisitko sä mennä,kun mä yritän imuroida,tai tule sä imuroimaan,niin mä menen. Ei mitään oma-aloitteisuutta missään asiassa. Jos mä oon koko päivän huhkinut ja kuurannut ja jynssännyt paikkoja,niin mies ei tajua viedä edes roskapussia ennen kuin pyydän. En halua olla miehelleni mikään äiti,kyllä aikuisen ukon on osattava ja haluttava pitää yhteisestä kodista huolta! Eniten tässä rassaa se,että haluaisin tehdä pojan kanssa kaikkia uusia ja mukavia asioita myös kodin ulkopuolella,mutta ei vuorokaudessa yksinkertaisesti tunnit riitä,jos ei haluta hukkua paskaan,kun toinen ei edes omia jälkiään korjaa. Ja silti pitää itsestään selvyytenä että on ruoka pöydässä kun tulee töistä kotiin. Onko mun mies laiska,yksinkertainen vai vätys? Muuttuuko tälläiset ihmiset koskaan? Miten ihmeessä mä saan tän tilanteen korjattua?
