M
mun on
Vieras
Mun mies on. Ja saipahan opetuksen, ha 
Meillä on muutaman kuukauden narissut ulko-ovi tosi pahasti. Olen lukemattomia kertoja pyytänyt miestä öljyämään sen.
"Joo mä kohta öljyän..."
Yksi jalka meidän sängystä on rikki ja sänky keikkuu inhottavasti, sanoin miehelle asiasta, johon mies: "Mä huomena sit korjaan sen, en jaksa enää hakea työkaluja autosta."
Ostin uuden verhotangon makkariin ja pyysin miestä avuksi kiinnittämään sen. "Joo joo, kohta!"
Pyysin mieheltä apua uuden vaatekaapin kokoamiseen "Joo kohta!"
Ja mitään näistä ei tapahtunut. Muistuttelin, pyysin, käskin, kaikkeen "joo kohta, joo huomena, älä jankuta / nalkuta, kaiken pitäs tapahtua just sillon kun sä ite haluat ja plääplää.."
No, eräänä kauniina päivänä mulla palo käämit ja marssin rautakauppaan ostaan kaikkee mahdollista et saan noi hommat tehtyä.
Öljysin oven, korjasin sängynjalan, kiinnitin verhotangon ja kokosin vaatekaapin.
Mies tuli samaisen iltapäivänä töistä ja hänen kaverinsa tuli samoihin aikoihin kahville. Tää kaveri totes mun miehelle: "ai sä oot saanu öljyttyä tän oven kun ei narise enää!" Mies meni ihan vaikeeks ja katto mua. Makasin suihkunraikkaana kirja kädessä sohvalla ja sanoin, ei, kyllä se olin minä joka sen öljysin. Korjasin myös sen sängynjalan, kiinnitin makkarin verhotangon ja kokosin vaatekaapin paikoilleen kun se sun "kohta ja huominen" ei sit koskaan tullu -ja hymyilin säteilevästi.
Mun mies oli NIIN nolona, siitä näki miten se olis voinu vajota lattian alle ja se sen kaverikin katto vähän et hä....
Ei sillä et mä mitään isoja asioita olisin tehnyt, etteikö noihin kaikki pystyis, mutta se henkinen mielihyvä mitä tästä episodista sain, aiaiaiai
Meillä on muutaman kuukauden narissut ulko-ovi tosi pahasti. Olen lukemattomia kertoja pyytänyt miestä öljyämään sen.
"Joo mä kohta öljyän..."
Yksi jalka meidän sängystä on rikki ja sänky keikkuu inhottavasti, sanoin miehelle asiasta, johon mies: "Mä huomena sit korjaan sen, en jaksa enää hakea työkaluja autosta."
Ostin uuden verhotangon makkariin ja pyysin miestä avuksi kiinnittämään sen. "Joo joo, kohta!"
Pyysin mieheltä apua uuden vaatekaapin kokoamiseen "Joo kohta!"
Ja mitään näistä ei tapahtunut. Muistuttelin, pyysin, käskin, kaikkeen "joo kohta, joo huomena, älä jankuta / nalkuta, kaiken pitäs tapahtua just sillon kun sä ite haluat ja plääplää.."
No, eräänä kauniina päivänä mulla palo käämit ja marssin rautakauppaan ostaan kaikkee mahdollista et saan noi hommat tehtyä.
Öljysin oven, korjasin sängynjalan, kiinnitin verhotangon ja kokosin vaatekaapin.
Mies tuli samaisen iltapäivänä töistä ja hänen kaverinsa tuli samoihin aikoihin kahville. Tää kaveri totes mun miehelle: "ai sä oot saanu öljyttyä tän oven kun ei narise enää!" Mies meni ihan vaikeeks ja katto mua. Makasin suihkunraikkaana kirja kädessä sohvalla ja sanoin, ei, kyllä se olin minä joka sen öljysin. Korjasin myös sen sängynjalan, kiinnitin makkarin verhotangon ja kokosin vaatekaapin paikoilleen kun se sun "kohta ja huominen" ei sit koskaan tullu -ja hymyilin säteilevästi.
Mun mies oli NIIN nolona, siitä näki miten se olis voinu vajota lattian alle ja se sen kaverikin katto vähän et hä....
Ei sillä et mä mitään isoja asioita olisin tehnyt, etteikö noihin kaikki pystyis, mutta se henkinen mielihyvä mitä tästä episodista sain, aiaiaiai