Onko koskaan oikea aika hankkia lasta??

[a.p.]

Tuntuu, että lapsen tekoa on helppo siirtää koko ajan jollain syyllä, mutta oikeaa aikaa ei taida ollakaan. Ja tiedän että ei välttämättä lasta heti saadakaan jos saadaan ollenkaan. En vain jotenkin uskalla kun mietin että talon pitäisi olla valmis ja rahaa säästössä ja jne.. Eli aika ei vain tunnu oikealta. Mitään muuta en kuitenkaan haluan kuin sen lapsen. Onkohan mulla joku pelko taustalla kun koko ajan siirrän yrittämisen aloittamista..?? Miten te muut päätätte milloin on vauvan aika??

 

[a.p.]

Niin ja pitäis laihtua ainakin 10 kiloa mutten saa sitäkään tapahtumaan.. Ja pitäis tietää ennalta miten kaikki menee..

 

["Poks"]

On olemassa oikea aika. 25-vuotiaana, korkeakoulututkinto ja vakityöpaikka taskussa, pitkässä parisuhteessa sellaisen henkilön kanssa, jolle on tehty täysin luotettavat persoonallisuusanalyysit ja tulevaisuuden ennuste. Tukiverkot pitää paikata ja vahvistaa, hankkia omakotitalo sopivalla lainasummalla, jota voitte lyhentää, kun hoidatte tasapuolisesti lasta kotona 3vuotiaaksi vaikka keikkatöitä tehden, ettette tipu uraputkesta.
Ehdottaman tärkeää on, että kristallipallo on toimintakunnossa lastentekohetkellä!

 

["Heidi"]

Me olimme täydellisen valmiita, kun olin 33 v ja mies 35 v. Molemmilla oli pitkä työhistoria takana, vakipaikat, rahaa säästössä ja omakotitalo ostoslistalla. Suurimman kunnianhimot oli jo saavutettu harrastuspuolella. Elämä oli rauhoittunut ja seestynyt, joten siihen oli vauvan hyvä tulla. Tärppäsi onneksi nopeasti ja esikoisen sain 34 vuotiaana. Kuopus syntyi siitä parin vuoden päästä.

 

[Höpöhöpö!]

Ei ei ei! Eihän 25-vuotias vielä ole valmis äidiksi! Pitää ehtiä käydä ainakin maailmanympärysmatkalla, jos ei muuta!

 

["mä"]

[QUOTE="Heidi";23778135]Me olimme täydellisen valmiita, kun olin 33 v ja mies 35 v. Molemmilla oli pitkä työhistoria takana, vakipaikat, rahaa säästössä ja omakotitalo ostoslistalla. Suurimman kunnianhimot oli jo saavutettu harrastuspuolella. Elämä oli rauhoittunut ja seestynyt, joten siihen oli vauvan hyvä tulla. Tärppäsi onneksi nopeasti ja esikoisen sain 34 vuotiaana. Kuopus syntyi siitä parin vuoden päästä.[/QUOTE]

luojan kiitos mun ei oo tarvinnu oottaa noin vanhaksi jotta olisin valmiks äidiks. itse olin 21v kun esikoisen sain ja valmis olin. vakipaikan, omakotitalon, avioliiton lasteni isän kanssa, ammattitutkinnon, harrastuksia yms. oon ehtinyt saamaan tässä lasten saamisen lomassa eikä mistään oo tarvinnu tinkiä. ikää nyt 29v.

 

[7dfcg]

Me olimme täysin valmiita, vaikka vuokralla asuttiinkin, ja opinnot oli vielä ihan kesken. Ei kaiken tarvitse olla tip top "valmista", mutta me olimme valmiita. Tärkeintä on, että te olette valmiita pitämään lapsesta huolta henkisesti, ja kykenette elättämään itsenne. Yhteiskunnan armoille ei tule heittäytyä. Kunhan omat siivet kantavat, niin se on tärkeää.

 

[Kärppänä heinälatoon]

Mun molemmat lapset on tulleet vähän "vahinkoina". Ei täysinä vahinkoina, oon kyllä tiennyt, mitä siitä voi seurata JUST silloin. =)

Mutta kumpaakaa ei oo sen enempää suunniteltu tai harkittukaan. Ja hyvä niin. Totuus on, että jos ois suunniteltu, ois jääny silloin just tekemättä. Koska ei ois ollu sitä tätä ja tota. ...jälkikäteen ajateltuna kuitenkin ajoitus oli molempien kohdalla JUST eikä melkein nappiin. Joskus on hyvä jättää siis liika analysointi pois ja mennä vain. (ok, meillä oli kyllä siis jo se tilanne, että koulut on käyty, naimisissa, oma koti ja tasaiset tulot, mutta ainahan sitä jotain esteitä keksii. )

 

[Kerpele]

Meillä on tullut lapset tähän, molemmat ihan yllätyksenä..

Mulla ei ole koulutusta, ei tällä hetkellä työpaikkaa, meillä ei ole mitään tukiverkkoa, mulla ei ole luottotietoja, asutaan lähiössä halvassa vuokrakämpässä...

Ja sellanen juttu täytyy sanoa että mä olen niin onnellinen siitä että nuo lapset on olemassa, että mielelläni rakennan loput asiat kuntoon siinä samalla kun vietän elämääni heidän kanssaan

 

[a.p.]

Meillä on tullut lapset tähän, molemmat ihan yllätyksenä..

Mulla ei ole koulutusta, ei tällä hetkellä työpaikkaa, meillä ei ole mitään tukiverkkoa, mulla ei ole luottotietoja, asutaan lähiössä halvassa vuokrakämpässä...

Ja sellanen juttu täytyy sanoa että mä olen niin onnellinen siitä että nuo lapset on olemassa, että mielelläni rakennan loput asiat kuntoon siinä samalla kun vietän elämääni heidän kanssaan

Näin sen pitää mennäkin.. Ihanalta kuulostaa. Mä vaan oon tälläinen ylianalysoija ja jahkailija, joka olis varmasti onnellinen jos pääsis etenemään asioissa..

 

[Kerpele]

Jos siis me siis olisimme odotelleet "täydellistä hetkeä", niin siinä olisi voinut helpostikin vierähtää se kymmenisen vuottakin.. Mä näen paljon kivempana että kymmenen vuoden päästä jos ja kun kaikki on valmista, niin mulla on siinä myös jo 11- ja 12-vuotiaat lapset.

 

["vieras"]

Ei ole. Ja kun sen omakotitalon hankkii, onkin mentävä töihin, vaikka lapsi on liian pieni hoitoon.

 

[njaa]

Ei kai sitä ole. Mulla ikää 27v, koulut vielä kesken ja tunnen olevani kyllä vielä sen verran kersa tai itsenäinen ja mukavuudenhaluinen, että en voisi ryhtyä kenenkään vanhemmaksi eli odotellaan. Ei kiinnostaisi yhtään heittäytyä myöskään kaikenmaailman tukien armoille ja elää kädestä suuhun, koska sitä se tällä hetkellä meillä olisi jos lapsi tulisi. Kokisin silloin epäonnistuneeni, en halua alkaa sossumammaksi tai edes pienituloiseksi mammaksi. Nyt rahaa on, kun sen voi käyttää vain omiin menoihin.

Ei kyllä ole tullut mitään haluakaan lapseen ikinä. Ehkä joskus 33-35 vois olla sopiva aika jos silloin tuntuu siltä.

 

["vieras"]

Ei ole oikeaa aikaa. Kaikkeen tottuu ja sopeutuu.