Mulla on takana melko pitkä suhde narsistin kanssa ja olen päässyt tästä eroon pari kuukautta sitten lopullisesti tiettyjen toimenpiteiden kautta. Haluaisin keskustella aiheesta, miten jaksoitte itse ja miten selvisitte erosta ja muutenkin oma jaksamisenne? Se ei varsinaisesti ole sairaus mutta ei se terveyttäkään ole. Masennuitteko? Poditteko fyysisiä oireita tms?
Onko kukaan joutunut narsistin uhriksi?
- Viestiketjun aloittaja Sinisilmäinen
- Ensimmäinen viesti
Erosin avoliitosta yli 6 vuotta sitten. Vieläkin joudun toisinaan taistelemaan, meillä kun on yhteinen lapsi olemassa. En varsinaisesti masentunut, mutta suhteen loppupuolella aloin saamaan paniikkikohtauksia. Ne menivät aikanaan ohi, kun erosin siitä siasta.
Mä olen sinnitellyt ilman apua enkä ole mielestäni masentunut. Pääsin eroon pahasta ihmisestä, jonka kanssa en tehnyt muuta kuin riitelin ja olin alistettu.Henkistä ja fyysistä väkivaltaa.Ja silti mietin, että miksi kaipaan semmoista ihmistä?
heippa
Olet ehkä jo tietoinenkin, mutta laitan sulle kuitenkin linkin keskustelupalstalle, jossa voit käydä keskustelua samanlaista kokeneiden kanssa:
http://www.narsistienuhrientuki.info/keskustelu/viewtopic.php?p=13236&highlight=&sid=fda7c15060b2b02bde9085e8a9eeb46e
Olet ehkä jo tietoinenkin, mutta laitan sulle kuitenkin linkin keskustelupalstalle, jossa voit käydä keskustelua samanlaista kokeneiden kanssa:
http://www.narsistienuhrientuki.info/keskustelu/viewtopic.php?p=13236&highlight=&sid=fda7c15060b2b02bde9085e8a9eeb46e
Olen miettinyt jo pidempää onko avomieheni narsisti vai ei. Mistä sen narsistin sitten tunnistais parhaiten, meissä kaikissahan kuitenkin on tervettäkin narsismia. Mutta milloin se menee sairauden puolelle?
minä olin 5 vuotta suhteessa jossa koin henkistä ja fyysistä väkivalktaa... Reilu puolitoista vuotta sitten erosin sitten eksästäni, ja tällä hetkellä elämäni on vihdoinkin elämisen arvoista, uusi ihana mies joka arvostaa, kunnioittaa, välittää ja rakastaa. Eksäni patisti minut psykoterapiaan koska piti minua sairaana ja huonona, vaikka painostuksen alla sinne terapiaan meninkin niin huomasinkin hyötyväni siitä todella paljon kun opin ymmärtämään ettei vika olekkaan minussa... Masennuksesta kärsin suhteen aikana, ja edelleenkin masennuslääkitys päällä koska edelleen toisinaan tulee vanhat asiat mieleen, pitkä prosessihan tuo on parantua ja saada se täydellinen uskominen ja itsensä arvostaminen takaisin... Mutta kuitenkin tämänhetkinen elämäntilanne ja perusturva tuntuu olevan kohdallaan -> vakituinen työpaikka, ihana koti, ihana lapsi, ihana mies...
Ex ukkoseni taisi olla myös yksi näistä iki-ihanista narsisteista. Mukaan viellä ajottainen huumeiden sekakäyttö ja alkoholismi. Jipii, 8 vuotta häntä katselin ja nyt 10 vuotta elänyt elämäni onnelisinta aikaa. Samaan kylään en voinut jäädä, mutta täällä onkin paljon mukavampaa.
Ero oli minulta hurja voiman näyttö. Pieni alistettu tyttöparka ja uskalsin. Kerrasta poikki, putkikassi ja koira kainaloon ja porukoille evakkoon. Annoin 2 viikkoa exälle aikaa ettiä uuden kämpän. Yritti itsemurhaa, oli pakkohoidossa, tuhosi talomme. Noin vuoden sain öisin anelu/tappouhkaus/itsemurha puheluita. Kilttinä tyttönä kuuntelin vielä nekin... Oma itsetunto kasvoi takaisin aika nopeasti. Suuremmaksi kuin koskaan.
Elämänkatsomukseni taitaa olla aika omituinen, jo muutama vuosi eron jälkeen pystyin ajattelemaan "menetettyä aikaa" tärkeänä oppiläksynä elämässäni. Ja aika ei todellakaan ollut menetettyä. Opin itsestäni todella paljon, ja tajusin kuinka vahva ihmisenä olen.
Ei vanhoja pidä jäädä murehtimaan, jos niin käy se entinen vit...ainen narsisti on voittanut ja hallitsee vieläkin elämääsi...
Ero oli minulta hurja voiman näyttö. Pieni alistettu tyttöparka ja uskalsin. Kerrasta poikki, putkikassi ja koira kainaloon ja porukoille evakkoon. Annoin 2 viikkoa exälle aikaa ettiä uuden kämpän. Yritti itsemurhaa, oli pakkohoidossa, tuhosi talomme. Noin vuoden sain öisin anelu/tappouhkaus/itsemurha puheluita. Kilttinä tyttönä kuuntelin vielä nekin... Oma itsetunto kasvoi takaisin aika nopeasti. Suuremmaksi kuin koskaan.
Elämänkatsomukseni taitaa olla aika omituinen, jo muutama vuosi eron jälkeen pystyin ajattelemaan "menetettyä aikaa" tärkeänä oppiläksynä elämässäni. Ja aika ei todellakaan ollut menetettyä. Opin itsestäni todella paljon, ja tajusin kuinka vahva ihmisenä olen.
Ei vanhoja pidä jäädä murehtimaan, jos niin käy se entinen vit...ainen narsisti on voittanut ja hallitsee vieläkin elämääsi...
... lapseni isä taitaa olla - onneksi tosin hän ei ole elämässämme.
Vaan itseasiassa jo ihan jonkun muun elämässä.
Narsistin - tai varmaan muutenkin pahasti luonnehäiriöisen kanssa - pätee varmaan se,
että älä kanna huonoa omaatuntoa tai yritä ymmärtää ko ihmistä.
Häntä ei voi ymmärtää.
Hän ei ole normaali, ei normaaleja tunteita - katumusta , empatiaa - ei mitään...
Pelkkää hyväksikäyttöä ja valheita.
Jos tuon jaksaisi muistaa, niin helpottaa - nimittäin isän roolia tälle miehelle tarjotellessani aluksi yritin kaikilla tavoilla - jotka normaali-ihmiseen olisivat vedonneet.
Kostaakaan ei oikein voi - koska toisen osapuolen kyky siihen on niinpaljon parempi - eihän hänellä ole häpyä, mikään mitä hän tekee ei ole väärin, tai hänen omaa syytään. Hän ei kanna vastuuta mistään , kaikki on muiden syytä. Ja muiden pitäisi häntä kumartaa...
Angermanagement jutu olisi olleet jossain vaiheessa tarpeen, vaan onhan nuo tunnot jo onneksi laantuneet...
Ja pääasia ja lottovoitto on tää ihana , nyt 9kk vanha rinsessa
Vaan itseasiassa jo ihan jonkun muun elämässä.
Narsistin - tai varmaan muutenkin pahasti luonnehäiriöisen kanssa - pätee varmaan se,
että älä kanna huonoa omaatuntoa tai yritä ymmärtää ko ihmistä.
Häntä ei voi ymmärtää.
Hän ei ole normaali, ei normaaleja tunteita - katumusta , empatiaa - ei mitään...
Pelkkää hyväksikäyttöä ja valheita.
Jos tuon jaksaisi muistaa, niin helpottaa - nimittäin isän roolia tälle miehelle tarjotellessani aluksi yritin kaikilla tavoilla - jotka normaali-ihmiseen olisivat vedonneet.
Kostaakaan ei oikein voi - koska toisen osapuolen kyky siihen on niinpaljon parempi - eihän hänellä ole häpyä, mikään mitä hän tekee ei ole väärin, tai hänen omaa syytään. Hän ei kanna vastuuta mistään , kaikki on muiden syytä. Ja muiden pitäisi häntä kumartaa...
Angermanagement jutu olisi olleet jossain vaiheessa tarpeen, vaan onhan nuo tunnot jo onneksi laantuneet...
Ja pääasia ja lottovoitto on tää ihana , nyt 9kk vanha rinsessa