Onko kukaan muu oikeasti NÄIN yliherkkä??? :O

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Just
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

Just

Vieras
Olen reilu kolmekymppinen äiti. Olen aina ollut erilainen kuin muut ja ongelmani on se, että olen yliherkkä. Olen töissä tällä hetkellä sijaisena muussa kuin siinä mihin olen kouluttautunut. Haaveilen hoitajan töistä joihin koulutus mutta en tiedä tuleeko onnistumaan:

Itku tulee oikeasti kurkkuun PÄIVITTÄIN. Välillä MONTA KERTAA/ pvä!!!
Esim. töissä kun kuljin sairaalan käytävällä(en tee siis hoitsun töitä nyt vaan muuta siellä), niin jos kuulin että joku lapsi itkee tutkimushuoneessa, sain pidätellä itsekin itkua jne.
Eilen mies kertoi työkaverin vaimosta surullisen jutun ja en kyennyt puhumaan vaan olin hiljaa ja nielin(vaikken tunne tätä henkilöä) koska itketti niin.
Eilen katsoin eläinlääkäriohjelmaa niin itku oli ihan just tulla ja sekin aina ollut niin.
Jos on upeaa musiikkia, tulee HETI pala kurkkuun, jos upea leffa, sama, jos kävelen luonnossa ja näen upeita kukkia olen itkun partaalla ja nieleskelen.

:O!!! Siis täh? Kyllähän toi jo hiukan häiritsee elämää. Onko kukaan törmännyt vastaavaan??? Turha on mennä lääkäriinkään sillä en halua mitään nappeja popsia että olisin tunteeton kylmä kala.

En ole masennusherkkä enkä masentunut, elän onnellista ja hyvää elämää. Mutta erikoista tässä on sekin, että kun alotin nuo työt, oli se niin iso sokki stressityyppisesti, että ekana työiltana itkin kotona ja pidättelin lopulta oksennusta kun menin niin huonoksi JÄNNITYKSESTÄ :O.

Onhan ihmiset todella vaan erilaisia mutta hiukan ihmetyttää tämä herkkyys sillä olen AINA ollut tämmöinen eli EN ole raskaana!!!

Että sellasta.
 
Ehkä sun pitäis antaa sen itkun tulla? Itku kun on sellainen, että välillä pitää jokaisen itkeä. Jos ei itke, niin sit herkistyy just pienellekin. Itku puhdistaa meitä, joten itke pois jos itkettää. Voit vaikka päättää, että itket joskus ihan yksinäsi kotona kunnon itkun. Herkistä tunnelma ja itke niin pitkään kuin tuntuu. Josko sit et olis ihan niin herkkä heti seuraavana päivänä?
 
Täällä sama juttu. Katoin eilen Teho-osastoa ja parku pääsi kun se iäs rukoilu lapsensa puolesta. Noloa.

Oon myös hoitoalalla, ja sielläkin monet asiat koskettaa. Mutta tosi asia on se, että potilaiden edessä et voi alkaa pillittämään vaan myötätunnosta huolimatta on pystyttävä olemaan asiallinen ja asiantuntijan roolissa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja tuikku:
mä olen ja vaikeeta on.

Kerrotko hiukan itsestäsi tarkemmin?

ihan normaali minäkin olen,naimisissa ja lapsia on. en pysty olemaan tyyneenä ja hiljaa jos jonkun lapsi itkee ,vaikka vaunuissa,käyn tarkistamassa että kaikki on ok jos vanhempia ei ole lähellä. lohdutan toisten lapsia leikkipuistossa,katson samalla niiden perään kans kun omat muksut leikkii. vanhempia autan,annan vaikka ruokarahaa jos joku naapureista sanoo että on nälkä . ym
 
mä olen kans, en nyt tolleen, että oksettaisi. mulla alkoi kyllä vasta ekan lapsen syntymän jälkeen eli ihan aina en ole tällainen ollut. mulla tulee kyyneleet silmiin paikallisjunassa kun luen jotain ilmaislehden uutista, itkin ydinvoimapäätökselle pitkän tovin, liikutun ihmeellisissä tilanteissa ja työelämässä on välillä siksi hankalia tilanteita. minäkin olen onnellinen ja elän hyvää elämää, olen mielestäni vain empaattisempi kuin ihmiset keskimäärin.
 
Minä olen ylenpalttinen liikuttuja, ja se todellakin rajoittaa elämää! Itse liikutun jo esim. siitä, jos seuraan tapahtumaa, jossa annetaan aplodit! Jotenkin ne raikuvat aplodit laukaisevat Niagara Fallsit! Partiolaisten marssia keväällä seuratessa nielin itkua kokoajan ja piileskelin aurinkolasien takana - ei hyvänen aika sentään! Lähes päivittäin samanlaista, todellakin turhauttaa kun ei pysty mielenliikutusta estämään!
 
Ihan kuin olisin itse kirjoittanut tuon tekstin. Mua usein on itkettänyt jopa muskarissa sen alkulaulun aikana... Olen ajatellut, että olen jotenkin vinksahtanut, mutta ihana kuulla, etten ole ainoa.
 
Niimpä, pelkäämpä et hoistuna alkaisin poraan joka kohdassa ja se ei ole hyvä! Haluaisin mm. töihin saattokotiin ja onhan se noloa jos itken aina kun potilas kuolee :(. Ja olen kova pidättelemään itkua kyllä, tilanteessa kuin tilanteessa, en tiedä vähentäisikö kunnolla itkeminen sitä herkkyyttä, että toimiiko pidättely "astia täynnä"-tyylillä?
 
Minusta noin itkuherkkä ihminen ei sovellu hoitoalalle. Pitää pystyä olemaan itkemättä itse - ainakaan "julkisesti".

Minä itken aika ajoin ihan hassujen asioiden takia - näen suloisen vauvan tai kissanpennun kuvan lehdessä, ja vollotan - mutta työssä en ole itkeskellyt.
 
mua itketti, kun kuulin, että naapurin äiti oli viety ambulansilla synnytykseen, kaikki siis ihan OK, mutta ei ollut hällä kyytiä.. itetti se, kun he kohta saavat vauvan ja miten onnellisia sitte ovat.. kyllä mäkin oon herkkä, itkettää ihan ihmeelliset asiat välillä...et oo yksin! :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kowalski:
Minusta noin itkuherkkä ihminen ei sovellu hoitoalalle. Pitää pystyä olemaan itkemättä itse - ainakaan "julkisesti".

Minä itken aika ajoin ihan hassujen asioiden takia - näen suloisen vauvan tai kissanpennun kuvan lehdessä, ja vollotan - mutta työssä en ole itkeskellyt.

tai sitten pitää oppia jotenkin käsittelemään tunteitansa...no ei liitutstaan tietyy oikein voi hallita, muten jotenkin kait kontrolloida kutienkin, siirtää jonnekin, rauhoittua. "kerää ittes" sanotaan - jotain tuollaista kykyä kait voi kehittääkin, ilman että merkitsisi asioiden kieltämistä huonolla tavalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja eräsmies:
Alkuperäinen kirjoittaja Kowalski:
Minusta noin itkuherkkä ihminen ei sovellu hoitoalalle. Pitää pystyä olemaan itkemättä itse - ainakaan "julkisesti".

Minä itken aika ajoin ihan hassujen asioiden takia - näen suloisen vauvan tai kissanpennun kuvan lehdessä, ja vollotan - mutta työssä en ole itkeskellyt.

tai sitten pitää oppia jotenkin käsittelemään tunteitansa...no ei liitutstaan tietyy oikein voi hallita, muten jotenkin kait kontrolloida kutienkin, siirtää jonnekin, rauhoittua. "kerää ittes" sanotaan - jotain tuollaista kykyä kait voi kehittääkin, ilman että merkitsisi asioiden kieltämistä huonolla tavalla.

Mä haluan hoitotyöhön, haluan auttaa ja olla sairaiden ja kuolevien elämässä mukana antamassa lohtua, mutta en osaa käsitellä tunteitani tai jotain, emmä tiiä, mulla ei ole työkaluja treenata itteeni kun itku tulee. Nielen aina juu mutta se on toooosi vaikeeta. Sama on jos näen että jossain esim on tappelu, tulee hirvee olo ja tulee itku kurkkuun heti.

 
Itkuherkkä ihminen sopii hoitalalle siinä missä muutkin. Ensiksi tietysti itku tulee pienimmistäkin asioista ja todella helposti (itkuherkälle siis). Silloin on vaan poistuttava paikalta heti kun pystyy ja itkeä hetki vaikka vessassa. Hoitotyössä itkuherkkäkin turtuu nopeasti, tietysti tulee aina välillä niitä jotka koskettavat tavallista enemmän.
 
Musta on ihan höpönlöpöä että itkuherkkä ei muka sovi hoitoalalle! Itse olen hoitsu ja itken helposti enkä ole kokenut sen tekevät musta huonompaa hoitajaa kuin muut. Mun mielestä on parempi että vaikeat asiat tai kauniitkin koskettaa ja herättää myös hoitajassa tunteita.
Ihmisiä hoitajatkin on eikä mitään kivikasoja!
Tietenkään ei voi alkaa hulluna porata kun pitäisi olla asiakkaan tukena mutta mielestäni hoitaja saa tuntea ja olla aidosti läsnä asiakkaalle :flower:
 
Täällä vielä yksi liikuttuja! On aika noloa kun olen ns. koviksen oloinen ja muutenkin aika jalat maassa-tyyppi...ja sitten...radiosta tulee joku biisi, jonka väliosa saa puremaan huulta kun muuten tulisi itku!! Tai paikallinen kauppa lahjoittaa osan tuotosta hyväntekeväisyyteen -> huuli verellä. :D Liikutun myös mm. hyvin suunnitelluista peleistä (eräässä lapsille suunnatussa ulkomaalaisessa pelissä oli lauluja kaikkien rakastamisesta ja laulajina mm. vanhoja iskelmätähtiä...minä vuodatin kyyneleitä ajatukselle että olivat lähteneet mukaan toteuttamaan ihan erityylistä soundtrackia!!), hyvistä kappaleista (ulvoen laulan mukana) jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aino-Ilona:
Musta on ihan höpönlöpöä että itkuherkkä ei muka sovi hoitoalalle! Itse olen hoitsu ja itken helposti enkä ole kokenut sen tekevät musta huonompaa hoitajaa kuin muut. Mun mielestä on parempi että vaikeat asiat tai kauniitkin koskettaa ja herättää myös hoitajassa tunteita.
Ihmisiä hoitajatkin on eikä mitään kivikasoja!
Tietenkään ei voi alkaa hulluna porata kun pitäisi olla asiakkaan tukena mutta mielestäni hoitaja saa tuntea ja olla aidosti läsnä asiakkaalle :flower:

Kunhan ei itkeä vollota potilaan vieressä, ja ns. vie töitä mukanaan kotiin niin että oma elämä kärsii, niin sopiihan itkuherkkä silloin hoitoalalle.

Mutta siitä, että hoitaja itkee vaikkapa ottaessaan vauvalta verikoetta tai hoitaessaan syöpäpotilasta....ei siitä voi olla mitään hyötyä. Empaattisuus ja aidosti läsnä oleminen ei mielestäni ole sitä, että hoitaja itkee potilaan ja tämän omaisten nähden.
 

Yhteistyössä