Toggle sidebar

Onko kukaan muu tullut lähes hulluksi kotona olemisesta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ryytynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
R

ryytynyt

Vieras
Mulla on just nyt sellainen olo! Lasken päiviä milloin hoitovapaa loppuu,syksyllä alkaa työt.Ihanaa!!!!! Kuopus on nyt 2v ja risat ja tuntuu että vuosi kotona olisi ollut riittävästi,pitkin hampain olen kärvistellyt....Onhan se hyvän äidin merkki olla kotona monta vuotta,vaikka oman mielenterveyden kustannuksella ;)

No joo...en olisi ikinä uskonut millaista on olla kotona kolmen tenavan kanssa.Yhtä härdelliä.Eilen tuli ihan kamala olo,kun ajattelin etten varmaan edes ikävöisi lapsia jos lähtisin vaikka viikon lomalle yksin.Olen jotenkin niin kypsä...Aina pitää olla muiden käytettävissä.En tiedä yhtä rankkaa duunia kuin kotiäitiys! Nostan hattua heille jotka jaksavat vuodesta toiseen tätä samaa...
 
Toki on huonoja päiviä, mut niitä hyviä kuitenkin enemmän. Kotona olen ollut yli 3v ja varmaan toiset 3v ajattelin vielä olla. Mulla on niin korkea kynnys viedä lapsia hoitoon vaikka itse olenkin päiväkodissa töissä. Haluan hoitaa itse omat lapseni.
 
Enkä sen takia koe olevani huono äiti. Tosin jälkiviisauttani olen kyllä ymmärtänyt, että ehkä vähän aktiivisemmin olisin voinut etsiä seuraa, yksinäisyys suurin riesa, vieraalla paikkakunnalla oltiin ja lasten isä töissä. Menin kans töihin, kun poika täytti kaksi.

Siitä vuosia aikaa, erottukin on, ja nyt kun poika on ollut isällään koko viikon 300 kilometrin päässä, ihan pakko myöntää, että kovin kova ikävä ei ole vielä iskenyt ;)

Vaikka tippa linssissä kuitenkin olen häntä vastassa huomenna kun kotiutuu, silti on maailman rakkain!!
 
Mä oon nyt ollu lomalla alle viikon ja tulen hulluksi.. :D :D
Mä olin kolme vuotta kotona lasten kans ja se riitti mulle,ei oo mun laji.
Nyt pitäis 7 viikkoa hengata kotona,huhhuijaa... :D

Ei vaan,lomalla on kiva olla ja viettää aikaa tyttöjen kans mut kokoaikasesti en enää jäis kotiin.
 
mä menin heti töihin kun siihen mahdollisuus koitti, podin kuitenkin huonoa omaatuntoa ja poden edelleen, mutta toisaalta tiedän nyt että minusta ei olisi ollut kotiäidiksi, mä tarvitsen muiden aikuisten seuraa..
ja myös minä nostan hattua kaikille kotiäideille, se on rankkaa työtä ja arvostus nollassa
 
Kuka oikeasti jaksaa tehdä duunia 24/7?? Ok,saan kyllä tarvittaessa omaa aikaa (käyn lenkillä,shoppailemassa jne) mutta se on vain hetkellistä helpotusta.Sitten alkaa taas samat kuviot....huoh.
 
Kuulostaa siltä että elämänmuutos tulee ihan ajallaan. Kyllä muistan kun itse oottelin syyskuuta ja opintoihin palaamista pari vuotta sitten...aaah, voi niitä aikoja. Ja nyt kohta oon taas jäämässä äippälomalle..Eskari aloittaa koulun, keskari jatkaa op-paikalla pk:ssa ja mie kotona. Katotaan kuinka nopeesti tekee mieli jatkaa koulua... :saint:
 
Mites se nyt sillai? Eikö ole elämää kodin ulkopuolella? Sitten en ihmettele ollenkaan. KYllä kaverit ja harrastukset pitää minut ainakin tasapainossa. Töihin sitten joskus. Mutta enhän ole ollut kotona vasta kuin 1,5 v ja tyttö mukana pyörinyt vuoden..
 
Mun on päästävä välillä pois kotoa, hulluksi siis tulen jos joudun kökkimään täällä vuodesta toiseen! Viime talveksi lähdin opiskelemaan, ja se oli terapiaa päästä aikusten seuraan!
Tän kuopuksen jälkeen -ehkä vuoden päästä- ku pääsis vaikka töihin niin oisin tosi onnellinen!
 
Alkuperäinen kirjoittaja DakotanEmo:
Mites se nyt sillai? Eikö ole elämää kodin ulkopuolella? Sitten en ihmettele ollenkaan. KYllä kaverit ja harrastukset pitää minut ainakin tasapainossa. Töihin sitten joskus. Mutta enhän ole ollut kotona vasta kuin 1,5 v ja tyttö mukana pyörinyt vuoden..
Click to expand...

Mä olen kokenut kotona olemisen raskaaksi kolmen tenavan kanssa.Yhden kanssa ehti/jaksoi/halusi tehdä kaikenlaista,matkustaminen oli helppoa jne.
Nyt saa olla jatkuvasti erotuomarina vanhemmille lapsille (7- ja 6-vuotiaat) jotka ovat koko ajan toistensa kimpussa jos ei ole kavereita.Sitten on tuo ihana 2-v uhmis lisänä.Tästä on nautinto kaukana,leppoisasta aikatauluttomasta kotielämästä kun aina on jokin "kriisi" tai "kausi" meneillään.
Rehellisesti voin myöntää,että mun työ somistajana on hermolepoa tähän helvettiin verrattuna!!!

Kuten sanoin,omaa aikaa saan tarvittaessa mutta se tuo vain hetkellistä helpotusta.Kaipaan työyhteisöä ja muuta juteltavaa kuin lapset....
 
Alkuperäinen kirjoittaja Minä vaan:
Minä rakastan olla kotona. Tulen hulluksi, kun hoitovapaa loppuu ja pitää lähteä töihin. Hirveä rumba suurperheelliselle.
Click to expand...

Itse saan taas energiaa töissä käynnistä ja jaksan lapsia paremmin.....
 
Alkuperäinen kirjoittaja ryytynyt:
Alkuperäinen kirjoittaja Minä vaan:
Minä rakastan olla kotona. Tulen hulluksi, kun hoitovapaa loppuu ja pitää lähteä töihin. Hirveä rumba suurperheelliselle.
Click to expand...

Itse saan taas energiaa töissä käynnistä ja jaksan lapsia paremmin.....
Click to expand...

No niin kaikki tuttunikin. Minä olen tuttavieni keskuudessa se outolintu, kun viihtyy kotona ;0)

 
Alkuperäinen kirjoittaja Emppuliira:
Tytön kanssa riuduin kotona 2,5v ja jos vielä lapsia siunaantuu niin hoitoon lähtevät viim. 1v synttäreiden korvilla ellei mies jää kotiin. Mulle on jo 2kk kesäloma kotiäitiyttä yhtä tuskaa saati sitten vuosia...
Click to expand...

Meillä mies on onneks luvannut et jos se on saanut sit jo vakipaikan töistä tai et sellasest ei oo tietoakaan niin se jää kotiin heti ku minust tuntuu et pää ei enää kestä. No eilen pyysin et voisko se jo jäädä, ja vauva ei oo viel ees syntynyt!!! :laugh:
 
Mä oon nyt tänä kesänä ollut hulluuden partailla. Ennen juhannusta tuntui et tukehdun ja on pakko päästä pois johonkin ilman lapsia. Noh, tässä sitä vieläkin ollaan lapset kokoajan kintereillä. Töihin en ehdi millään paitsi syksyllä voisi ehtiä viikonloppuhommiin, kun mies on koulutuksessa ja näin ollen viikonloput vapaana. Kaverin kanssa on ollut suunnitelmia lyhyestä reissusta (yönyli), mutta saa nähdä tuleeko siitäkään mitään....
 
Alkuperäinen kirjoittaja d u m b o:
Mä oon nyt tänä kesänä ollut hulluuden partailla. Ennen juhannusta tuntui et tukehdun ja on pakko päästä pois johonkin ilman lapsia. Noh, tässä sitä vieläkin ollaan lapset kokoajan kintereillä. Töihin en ehdi millään paitsi syksyllä voisi ehtiä viikonloppuhommiin, kun mies on koulutuksessa ja näin ollen viikonloput vapaana. Kaverin kanssa on ollut suunnitelmia lyhyestä reissusta (yönyli), mutta saa nähdä tuleeko siitäkään mitään....
Click to expand...

Eikä nuo huonot kelit auta asiaa yhtään.....
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa