Onko kukaan muu väsynyt?

[Väsy..todella väsy :(]

Oli nyt pakko tänne kirjoittaa, kun en tiedä kenen kanssa voisi jutella. Olen nimittäin reilun vuoden ikäisen prinsessan äiti, ja lopen väsynyt. Niin väsynyt ettei järkikään enää kulje päässä, väsyttää vaan. Haluaisin harrastaa liikuntaa, syödä terveellisesti, olla tosi kelpo äiti, mutta en jaksa. Haluaisin tai jaksaisin oikeastaan vain nukkua. Kun päivän aikana noin miljoona kertaa sanon ei, älä koske siihen, ei saa ottaa, älä mene sinne, sekin varmaan väsyttää ylimääräisesti.
Tyttö ei ole helpoin tapaus muttei ehkä vaikeinkaan, kuitenkin voimat hoitaminen ja yhdessä olo sekä leikkiminen vie aivan täysin minulta. En kerta kaikkiaan jaksa oikein enää näin. Lapsi on joskus hoidossa, mummolla, mutta silloin en suinkaan lepää vaan siivoan tai muuten touhuan jotain mitä pystyy tekemään helpommin kun lapsi ei pyöri jaloissa. On minusta hassua viedä hoitoon, jotta itse voisi vaan nukkua. Tyttö herää öisin kerran-kahdesti. Nukkuu meidän makkarissa. Ja edelleen annan maitoa joka yö kerran.
Välillä on vähän helpompaa, mutta nyt ainakin on sellainen vaihe että olen todella äärimmäisen väsynyt. Olen lihonut kesästä 8 kiloa. Ehkä siksi, etten jaksa tehdä iltaisin muuta kun syödä, kun saan lapsen nukkumaan. Päivällä viskon suuhun mitä ehdin, ja tottakai epäterveellistä, nopeaa ja helppoa. Olen jo jaksanut ajatella jumpalle lähtemistä, mutta käytännön toteutus puuttuu vielä. Eniten harmittaa painoasiassa se, että sain raskauskilot(+20kg) jo kesän alkuun mennessä pois, mutta nyt ne tulee pikku hiljaa takaisin, eikä niin vain ole lähteäkseen. Olen tosi muhkeassa kunnossa, ja varmaan kuntokin on huono, mutta milläs sitä kuntoa kohottaa kun ei jaksa eikä ole kauhean usein edes mahdollisuutta saada omaa aikaa. Vaunukävelyllä toki käyn mutta ei ne näköjään yksistään riitä.
Miten te muut äidit olette järjestäneet arkenne niin että jaksatte? Nukkuuko teidän lapset hyvin? Nukutteko itse hyvin ja saatteko nukkua tarpeeksi? Mitä vinkkejä antaisitte että minäkin voisin saada iloa enemmän tämän väsymyksen keskellä? En koe itseäni oikeastaan masentuneeksi tai sellasta, vaan tosi väsyneeksi. :/

 

[äitiysloma lopuillaan]

Juuri sopivasti tämmöinen aloitusviesti, kun olen tätä tän päivän taas pohtinut ja tuskaillut! Pitäisi ilmoittaa töihin hoitovapaasta, mutta kynnys on ihan valtava.. tuntuu, että seinät kaatuvat välillä jo nyt päälle, ei vaan kiinnosta, tympii, masentaa. Valitan miehelle kaikesta. En osaa ajatella vieväni vauvaa äitiysloman päälle hoitoon, minusta paras olla kotona äidin kanssa, mutta pelkään miten mä jaksan tätä. Toisaalta en jaksaisi töissäkään.. Vauva herättää öisin useamman kerran, aina ollut aika vaativa, ja mä olen jotenkin väsyneen alakuloinen. Sitten vielä taloudelliset seikat mietityttää, nytkään raaski mitään harrastuksia tai kivaa itselle.
Mitä sitten, kun saa vain sen minimaalisen kotihoitotuen?

Mullakin yleiskunto laskenut valvomisten ja kaiken tämän takia, flunssat ja kaikk iskee helposti. Lenkkeillään kyllä, muttei se tunnu riittävän.. Käydään perhekerhossa, mutten ole siitäkään riittävästi potkua saanut. Jotenkin itsetunto laskenut jo aikalailla. Uskon, että väsymys (liian vähät unet) ovat suurin syy tähän kaikkeen alakuloon. Masentunut en varmastikaan kuitenkaan ole, ainakaan "kunnolla", jotenkin vaan vetämätön ankea olo.

 

[Liila]

Ihan ensimmäisenä suosittelen, että lopetat yöimetykset. Meillä yöt rauhoittuivat nopeasti sen jälkeen, kun lopetin tissin antamisen yöllä 1-vuotiaalle. Nyt poika on 1 v 3 kk ja saattaa herätä itkemään kerran tai pari yössä, mutta hiljenee nopeasti ja jatkaa uniaan, kun suhisen tai kuiskaan, että 'nyt nukutaan' viereisestä sängystä. Taapero kannattaa laittaa nukkumaan omaan sänkyynsä vaikka ihan sinun sänkysi viereen.

Älä missään nimessä tuhlaa vapaahetkiäsi siivoamiseen, vaan käytä ne todellakin vain nukkumiseen tai rentoutumiseen. Jätä kaikki ylimääräinen tekemättä ja tee vain ihan pakollinen. Onko sinulla miestä? Hän voi varmasti hoitaa osansa kodinhoidosta.

Minä pyrin tekemään kaikki kotityöt lasten valveillaolo aikana. Pyykinpesu, imurointi, tiskikoneen täyttö/tyhjentäminen, kaupassa käynti, ruoanlaitto ja jopa suihkussa käynti onnistuu ihan hyvin lasten kanssa. Silittämiseen en tuhlaa aikaani. Ruokaa teen kerralla enemmän, jotta sitä riittää pakkaseenkin. Meillä mies käy kaupassa, tekee ruokaa, pesee omat pyykkinsä, hoitaa omakotitalon miesten työt ja imuroi.

Otan lasten kanssa joka päivä päiväunet ja illalla, kun lapset menevät nukkumaan, alkaa oma vapaa-aikani, jolloin en todellakaan tee yhtään kotitöitä, vaan pelkästään rentoudun eli katselet TV:tä, surffailen netissä tai vaikkapa luen. Kerran viikossa käyn tanssitunnilla ja kerran viikossa käyn jossakin muualla, esim. shoppailemassa. Sillä aikaa mies on lasten kanssa. Nämä irtiotot kodista ovat tärkeitä omalle jaksamiselle.

Tärkeintä on kuitenkin nukkua tarpeeksi. Unen määrästä ei kannata tinkiä.

 

[Joo...]

Täällä myös älyttömän väsynyt pikkuprinsessan (1v1kk) äiti. Hoitovapaalla olen ensi kesään asti ja kyllä välillä tuntuu mahdottomalta jaksaa siihen asti kotona! Mutta en mä kyllä näillä unilla pystyisi töitäkään tekemään :/ Useamman kerran yösssä herätään, jos vain yksi herätys on se aivan luksusta... Että ette ole todellakaan ainoita, joita väsyttää, jos se nyt yhtään lohduttaa...!

 

[väsynyt myös]

Onpas tuttua!

Itse olen pähkäillyt myös näiden asioiden kanssa jo jonkin aikaa. Meillä on 3 alle kouluikäistä lasta ja nuorin täyttää kohta 2 vuotta. Tämä nuorin on ollut aika työläs tapaus, kiipeilee ja keksii kaikkea vaarallista tekemistä. Ja sitähän riittää!!

Ei ole yhtään hassumpaa viedä lapsi hoitoon äidillesi ja itse levätä, saahan lapsesi hyvää hoitoa ihmiseltä joka rakastaa häntä ja sinä saat rauhassa hetken hengähtää. Tuntuu että meillä suomessa on sellainen kuva äitiydestä että aina pitäisi uhrautua ja kärsiä. Mitä sen parempaa kuin saada aamulla nukkua pitkään edes kerran kuukaudessa tai vuodessa Parempi on että huolehtii itsestään ennekuin on liian myöhäistä, eli on jo niin väsyksissä ettei YMMÄRRÄ hakea apua. Ja muistakin sitten levätä kun siihen on mahdollisuus!!
Tuo ikä lapsella on kyllä raskasta vanhemmille, lapsi on niin pieni vielä että vaatii niin paljon ja tosiaan keksii vaarallisia leikkejä. Se hieman helpottaa kyllä kun lapsi siitä kasvaa ja alkaa ymmärtää ja puhua takaisin. Tietty sitten tulee uudet haasteet

Itse yritän elää päivän kerrallaan ja selvitä suhteellisen selväjärkisenä tästä vaiheesta elämää. Lopullistahan tämä ei ole ja lapset kasvavat niin hurjaa vauhtia.
Meillä joskus sovitaan viikonloppuaamuista että kuka saa nukkua pidempään ja toinen herää lasten kanssa, sekin auttaa. Ja joskus nukun päiväunia pienimmän kanssa samaan aikaan. Koiran untahan se on mutta usein isommat katsovat jotain lasten filmiä sen aikaa niin saa hetkeksi torkahtaa. Pienikin uni voi joskus piristää.

Me olemme kumpikin vuorotöissä ja saamme hoidettua lapset itse. Viikonloput ovat kummallakin vapaata. Tähän mennessä järjestely toiminut ja säästyy muksujen kuskaamiselta ym. Pääsemme myös kumpikin töihin jos lapset kipeinä. Viimeksi olivat yli viikon kipeänä, yksi kerrallaan, niin tietysti kesti aikansa. Ensi syksynä muuttuu tilanne kun vanhin menee esikouluun.Silloin pitää nousta joka aamu ja viedä muksua eskariin, tietysti ottaa kaikki kolme mukaan. Mutta omassa työssä tulee nyt muutoksia niin saa nähdä pärjääkö siellä enää kauaa, olenko edes ensi syksynä töissä samassa paikassa. Myyntityötä teen ja vaatimukset ovat aika kovat.

Se myös on huono puoli ettei pääse liikkumaan muuta kuin lapset mukana. Eli kärryttelyä ja muuta sellaista kevyttä. Paino on ennätyslukemissa ja se kyllä välillä saa mielen maahan. Ja varsinkin kun tietää että normaali painoon on niin äärettömän pitkä matka. Taas ollaan tässä: päivä kerrallaan....

Pakko ajatella positiivisesti, kyllä tästäkin selvitään.
Toivon jaksamista teille muille väsyneille!! Meitä kohtalontovereita on paljon...

 

[äiti & yrittäjä]

Hmm... Pienen lapsen kanssa on välillä rankkaa, mutta kannattaa muuttaa omaa asennettaan.
Itse nautin kotona olosta ja nyt muistelen kaiholla tuota kiireetöntä aikaa jota sain viettää tyttöni kanssa kotona äitiys/hoitovapaalla ollessani.
Noudatin tiettyä rutiiniaikataulua päivittäin ( aamupala, ulkoilu puistossa ja lähikaupan kautta kotiin, ruoka, päikkärit, iltapäiväulkoilu, ruokailu yhdessä muun perheen kanssa, ilta-askareita, kylvyn kautta nukkumaan klo 20.00 aikaan).
Päiväunet nukuin tytön kanssa yhtäaikaa jos väsytti tai sitten luin lehtiä, olin t.koneella, siivoilin tai puuhastelin puutarhassa tytön nukkuessa.
Ehkä tärkein voimavarani on minulle lastenhoidon keskellä on ollut se etten ole unohtanut itseäni, joka viikko otan omaa aikaa jolloin isä tai vanhimmat sisarukset ovat olleet tytön kanssa, jotta olen päässyt omille menoilleni. Räjähtänyttä äitiä ei minusta ole vuosien varrella tullut, nyt nautin taas töistä olemisesta ja nyt on arki humoattavasti rankempaa, kuin silloin kotona ollessani.

 

[...]

Mun mielestä ei missään nimessä pidä uhrautua ja jäädä kotiin hoitovapaalle, jos tuntuu ettei sitä kestä. Ei se varmastikaan ole koko perheelle paras ratkaisu, jos äiti on jatkuvasti väsynyt / jaksamaton / alakuloinen / itsetunto alhaalla. Kaikki eivät vaan viihdy kotona lapsen kanssa eikä siitä pidä itseään syyllistää. Pitää myös muistaa, että meillä kaikilla on erilaiset puitteetkin - jollain on paljon äitikavereita joita tapailla, toinen on yksin; jollain on rahaa käytössä hoitovapaallakin (miehen hyvät tulot tms.), joku asuu kaukana palveluista ja toinen niiden keskellä; jonkun mies on koko ajan matkoilla tai ei muuten vaan osallistu jne. Tämä kaikki vaikuttaa asiaan...

Itse olen myös hoitovapaalla, ensi kesään asti, lapsi nyt 1 v 2 kk. Ihan kivasti on mennyt, mutta tuo väsymys / vetämätön olo on tuttu ja iskenyt nyt tässä parin viikon sisään. Pistän kaamoksen piikkiin... Herkkuja tekisi mieli vetää koko ajan ja olen minäkin lihonut kesästä aika monta kiloa. Samoin harmittaa, kun raskauskilot olin just saanut kesäksi pudotettua. Meillä herätyksiä on 1-2, jos on hyvä yö, ja 3-5, jos huono. Valitettavasti noita huonojakin öitä on aika usein...

Yömaidot kannattaa lopettaa, vaikka siitä aluksi huutoa seuraisikin. Onko sinun pakko olla kotona, voisitko mennä töihin / opiskelemaan? Käytä ihmeessä sitä mummia hoitoapuna niin, että nukut / teet jotain kivaa! Yritä vaan tehdä kotityöt lapsen ollessa hereillä ja madalla tarvittaessa siisteyskynnystä. Väliaikainen elämäntilannehan tämä tosiaan on... Tee ruokalista viikoksi eteenpäin, välipaloja myöten - helpottaa lapsenhoitoa ja myös omia syömisiä. Älä osta herkkuja kotiin, päätä vaikka että viikonloppuisin saa herkutella mutta ei muulloin. (tätä kyllä itsekin yritän mutta lipsun vähän väliä... huoh.)