I
itsekäsmasentunut
Vieras
Mulla on 2-vuotias lapsi. Itse olen masennuksen ym. syöden takia s-lomalla ja mietin pitkään sitä otanko lapsen pois pk:sta kun kerta olen itse kotona. Tuntuu tyhmältä kuskailla lasta (päivässä tulee yht 30km matka) pk:hon, tulla itse kotiin, mennä hakemaan ja taas kotiin. Ja tunnen itseni myös itsekkääksi äidiksi kun olen yksin kotona "lepäämässä" ja laitan lapsen muiden hoitoon...
Toisaalta ajattelen sitä millaista lapsella olis päivät kanssani. Olen aika väsynyt, en jaksa puhua enkä hymyillä. Pk:ssa kuitenki ystävälliset tädit ja muut lapset... Vaikka monesti hoitoon jäädessään kyllä itkee perääni.
Mietin kotona ja yksin autoillessani monesti itsemurhaa ja en halua lastani "siihen maailmaani". Tuntuu että hän on turvassa muualla. Saan kerättyä voimia iltaa varten, jolloin yritän olla kokonaan lapsen käytössä.
Onko siis itsekästä ja tyhmää käyttää lasta pk:ssa? On siellä 5h päivässä. Välipalalta haen kotiin.
Toisaalta ajattelen sitä millaista lapsella olis päivät kanssani. Olen aika väsynyt, en jaksa puhua enkä hymyillä. Pk:ssa kuitenki ystävälliset tädit ja muut lapset... Vaikka monesti hoitoon jäädessään kyllä itkee perääni.
Mietin kotona ja yksin autoillessani monesti itsemurhaa ja en halua lastani "siihen maailmaani". Tuntuu että hän on turvassa muualla. Saan kerättyä voimia iltaa varten, jolloin yritän olla kokonaan lapsen käytössä.
Onko siis itsekästä ja tyhmää käyttää lasta pk:ssa? On siellä 5h päivässä. Välipalalta haen kotiin.