Onko lapseni liian vaativia vai äitini liian pihi? :D

[---]

Ei meillä mummot osta koskaan lapsenlapselleen mitään. Kaikki ostetaan itse ja siksi kummastelen tätä miksi monet olettavat, että on isovanhemman velvollisuus hankkia lapselle ne lelut ym... Tuntuu, että moni vanhempi ei osta lapselleen mitään. Kuitenkin itselle ostellaan jatkuvasti.

 

[Minusta]

Oletan että antimet tulivat sinulle, kun et vastaa mitään. siinä tapauksessa yhdyn näkemykseen, että olet erikoinen. Miksi mummon piti ylipäänsä maksaa kun oli jo auttamassa keräämään teille sieniä ja marjoja.

 

["vieras"]

[QUOTE="hippo";27008034]Ei kai aloituksessa puhuttukaan JOKAISESTA kotityöstä. Ja toisekseen, ei marjastaminen ja sienestäminen edes ole mikään tavallinen kotiskare. Tiskien laitto, imurointi jne jokapäiväiset jutut ovat minusta eri asia.

Ja millä tavalla sitä rahan arvoa nyt sitten voi opetella? Jos ei sovi, että rahan eteen vaikkapa marjastaa (mikä on monelle aikuisellekin ihan oikea tulonlähde), niin mistä lapset saavat rahaa, että oppivat sen arvon? Jos se putoaa käteen kuin Manulle illallinen, ilman, että laittaa tikkua ristiin, niin mikä sen arvo silloin on? ja jos sen eteen pitää tehdä työtä, niin MITÄ työtä pieni lapsi voi sen lelunsa eteen sitten tehdä, kuin joko tehdä jotain isompaa kotityötä tai marjastaa?[/QUOTE]

Marjastaminen ja sienestäminen on paljon HAUSKEMPAA kuin rutiininomainen tiskienlaitto ja imurointi. Mitä viestii lapselle se, että marjastuksesta tipahtaa melkein kymppi? Sen, että voi kun kiva ulkoilla mummon ja äidin kanssa? Hienoa nähdä oma kätten tulos? Mahtavaa maistella mummon puolukkasurvosta ja sienikastiketta? Minusta se kertoi kaiken, että lapsilla oli pettynyt ilme kun saivat euron. Euron olisi pitänyt olla pelkkä bonus, eikä tavoitekuva lasten silmissä.


Lapset oppivat rahanarvoa esim sillä että käyvät itse kaupassa, punnitsevat hedelmiä, vertailevat kilohintoja. Nimenomaan niitä kodin tuttuja eineksiä, ei viikkorahalla noudettuja irtokarkkeja.

Ihan tosissasiko kysyit?

 

["heh"]

Vastaa ap kysymyksiin, kun ketjunkin aloitit !

 

["vieras"]

no onhan 1 egeä millä mittapuulla vaan mitattuna aivan liian vähän. Olettaen, että lapset oikeasti tekivät työtä sieniä ja marjoja poimien ja aikaa vierähti. Pihi äiti. Asiaan ei kuulu millään tavalla se, tiesikö äitisi mikä on lasten tavoite. Euro on sama kuin ei mitään nykyajan rahassa. Kahdeksaa euroa en kuitenkaan maksaisi yhdestä reissusta. Selittäisin lapsille, että hieman enemmän pitäisi vielä tehdä, vaikka toinen samanlainen reissu.

 

[nademude]

Meillä lapset lähtevät marjaan ja sieneen ja pihansiivoukseen ja autonpesuun sillä ajatuksella, että se on perheen yhteistä tekemistä eikä mitään palkkatyötä. Jos erikseen etukäteen sovitaan jostain yksittäisestä teosta jotain muuta, on se asia erikseen. Meillä perheessä kaikilla on joku rooli ja vastuu "yhteishyvän" kerryttämisestä, niinkuin ruoasta, elannosta tai herkuista. Ajatuksella: nyt mennään metsään keräämään illallaleivottavan mustikkapiirakan marjat, tai nyt mennään keräämään kanttarelleja mummille talvivarastoon.

 

["katriina"]

[QUOTE="vieras";27008171]no onhan 1 egeä millä mittapuulla vaan mitattuna aivan liian vähän. Olettaen, että lapset oikeasti tekivät työtä sieniä ja marjoja poimien ja aikaa vierähti. Pihi äiti. Asiaan ei kuulu millään tavalla se, tiesikö äitisi mikä on lasten tavoite. Euro on sama kuin ei mitään nykyajan rahassa. Kahdeksaa euroa en kuitenkaan maksaisi yhdestä reissusta. Selittäisin lapsille, että hieman enemmän pitäisi vielä tehdä, vaikka toinen samanlainen reissu.[/QUOTE]



vai että: "euro on sama kuin ei mitään nykyajan rahassa"


Jos mulla olisi lapsia.. opettaisin heille, että "jo" euro on rahaa.

 

["Iki-ihana"]

Minusta on outo ajatus, että tuollaisesta hommasta erikseen maksetaan mitään lapsille, oli se raha tai lelun muodossa. Minun mielestäni tuossa "palkinto" oli jo se, että pääse hauskalle metsäretkelle äidin ja isoäidin kanssa keräämään marjoja ja sieniä.

 

["mie"]

No meillä mummot olis ostanu ne lelut ja pari muutakin siitä hyvästä että lapsi olisi metsään edes harkinnut lähtöä, ja sanonut ettei tarvitse mitään kerätä.

Tuo ei kuitenkaan ole minun tapa, vaan tässä tapauksessa olisi yhdessä kerätty ja lapsi saanut sovitun (kohtuuhintaisen) lelun. Jos lelusta siis sovittu.

Ap:n tapauksessa luvatut lelut pitäisi kustantaa ja ap maksaa puuttuvat.

 

["hippo"]

[QUOTE="vieras";27008145]Marjastaminen ja sienestäminen on paljon HAUSKEMPAA kuin rutiininomainen tiskienlaitto ja imurointi. Mitä viestii lapselle se, että marjastuksesta tipahtaa melkein kymppi? Sen, että voi kun kiva ulkoilla mummon ja äidin kanssa? Hienoa nähdä oma kätten tulos? Mahtavaa maistella mummon puolukkasurvosta ja sienikastiketta? Minusta se kertoi kaiken, että lapsilla oli pettynyt ilme kun saivat euron. Euron olisi pitänyt olla pelkkä bonus, eikä tavoitekuva lasten silmissä.


Lapset oppivat rahanarvoa esim sillä että käyvät itse kaupassa, punnitsevat hedelmiä, vertailevat kilohintoja. Nimenomaan niitä kodin tuttuja eineksiä, ei viikkorahalla noudettuja irtokarkkeja.

Ihan tosissasiko kysyit?[/QUOTE]

Kyllä mä olen ihan tosissani. Itsekin sain joskus jostain hommasta hiukkasen rahaa, kuten vaikka mummolan ikkunoiden pesusta. Omaa ja ihan itse "työllä" ansaittua. Se oli ihan eri tuntuista kuin papan satunnaisesti muuten vain antama karkkiraha. En mä joka kerta tietenkään rahaa saanut, en marjastamisesta enkä kitkemisestäkään. Mutta jostakin, joskus.

Minusta lapsi oppii rahankäyttöä myös niin, että säästää johonkin asiaan. Ja se käy sujuvasti, kun rahan saa itse ansaita. Enkä mä katso edes laiskistuneeni. Vanhemmat eivät yhäkään tiedä mitään siitä, että kaverin kanssa mm. kerättiin pulloja ratsastustuntirahoja kerätäksemme. Äiti luulee edelleen, että säästin vain synttäri- tms lahjarahoista, mutta kyllä me itsekin vaivaa nähtiin.

Mummon puolukkasurvos ei minun uskoakseni menetä makuaan, jos siitä maksetaan kerran. Asia on eri, jos ipanat luulevat, että rahaa saa jo siitä, että viitsii viedä kalsarinsa pesukoneeseen.

Ap:n tapauksessa moka on kyllä ap:n. Tottakai lapset pettyvät, jos annetaan ymmärtää, että marjanpoiminnan palkka on lelu tai leluraha eikä yksi euro. Ei pidä luvata sellaista, mitä ei toteuta. Ja ap:nhan tässä pitäisi antaa lapsille palkka, kun on kerran itse luvannut, ei toisen puolesta voi mennä lupaamaan yhtikäs mitään, ei mummonkaan.

 

["hippo"]

[QUOTE="Iki-ihana";27008228] Minun mielestäni tuossa "palkinto" oli jo se, että pääse hauskalle metsäretkelle äidin ja isoäidin kanssa keräämään marjoja ja sieniä.[/QUOTE]

Riippuu lapsesta. Itse vihasin marjareissuja (eikä vähiten eksymis- ja hämähäkkipelkoni takia) ja omat lapseni taas tykkäävät marjastaa.

 

["vieras"]

Itse toki pidän euroa kovin pienenä summana, 5e olisi ollut sellainen merkittävä, nykypäivään sopivampi. Eurolla kun ei tee yhtään mitään.

Mun mielestä taas lapsille kannattaa opettaa säästämistä. Rahaa se eurokin on, eikä niitä lelurahoja ole pakko tienata kerralla. Musta tuntuu, että nykyään ihmisillä on se ongelma, että kaikki pitäisi saada nyt heti ja esim. lahjaksi pitäisi saada mahdollisimman paljon. Pikkusummia ei arvosteta, vaikka pienistä virroista kertyy iso joki. Pätee niin säästämiseen kuin kuluttamiseenkin "Sehän on vaan kymppi"-ajatus on varmaan yhteinen monille niille, jotka on aina persaukisia ja kusessa pikavippien ja osamaksujen kanssa...

Totta kai tuossa ap:n tapauksessa lapset pettyi, jos äiti lupasi, että mummo antaa lelurahat palkaksi, mutta mummo ei ilmeisesti tiennyt, että häneltä odotettiin niin paljon. Aika röyhkeää ylipäätään luvata toisen ihmisen puolesta yhtään mitään.

 

[Sadana]

Kun pohditte vanhempien ihmisten ajattelua rahasta, niin muistelkaa markka-aikaamme.
2 euroa 2 litrasta puolukoita + 2 litrasta suppilovahveroita on vähän
12 markkaa 2 litrasta puolukoita + 2 litrasta suppilovahveroita on jo hyvin.
Moni vanhempi konvertoi eurot edelleenkin markoiksi ja sen perusteella hoitavat ostoksensa ja maksunsa.

Minun ollessani muksu vanhemmat ihmiset konvertoivat 1 markkaa -> 100 markkaan ymmärtääkseen rahan todellisen arvon.

 

["aapee"]

Eli ennen metsäreissua äitini kuuli kun lupasin lapsilleni ne lelurahat jos keräävät sen ja sen verran. Äitini ajattelin "korvata" asian puolestani sillä eurolla per lapsi. Ja tämä siksi, koska meillä ei ole perheessä kamalasti irtorahaa käyttää. Äitini ei ole köyhä, ainakin luulen niin, koska heillä on omistusasunto ja toisaalta kaksi sijoitusasuntoakin.
Ja lapsilleni ei tosiaankaan makseta joka kotityöstä. Mielellään auttavat mm ruuanlaitossa, pyykkien laitossa jne. Tämä vaan tuntui minusta sellaiselta sopivalta "työltä".

Eli johtopäätös vastausten perusteella: olen opettanut lapseni liian hyvälle

 

["katriina"]

[QUOTE="vieras";27008312]Mun mielestä taas lapsille kannattaa opettaa säästämistä. Rahaa se eurokin on, eikä niitä lelurahoja ole pakko tienata kerralla. Musta tuntuu, että nykyään ihmisillä on se ongelma, että kaikki pitäisi saada nyt heti ja esim. lahjaksi pitäisi saada mahdollisimman paljon. Pikkusummia ei arvosteta, vaikka pienistä virroista kertyy iso joki. Pätee niin säästämiseen kuin kuluttamiseenkin "Sehän on vaan kymppi"-ajatus on varmaan yhteinen monille niille, jotka on aina persaukisia ja kusessa pikavippien ja osamaksujen kanssa...

Totta kai tuossa ap:n tapauksessa lapset pettyi, jos äiti lupasi, että mummo antaa lelurahat palkaksi, mutta mummo ei ilmeisesti tiennyt, että häneltä odotettiin niin paljon. Aika röyhkeää ylipäätään luvata toisen ihmisen puolesta yhtään mitään.[/QUOTE]

Nykypäivänä ei enää osata arvostaa edes lahjantuojaa, joka antaa omista vähistä rahoistaan
suhteessa "paljon".

Olen huomannut tämän rippiäisissä. Ei osata enää arvostaa pieniä lahjasummia. Mihin tämä maailma on menossa?

 

["katriina"]

[QUOTE="aapee";27008399]Eli ennen metsäreissua äitini kuuli kun lupasin lapsilleni ne lelurahat jos keräävät sen ja sen verran. Äitini ajattelin "korvata" asian puolestani sillä eurolla per lapsi. Ja tämä siksi, koska meillä ei ole perheessä kamalasti irtorahaa käyttää. Äitini ei ole köyhä, ainakin luulen niin, koska heillä on omistusasunto ja toisaalta kaksi sijoitusasuntoakin.
Ja lapsilleni ei tosiaankaan makseta joka kotityöstä. Mielellään auttavat mm ruuanlaitossa, pyykkien laitossa jne. Tämä vaan tuntui minusta sellaiselta sopivalta "työltä".

Eli johtopäätös vastausten perusteella: olen opettanut lapseni liian hyvälle [/QUOTE]


Olen sitä mieltä, että lahjan tai rahan antajaa tulisi aina arvostaa, olisi se summa millainen vaan.

Antaminen on aina vapaaehtoista kuitenkin. Jokainen saa käyttää omat rahansa siihen mihin haluaa.
ei voi pakottaa toista antamaan enemmän, jos hän ei halua. Pitää tyytyä siihen mitä saa ja olla siitäkin vähästä kiitollinen, vaikka toisella olisi kuinka suuret omaisuudet tahansa.

 

[Nalkuttava Talonmies]

Miksi maksaisit lapselle vähemmän rahaa kuin esim naapurillesi vastaavasta työstä?
pari litraa kanttarellejä maksaa torilla kympin.

joka kotityöstä ei tartte maksaa erikseen, mutta minusta se että lapsella on vastuu tietystä asioista ja hänelle annetaa viikkorahaa tai ostetaan asioita on täysin sama asia kuin että kotitöiden arvo on määritely tarkemmin ja niitä tekemällä kerryttää rahaa. vai tekeekö jonkun lapsi vain kotitöitä ja ei koskaan saa mmitään.

 

["aapee"]

äitini on siis ihana ihminen, enkä mitenkään tarkoita paheksua häntä tai hänen toimiaan. Huomasin vaan lasteni ja omat ajatukseni eurosta ja jäin sen vuoksi miettimään että olenko minä ja lapseni kasvaneet liian hyvälle.

 

["vieras"]

Kumpi ne sienet ja marjat sai - sinä vai äitisi?

 

[No'One]

[QUOTE="vieras";27008312]Mun mielestä taas lapsille kannattaa opettaa säästämistä. Rahaa se eurokin on, eikä niitä lelurahoja ole pakko tienata kerralla. Musta tuntuu, että nykyään ihmisillä on se ongelma, että kaikki pitäisi saada nyt heti ja esim. lahjaksi pitäisi saada mahdollisimman paljon. Pikkusummia ei arvosteta, vaikka pienistä virroista kertyy iso joki. Pätee niin säästämiseen kuin kuluttamiseenkin "Sehän on vaan kymppi"-ajatus on varmaan yhteinen monille niille, jotka on aina persaukisia ja kusessa pikavippien ja osamaksujen kanssa...
[/QUOTE]

Itse kokisin, että palkkion tulisi olla yhteydessä vaivaan, euro nyt on varmasti sopiva palkkio pikkuhommista, mihin en metsässä marjastamista ja sienestystä laske. Eli lapsi oppisi yhdistämään auttamisen hyvään mieleen, ei pettymykseen. Eurolla ei saa edes karkkipussia kaupasta, mielummin sitten vaikka juuri niitä lettuja.

Myöhemmin voisi opettaa olemaan tyytyväinen kiitokseen ja siihen, että avunsaajan hyvä mieli toimisi kannustimena.

 

["vieras"]

No, lapset keräsivät ja minä ja äitini autoimme reilut pari litraa puolukkaa ja sitten samoin reilut kaksi litraa suppilovahveroita. Kotona äitini antoi kummallekin euron siitä työstä, eli puolukoista ja vahveroista.

Ei ne lapset kovin pitkään ehtineet töitä tekemään, jos sinä ja äitisi vielä autoitte. Ettei vain suurin osa kerätyistä ollut äitisi keräämiä? Itse olisin vastaavassa tilanteessa saattanut antaa lapsille 2 euroa kummallekin, mutta joku 8 euroa olisi kyllä ehdottomasti liikaa. Lapsille on etu, jos he oppivat tiukempaan rahankäyttöön.

 

[nöppönen]

Sinä olit luvannut palkaksi rahat leluun, ei äitisi (joskin euro on pieni raha mikäli marjat ja sienet meni mummon käyttöön). Meillä lapset tekee myös töitä pikkurahan eteen, yleensä summa on työstä sovittu etukäteen niin ei tule pettymyksiä puolin eikä toisin.

 

[KiiajaVille]

Tänään oli juuri lehdessä että perkaamattomasta puolukasta maksetaan tällähetkellä 1,20€/kilo.

Eli paljonko lapset keräs ja paljonko äiti ja mummi? Paljonko painaa n.2l puolukoita?
Suppiksista maksettaisiin ehkä vähän enemmän.

Joo, torilla ja kaupassa maksaa enemmän mutta onhan siinäkin sitten jo välikäsiä matkassa useampi. Kerääjälle ei kuitankaan mitään ihan älyttömyyksiä kyllä valitettavasti makseta.

Kyllä mä sanoisin että se euro on ollut ihan tarpeeksi tässä tapauksessa.

ps. meillä ei makseta kotitöiden teosta tai marjojen/sienien keräämisestä

 

["vieras"]

ps. meillä ei makseta kotitöiden teosta tai marjojen/sienien keräämisestä

Se palkkion saaminen voi jopa viedä ilon koko hommasta. Mieleinen asia voi oikeasti muuttua vastentahtoiseksi, jos siitä palkitaan. Kuulostaa oudolta, mutta niin se vaan on. Etenkin sienien kerääminen on minusta hyvin palkitsevaa itsessään. Lapsena ja nuorena niitä tuli kerättyä paljonkin ja kannoin niitä kassikaupalla kotiin äidille.

 

[dggdx]

Sinä lupast lapsille lelut palkaksi marja- ja sienireissusta? Miksi mummon pitäisi rahoittaa ne lelut? Sovitko asiasta mummon kanssa? Miksi lasten piti saada juuri nyt ja heti ne lelut eikä myöhemmin? Esim. säästettyään ensin rahaa?

Meillä on joskus lelupäivä eli menemme kauppaan ja lapset saavat valita esim. little petsin tai pikkuauton, oikein hyvässä lykyssä jonkin hieman isomman lelun.
Mutta jos haluaa jotain tiettyä (isoa tai pientä) niin siihen voi säästää rahaa. Ei isi/äitikään saa tilipussia kouraan päivän työstä vaan kyllä sitä rahaa joutuu tienaamaan joka arkipäivä tai vuorolistan mukaan. Jos on jokin tavoite niin silloin voimme sopia jotain ekstraa mistä maksamme hieman enemmän. Viikkorahan eteen täytyy siistiä oma huone ja kattaa pöytä iltaruualle.
Isompana hommana voi sitten olla vaikka pyykien viikkaus josta saa euron tai mattojen kopistelu josta kilahtaa 2€, vessan pesu on sitten 3€:n homma, sitä vain ei kovin hanakasti koululainenkaan ota kontolleen =)

Oikein isoon ostokseen voimme sopia tietyn summan joka lapsella on oltava itsellään ja lopuissa avustaa vanhemmat; eli esim. lapsi säästää kameraa varten 40€ ja loput 40€ kustantaa vanhemmat. Joskus myös isovanhemmat ja kummit kuulevat hankinnasta ja saattavat kysyä lasta pikkuapulaiseksi ja kylässä ollessa lapsi auttaa esim. leipomisessa, saunan lämmityksessä tms. ja saa siitä palkkaa. Lapsi ei kuitenkaan tiedä itse saavansa rahaa. Joskus sitä saa ja joskus ei. Eli sitä kautta säästötavoite tulee äkimmin toki täyteen.

Ei me vanhemmatkaan voida mennä vaan ja haluta kaikkea, ei meillä ole rahaa ostaa ylenmäärin sitä sun tätä enkä halua lapsia siihen opettaa että joka kauppareissulla saa muutaman euron jutun. Jossain vaiheessa ne tuppaa sitten muuttuumaan muutamaan kymppiin ja muutamaan sataseen...