[QUOTE="tyttöjen äiti";26560753]
Täytyy tunnustaa, että kummankin kohdalla mulla oli noin vuosi synnytyksen jälkeen sellainen vaihe, että kaikkien muiden lapset, varsinkin pienet, näytti rumilta. Yleensä pidän lapsia kauniina olentoina. Mietinkin tuolloin - ja mietin vieläkin - oliko se joku biologinen oikosulku imettävän äidin pääkopassa? Onko kellään vastaavaa kokemusta?[/QUOTE]
No mulla on vähän vastaava kokemus synnäriltä. Olin valmistautunut siihen, että vastasyntynyt ei välttämättä ole mikään kaunis näky (suippo pää, nenä vinossa/lytyssä, mitä näitä "synnytysvauroita" on nyt onkaan) mutta sain yllättyä positiivisesti. Kerron nyt tämän vaikka joku suuttuu.
Kaikilla muilla samaan aikaan osastolla olleilla vauvoilla oli tumma tukka, punainen naama ja sellainen kakan ähistys-ilme naamalla

Silmät sikkurassa ja naama rutussa. Lisäksi moni oli huomattavasti pulskempi, mikä tietysti näkyi varmasti kasvoissakin. Minun pojallani oli vaaleat hiukset, vaalea iho, sellaiset selkeäpiirteiset ja levolliset kasvot. Kysyin mieheltäkin (joka ei sentään ollut hormonimyrskyssä) ja hän oli huomannyt saman, että muut vauvat näyttivät mini-sumopainijoilta mutta meidän vauva ei. Hoitajatkin kommentoivat osaston ainoaa blondivauvaa ja yksi hoitaja tuli aina sanomaan että vauvamme on kuin pieni linnunpoikanen. Varmasti he lepertelivät muillekin, mutta tuntuihan se kivalta
