Onko liikaa vaadittu että saisi edes yhden

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tekis joskus mieli muuttaa pois
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

Tekis joskus mieli muuttaa pois

Vieras
tv-ohjelman katsoa päivässä, tai edes viikossa? Että saisi juoda kupillisen kahvia rauhassa ja lukaista lehden? Tai helkkari soikoon, käydä edes paskalla itsekseen kenenkään häiritsemättä?
Mitä te muut teette, odotatteko että lasten isä tulee kotiin? Minä odotan, joka hemmetin päivä, kuin kuuta nousevaa.
 
Näinpä. Ei auta kuin odotella että tulevat siihen ikään ettei paljoa kotona näy. Yllättävän pian lapsille tulee se ikä kun ovat muualla kuin kotona. Onko elämän tarkoituskaan olla aina helppoa? Ehkä elämässä täytyykin olla haasteita :)
 
Aamukahvin saa juoda rauhassa, poika katsoo sen aikaa vieressäni kiltisti piirettyjä. Sen jälkeen kun on kahvi juotu poika tietää että on leikki-aika. Vessaan en rauhassa pääse, sekun on juuri kuivaksi oppineelle herralle niin mieluisa paikka, mutta eipä se minu haittaa..

Odotan toki, että mies tulee kotiin, lähinnä sen takia että on ikävä :D
 
Kun mies tulee kotiin ja jos olen täysin kypsä, kuten nykyään monesti olen, lähden samalla ovenavauksella ulos, kaupungille, mihin vaan, pois kotoa. Ja kun paluun aika on (imetän nuorinta enkä kerta kaikkiaan jaksa lypsää pulloon), laahaudun kotiin kuin hirttotuomiolle.. Tää ei ole enää tervettä.
 
Joskus se arki ottaa päähän.. Omaa aikaakin tarvii että jaksaa! Ja kun lapset kasvaa niin se elämä aina helpottuu, ainakin meillä. Mulla on nyt 5-vuotias ja 2-vuotias poika. Nyt on ollut aika helppoa, vaikka välillä oli aika rankkaa.
Se vaan on niin, että lapset tarvii sua, kyllä ne tottuu siihen, että välillä teet omia hommia, meillä ainakin on tottuneet.. Kyllä ne jaksaa vähän aikaa olla yksinäänkin, jos ei, niin pitää opetella. :)
Jaksuja! :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja HyäkkäysVaunu:
Eipä auta että mies tulee kotiin, minä silti lapset hoidan.
Mutta oliko yllätys että omaa aikaa ei lasten jälkeen ole? Mulle ei ainakaan...

siinä mielessä oli yllätys, että luulin et kun lapset on hoitanut siltä erää, niin sitten voi ottaa aikaa itsellekin (vähänkin riittäisi). Mutta ei, niin ei käynyt.

Ja joo, jos mieheni ei myös hoitaisi lapsia kotiin tultuaan, olisimme jo eronneet. Minä en yksinkertaisesti jaksaisi. Ehkä olen aika onneton tapaus, mutta niin se vain on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja S:
Joskus se arki ottaa päähän.. Omaa aikaakin tarvii että jaksaa! Ja kun lapset kasvaa niin se elämä aina helpottuu, ainakin meillä. Mulla on nyt 5-vuotias ja 2-vuotias poika. Nyt on ollut aika helppoa, vaikka välillä oli aika rankkaa.
Se vaan on niin, että lapset tarvii sua, kyllä ne tottuu siihen, että välillä teet omia hommia, meillä ainakin on tottuneet.. Kyllä ne jaksaa vähän aikaa olla yksinäänkin, jos ei, niin pitää opetella. :)
Jaksuja! :)

Kiitos. Menee vaan hermot noiden kanssa, oman ajan saan hetkeksi 2 ja 3 vuotiailta karjaisemalla, muuten ei mene perille.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tekis joskus mieli muuttaa pois:
tv-ohjelman katsoa päivässä, tai edes viikossa? Että saisi juoda kupillisen kahvia rauhassa ja lukaista lehden? Tai helkkari soikoon, käydä edes paskalla itsekseen kenenkään häiritsemättä?
Mitä te muut teette, odotatteko että lasten isä tulee kotiin? Minä odotan, joka hemmetin päivä, kuin kuuta nousevaa.

Niinpä :)

Mut mun ei auta muuta kun antaa ajan kulua ja toivoa että jonakin päivänä...

Isä kun tulee työkomennukseltaan kotiin kaksi kertaa kuussa, niin ei voi sitäkään odottaa, että vessaan pääsisi ;)
 

Yhteistyössä