M
M31
Vieras
Minä 31, ""tyttökaverini"" 48. Minä lapseton, hänellä 2 lasta 16 & 12. Seurustelua takana yli 4 vuotta. Tapasimme työpaikan pikkujouluissa. Työskentelimme samassa yhtiössä, tosin emme olleet suoranaisesti tekemisissä toistemme kanssa. Hän oli (ja on) johtavassa asemassa, toista sataa alaista ja erittäin hyvä palkka. Minä olin valmistunut korkeakoulusta vuoden ennen tapaamistamme. Hän tuli juttelemaan vähän ennen juhlien loppumista, päädyimme hänen asunnolleen. Siitä kaikki lähti.
Hän on pitänyt aina erittäin tarkkaan huolen että, tieto suhteestamme ei leviä. Jo pikkujouluissa minä lähdin hiukan edellä, hänen ehdotuksestaan. Puolen vuoden päästä hän ehdotti että kiusallisten tilanteiden välttämiseksi minun olisi parempi vaihtaa työpaikkaa. Hän järjesti työpaikan erään luotetun ystävänsä omistamasta yrityksestä. Ystävä tietää suhteestamme ja joustaa tarvittaessa työajoistani. Olen monesti ""tyttökaverini"" mukana hänen työmatkoillaan, aina jos se onnistuu huomiota herättämättä. Tämä on reilun kymmenen hengen yritys eikä toimiala vastaa koulutustani. Olenkin eräänlainen yleismies, assistentti, kirjanpitäjä, laskuttaja, kahvinkeittäjä, teen mitä ikinä osaan tehdä. Muut työntekijät ovat naispuolisia ammattilaisia. Työni on rutiininomaista, ei mitenkään haastavaa ja palkka pienehkö. Olen varmasti tehnyt ""ammatillisen itsemurhan"" täällä työskentelemällä mutta uskon sen kuitenkin kannattaneen.
Asumme erillään ja se riittää ""tyttökaverilleni"", minä olisin jo ajat sitten ollut valmis syvempään suhteeseen. Hänellä on asuntoni avain ja hän voi tulla ja mennä kuten haluaa. Yhteen muuton ja vakavamman suhteen aika on vasta kun hänen molemmat lapsensa ovat muuttaneet pois kotoa. Seksimme toimii upeasti ikäerosta huolimatta. Tuntuukin välillä että se on kantava voima. Keskustelemme toki ja kun näin teemme ovat keskustelut todella antoisia, välillä puhumme yhteiskunnasta välillä meistä, hänen lapsistaan ja heidän suunnitelmistaan, ihan kaikesta. Minä jumaloin, ihailen ja rakastan häntä. Hän on samalla kertaa naisellinen, kaunis (eikä varmasti vain minun mielestäni), älykäs, henkisesti vahva ja menestynyt. Sanalla sanoen hän on tärkein asia elämässäni. Olen alkanut epäilemään että minun edelleni menevät ainakin lapset ja työ. Välillä epäilen että myös hänen ystävänsä ja harrastuksensa ovat vähintään samalla viivalla kanssani.
Tein myös vuosi sitten jotain mitä olen alkanut nyt hiukan katumaan, kävin steriloinnissa. Tämä tuli puheeksi kun vähän ennen kuin täytin 30, olimme käyttäneet kondomia ja sen käyttö kyllästytti. ""Tyttökaverini"" antoi minun päättää, kummalle meistä operaatio tehdään. Mutta ""vihjasi"", että olisi seksikästä jos se tehtäisiin minulle (kun se 30 täytettyäni olisi mahdollista). Tämä osoittaisi sitoutumiseni. Vaikka hän on aina hiukan pelännyt leikkauksia, oli hänkin kyllä siis täysin valmis operaatioon. Minä annoin tehdä operaation itselleni, salaa toivoin että näin päästäisiin nopeammin syventämään suhdettamme. Nyt olen alkanut miettimään että tämä taitaa heikentää mahdollisuuksiani uuteen suhteeseen jos tämä kariutuu (en siis tosiaan toivo tätä). Lapsikuumetta en ole ikinä potenut en tosin ole mitenkään lapsivihamielinenkään siinä mielessä en koe menettäneeni erityisen paljon. Mutta onko 31-vuotiaalla steriloidulla miehellä mahdollisuuksia löytää itselleen suhde muiden kuin 40-kymppisten yksinhuoltajien kanssa (ei sillä että näissä mitään on, päinvastoin)? Voiko meidän suhteemme mielestämme onnistua? Voiko minulla olla jotain tarjottavaa jo lapset tehneelle ja elämässään noin pitkälle päässeelle naiselle? Mitä minun olisi viisainta tehdä? En halua painostaa häntä mihinkään, pelkään että se vain tuhoaisi suhteemme, kuitenkin kaipaisin paljon enemmän. Hän kyllä tietää tämän mutta on sanonut että toistaiseksi lapset ovat tärkeintä hänelle. Hän ei halua tuoda heidän elämäänsä tarpeeettomia muutoksia ja stressitekijöitä.
Hän on pitänyt aina erittäin tarkkaan huolen että, tieto suhteestamme ei leviä. Jo pikkujouluissa minä lähdin hiukan edellä, hänen ehdotuksestaan. Puolen vuoden päästä hän ehdotti että kiusallisten tilanteiden välttämiseksi minun olisi parempi vaihtaa työpaikkaa. Hän järjesti työpaikan erään luotetun ystävänsä omistamasta yrityksestä. Ystävä tietää suhteestamme ja joustaa tarvittaessa työajoistani. Olen monesti ""tyttökaverini"" mukana hänen työmatkoillaan, aina jos se onnistuu huomiota herättämättä. Tämä on reilun kymmenen hengen yritys eikä toimiala vastaa koulutustani. Olenkin eräänlainen yleismies, assistentti, kirjanpitäjä, laskuttaja, kahvinkeittäjä, teen mitä ikinä osaan tehdä. Muut työntekijät ovat naispuolisia ammattilaisia. Työni on rutiininomaista, ei mitenkään haastavaa ja palkka pienehkö. Olen varmasti tehnyt ""ammatillisen itsemurhan"" täällä työskentelemällä mutta uskon sen kuitenkin kannattaneen.
Asumme erillään ja se riittää ""tyttökaverilleni"", minä olisin jo ajat sitten ollut valmis syvempään suhteeseen. Hänellä on asuntoni avain ja hän voi tulla ja mennä kuten haluaa. Yhteen muuton ja vakavamman suhteen aika on vasta kun hänen molemmat lapsensa ovat muuttaneet pois kotoa. Seksimme toimii upeasti ikäerosta huolimatta. Tuntuukin välillä että se on kantava voima. Keskustelemme toki ja kun näin teemme ovat keskustelut todella antoisia, välillä puhumme yhteiskunnasta välillä meistä, hänen lapsistaan ja heidän suunnitelmistaan, ihan kaikesta. Minä jumaloin, ihailen ja rakastan häntä. Hän on samalla kertaa naisellinen, kaunis (eikä varmasti vain minun mielestäni), älykäs, henkisesti vahva ja menestynyt. Sanalla sanoen hän on tärkein asia elämässäni. Olen alkanut epäilemään että minun edelleni menevät ainakin lapset ja työ. Välillä epäilen että myös hänen ystävänsä ja harrastuksensa ovat vähintään samalla viivalla kanssani.
Tein myös vuosi sitten jotain mitä olen alkanut nyt hiukan katumaan, kävin steriloinnissa. Tämä tuli puheeksi kun vähän ennen kuin täytin 30, olimme käyttäneet kondomia ja sen käyttö kyllästytti. ""Tyttökaverini"" antoi minun päättää, kummalle meistä operaatio tehdään. Mutta ""vihjasi"", että olisi seksikästä jos se tehtäisiin minulle (kun se 30 täytettyäni olisi mahdollista). Tämä osoittaisi sitoutumiseni. Vaikka hän on aina hiukan pelännyt leikkauksia, oli hänkin kyllä siis täysin valmis operaatioon. Minä annoin tehdä operaation itselleni, salaa toivoin että näin päästäisiin nopeammin syventämään suhdettamme. Nyt olen alkanut miettimään että tämä taitaa heikentää mahdollisuuksiani uuteen suhteeseen jos tämä kariutuu (en siis tosiaan toivo tätä). Lapsikuumetta en ole ikinä potenut en tosin ole mitenkään lapsivihamielinenkään siinä mielessä en koe menettäneeni erityisen paljon. Mutta onko 31-vuotiaalla steriloidulla miehellä mahdollisuuksia löytää itselleen suhde muiden kuin 40-kymppisten yksinhuoltajien kanssa (ei sillä että näissä mitään on, päinvastoin)? Voiko meidän suhteemme mielestämme onnistua? Voiko minulla olla jotain tarjottavaa jo lapset tehneelle ja elämässään noin pitkälle päässeelle naiselle? Mitä minun olisi viisainta tehdä? En halua painostaa häntä mihinkään, pelkään että se vain tuhoaisi suhteemme, kuitenkin kaipaisin paljon enemmän. Hän kyllä tietää tämän mutta on sanonut että toistaiseksi lapset ovat tärkeintä hänelle. Hän ei halua tuoda heidän elämäänsä tarpeeettomia muutoksia ja stressitekijöitä.