V
vaimo
Vieras
Meillä mies oli suhteen alussa ihana, auttavainen, huomaavainen jne. No yleensähän suhteen alussa kaikki menee hyvin...
Mutta jonkin verran ensimmäisen lapsen syntymisen jälkeen muuttui täysin. Oletti koko ajan et mä olen vaan kotona lapsen kanssa ja hän saa tulla ja mennä miten vaan. Ei siis juo alkoholia ja käy viihteellä viikonloppuisin, mutta kaiken vapaa-aikansa viettäisi harrastuksiensa parissa. Mä sit aloin väsähtää jonka seurauksena alettiin riitelee jatkuvasti ja mies alkoi sanomaan mulle koko ajan vaan pahempia asioita, siis lyttäs mut henkisesti ihan täysin. Nyt en uskallakkaan ehdotella omia menoja, olen kotona lapsen kanssa ja yksin teen kaikki kotihommat, nyt alkanut jäämään siivoukset vähemmälle, odotan toista lastamme rv 36 ja välillä on raskasta eikä vaan jaksa siivota. Kun kotona sotkuista, joku tyhjä menutölkki jäänyt pöydälle tai jotain ja mies tulee töistä, ensimmäiseksi pistää sen roskiin ja toteaa että hän saa kotonakin kaiken tehdä kun mä vaan makaan sohvalla ja hän käy töissä.
Olen jutellut tästä miehen äidin kanssa paljon (on ihana ihminen) ja hän on todennut poikansa alkavan muistuttaa isäänsä enemmän ja enemmän. Heillä mies myös alisti vaimon kotiin ja anoppini ei saanut missään käydä, ei edes omien vanhempiensa luona ja lopulta mukaan tuli myös fyysinen väkivalta ja mies kävi myös vieraissa. Tarpeeksi kauan kuin tota kesti tuli heille todella myrskyisä ero. Ovat nykyään ystäviä ja viettävät aikaa paljon yhdessä. Anoppini vain sanoi että toivoo todella ettei pojastansa, mun miehestä, tule samanlaista. Sanoi vain että kaikki kuulostaa niin tutulta että häntä jopa välillä pelottaa mun puolesta.
Musta tuntuu tällä hetkellä ainakin että en uskoisi kyllä mieheni fyysistä väkivaltaa harrastavan koskaan, ei ole sen tyyppinen, mutta henkistä kyllä.
Mies myös hyppää isänsä pillin mukaan miten vaan ja isä kyllä käyttää poikaansa todella paljon hyväkseen. Ja en halua että mieheni samalla lailla käyttäisi hyväkseen ja olisi koko ajan erilaisia hommia käskemässä meidän poikamme tekemään sitten kun poika aikuinen ja hänellä oma perhe. Mieheni isä pitää kyllä hyvin huolen että mieheni ei perheensä kanssa saa aikaa viettää.
Mutta siis kysymys, kuinka paljon miehet oikeasti muistuttaa isäänsä? Kuinka paljon miehet kopioivat omasta lapsuudestaan miehen ja naisen rooleja?
Tiedän miehiä joiden isät on äitiä hakannu kun ovat olleet lapsia ja nyt kun itse ovat aikuisia näkevät punaista jos naisia huonosti kohdellaan. Eli he tekevät kaikkensa etteivät ikinä olisi kuin isänsä.
Mutta jonkin verran ensimmäisen lapsen syntymisen jälkeen muuttui täysin. Oletti koko ajan et mä olen vaan kotona lapsen kanssa ja hän saa tulla ja mennä miten vaan. Ei siis juo alkoholia ja käy viihteellä viikonloppuisin, mutta kaiken vapaa-aikansa viettäisi harrastuksiensa parissa. Mä sit aloin väsähtää jonka seurauksena alettiin riitelee jatkuvasti ja mies alkoi sanomaan mulle koko ajan vaan pahempia asioita, siis lyttäs mut henkisesti ihan täysin. Nyt en uskallakkaan ehdotella omia menoja, olen kotona lapsen kanssa ja yksin teen kaikki kotihommat, nyt alkanut jäämään siivoukset vähemmälle, odotan toista lastamme rv 36 ja välillä on raskasta eikä vaan jaksa siivota. Kun kotona sotkuista, joku tyhjä menutölkki jäänyt pöydälle tai jotain ja mies tulee töistä, ensimmäiseksi pistää sen roskiin ja toteaa että hän saa kotonakin kaiken tehdä kun mä vaan makaan sohvalla ja hän käy töissä.
Olen jutellut tästä miehen äidin kanssa paljon (on ihana ihminen) ja hän on todennut poikansa alkavan muistuttaa isäänsä enemmän ja enemmän. Heillä mies myös alisti vaimon kotiin ja anoppini ei saanut missään käydä, ei edes omien vanhempiensa luona ja lopulta mukaan tuli myös fyysinen väkivalta ja mies kävi myös vieraissa. Tarpeeksi kauan kuin tota kesti tuli heille todella myrskyisä ero. Ovat nykyään ystäviä ja viettävät aikaa paljon yhdessä. Anoppini vain sanoi että toivoo todella ettei pojastansa, mun miehestä, tule samanlaista. Sanoi vain että kaikki kuulostaa niin tutulta että häntä jopa välillä pelottaa mun puolesta.
Musta tuntuu tällä hetkellä ainakin että en uskoisi kyllä mieheni fyysistä väkivaltaa harrastavan koskaan, ei ole sen tyyppinen, mutta henkistä kyllä.
Mies myös hyppää isänsä pillin mukaan miten vaan ja isä kyllä käyttää poikaansa todella paljon hyväkseen. Ja en halua että mieheni samalla lailla käyttäisi hyväkseen ja olisi koko ajan erilaisia hommia käskemässä meidän poikamme tekemään sitten kun poika aikuinen ja hänellä oma perhe. Mieheni isä pitää kyllä hyvin huolen että mieheni ei perheensä kanssa saa aikaa viettää.
Mutta siis kysymys, kuinka paljon miehet oikeasti muistuttaa isäänsä? Kuinka paljon miehet kopioivat omasta lapsuudestaan miehen ja naisen rooleja?
Tiedän miehiä joiden isät on äitiä hakannu kun ovat olleet lapsia ja nyt kun itse ovat aikuisia näkevät punaista jos naisia huonosti kohdellaan. Eli he tekevät kaikkensa etteivät ikinä olisi kuin isänsä.
ei olis mitään tarvetta mutta meis sekoilee kokoajan että "pitää olla tarpeeks rahaa " ja "no ostat sitten jotain kivaa" :| 
Sanotaan näin, että muistuttaa kyllä kieltämättä hiukan omaa isääni 
