Haluaisin aloittaa parisuhteen, mutta ongelmana olen minä itse. En halua, et mies joutuu häpeämään takiani. En kehtaa kulkea miehen kanssa jolkisesti, en halua, että kukaan saa tietää miehen olevan kanssani. Haluan suojella miestä, ettei hänen tarvitsisi hävetä minua.
Olen tällainen kuin olen ja olen jo 10-15 vuotta hyväksynyt itseni tällaisena kuin olen, mutta viimevuotiset tapahtumat on saanut minut taas taantumaan ja en jaksa sitä häpeää mitä muut joutuvat kokemaan takiani. Terapiaan en jaksa lähteä, koska tietenkin minua tuntematon ihminen sanoo sielä asiat niin, että kaikki on hyvin ja olen hyvä ihminen kuten muutkin, mutta se ei sitä vähennä, miten läheiseni minun takiani kärsivät.
Muuten asiani on hyvin, mutta olen miettinyt, että pystynkö enää parisuhteeseen vai onko parempi haaveilla erakonelämästä kuten lapsena haaveilin.
Löytyykö täältä muita, jotka ovat joskus olleet samassa tilanteessa kuin minä nyt?
Olen tällainen kuin olen ja olen jo 10-15 vuotta hyväksynyt itseni tällaisena kuin olen, mutta viimevuotiset tapahtumat on saanut minut taas taantumaan ja en jaksa sitä häpeää mitä muut joutuvat kokemaan takiani. Terapiaan en jaksa lähteä, koska tietenkin minua tuntematon ihminen sanoo sielä asiat niin, että kaikki on hyvin ja olen hyvä ihminen kuten muutkin, mutta se ei sitä vähennä, miten läheiseni minun takiani kärsivät.
Muuten asiani on hyvin, mutta olen miettinyt, että pystynkö enää parisuhteeseen vai onko parempi haaveilla erakonelämästä kuten lapsena haaveilin.
Löytyykö täältä muita, jotka ovat joskus olleet samassa tilanteessa kuin minä nyt?