Y
yksinäisin äiti
Vieras
Se että omat ainoatkin sukulaiset unohtaneet (oma äitikin), ja ei ole ystäviäkään. olen yksinäisin äiti maan päällä. Kaksi ihanaa pientä joista ei kukaan aidosti välitä kuin minä... heidän isäkään ei joten tuntuu että onko tämmöinen elämä edes lapsille hyvää kun ei ole ihmisiä joihin luottaa kuin oma äiti joka tuntee toisinaan olevan väsynyt ja ihan maassa. ei ole ketään tukena ja auta jos hätä on, yksin saan selvitä kaikesta... yksin jaksaa toivoen että olis joku toinenkinn joka voisi ottaa vastuun hetkeksi että saan henkäistä hetken arjesta.
Ukko uhkailee aina eroa ja lähtöä, ja toinen eli nuorin lapsista on ei toivottu ja suhteen pilaaja hänenmielestä. Ja eipä hän ole välittänyt lapsiaan hoitaa jos vaikka olen ollut kipeänä ym ei siis muutenkaan heistä välitä kun pienen hetken vaan ja minua syysttä kaikesta.
Ukko uhkailee aina eroa ja lähtöä, ja toinen eli nuorin lapsista on ei toivottu ja suhteen pilaaja hänenmielestä. Ja eipä hän ole välittänyt lapsiaan hoitaa jos vaikka olen ollut kipeänä ym ei siis muutenkaan heistä välitä kun pienen hetken vaan ja minua syysttä kaikesta.
on meitä muitaki, täällä toinen joka tuntee useimmiten itsensä pohjasakaksi kun on niin yksinäinen olo. ketään ei kiinnosta, aidosti. se todella masentaa mieltä, kun ihminen kuitenkin tarvitsee toisia ihmisiä. yleensä ainaki. ois tosi kivaa ystävystyä toisen yksinäisen kanssa 
.. Mutta totta on että aika harvalla ne tukijoukot kilkuttaa oven takana harva se päivä, joten vaatii itseltäkin rakkautta itseä ja muksuja kohtaa sen verran, että oikeuttaa ja osaa hommata/vaatia itselleen tukea ja ystäviä..jne..
