Onko mitään mahiksia päästä takas työelämään?

[Sillisalaatti]

Alkaa vähän masentaa pikkuhiljaa. Oon 42-vuotias nainen, kolmen lapsen äiti. Nuoruudessani opiskelin yliopistossa ja tutkintokin tuli saatua, yhteiskuntatieteiden maisteri olen 90-luvulta. Muutimme pienelle paikkakunnalle miehen työn perässä (joskus näinkin) ja aloin odottaa ensimmäistämme. Sitten tuli pari lisää ja tarkoituksella olin kotiäitinä. Välillä tuli tehtyä pätkäduuneja, kaikkea muuta kuin omaa alaa. Nyt on sitten ikää 42 vuotta. Työkokemusta on yhteensä 5 vuotta, pääosin tuotantotöitä.

Sitä nyt vaan miettii, että onko siis minkäänlaisia mahdollisuuksia saada oman alan hommia. Tai edes jotain muutakuin jotain helkkarin tuotannon kokoonpanohommia. Siis en mä ole ronkeli sinällään, mutta kun ei noista hommista kertakaikkiaan voi saada vakituista.

Pääosin mua ei ees kutsuta tämmösten hommien haastatteluihin, koska olen ylikoulutettu (näin olen päätellyt). Eli ns. duunarihommia ei saa koska on niin koulutettu ja oman alan hommia ei saa kun ei ole työkokemusta.

Voisin vaikka opiskella lisää, mutta onko siinä yhtään mitään järkeä. Sitten olisin (lyhemmässäkin koulutuksessa) 45-vuotias ja edelleenkään ei olis mitään työkokemusta...

 

[Sillisalaatti]

Niin pitipä vielä kirjoittaa, että olen tässä 3-4 vuotta sinnikkäästi hakenut töitä, mutta ainoa mitä on lohjennut on pätkäduunit parissa eri tehtaassa. Edes sijaisuudet tai pätköäduunit jostain hallinnollisesta duunista ovat jääneet väliin.

EI tässä enää haaveile mistään unelmatyöstä. Mutta kun ei mitään työtä voi oikeen saada. Harmittaa, että pitä sitten olla pätkäilijä tommosissa hommissa. Siivoaminen on vielä katsomaton kortti, sieltä voisi saada lisää hommia.

EN ole ronkeli tosiaan, mutta onkohan se yhteiskunnan kannalta tarkoituksenmukaista, että maisterit siivoaa? Työvoimatoimistosta ei oikein apua tunnu löytyvän. 2-3 vuotta sitten siellä sanottiin, että "juu kyllä koulutettu duunia saa." Pari työhönosoitusta tms. sieltä on tullut, mutta eipä tosiaan oo natsannut.

 

[Björn]

Ei siinä mitään, opiskelet nyt sitten vaikka merkonomiksi niin saat edes työssäoppimisjaksoilla jalkaa joidenkin puljujen oven väliin. Sen verran vielä työelämää jäljellä ennen eläkeikää, ettei kannata nyt jo luovuttaa.

 

[Neuvo]

Jos olet YTM tai VTM niin voisi olla ihan järkevää lukea vaikka lähihoitajaksi vaikka oppisopimuksella (onnistuisi sinulta helposti), koska akateemisen tutkintosi takia ylenisit siellä nopeasti johtajan paikalle, etenkin jos otat avoimesta sosiaalityön opintoja edes perusopintojen verran. Ikääkin sinulla on sen verran, että jos yhtään kiinnostaa, niin sinustahan tulee ihan hyvä sillä alalla, kun on jo elämänkokemustakin.

Lisäksi kun olet alalla kolme vuotta ollut, voit hakea opettajan hommiin ja suorittaa ammatillisen opettajan pätevyyden siinä sivussa. Siellä ikä ei ole kuin plussaa.

 

["vieras"]

Itse juuri vaihdoin alaa ja hyvin olen työllistynyt alalle, vaikka kotipaikkakuntani juuri vähensi kyseiseltä alalta meitä ilman vakituista sopimusta ilman olevia, sainpa vain työtä, ei ole pelkoa että jäisin äitiyslomalle ja muutenkin olen ollut joustava jne. työssäni. Ikää on 40+ ja ei ole tarvinnut katua uudelleen kouluttautumista, joka on vielä puolitiessään.

 

[viisikymppinen isoäiti]

suosittelen uudelleen kouluttautumista

 

["Lis"]

Tassa se nahdaan kuinka suomalaisnaiset jaavat kotiin (koska kotihoito on ainoa oikea vaihtoehto) ja lopputulos on tama.

Hyvanen aika olet viela nuori ihminen, uudelleenkouluttaudu!

 

["Vieras"]

Akateeminen työttömyys, täyttä totta. Sinänsä tuo tutkinto ei valmista mihinkään ammattiin eli aika no, hyödytön...anteeksi. Olet tehnyt arvokasta työtä kotona lasten kanssa, mutta nyt on aika kouluttautua jollekin käytännön alalle. Merkonomi ja hoitaja ovat kelpo perustutkintoja.

 

["vieras"]

Ajat ovat sellaiset, että nyt on mahiksia päästä vain kortistoon...