Onko muiden 10-11-kuiset tällaisia?????

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hui
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

hui

Vieras
Huitoo, puree ja repii jos ei saa haluamaansa lelua isosidaruksilta.
Jos otan jotain pois tai nostan väärästä paikasta pois, saa itkupotkuraivarin. Kertakaikkiaan.
Lakoo maahan, hyppii tasajalkaa jos pidät kiinni, huutaa kuin siltä olis puoli elämää viety jne...

Yrittää saada mua kiskottua hiuksista ja jos onnistuu, vetää viimesetkin päästä.
Huitoo myös mua ja murisee.

Siis tuo muija on niiiin täynnä tempperamenttia että huhhuh. :O

Ja sille ei ole koskaan huudettu tms eli ei ole saanut malliakaan mistään.
Mietin vaan kun nuo kaksi ensimmäistä ei muistaakseni olleet ihan noin kirvakkoja.

Välistä ihan naurattaa ja välillä taas ei voi kuin ihmetellä kun ei oikeasti meinaa saada pidettyä edes sylissä kun niin riuhtoo. Ja ikää tosiaan vasta vajaa 11k, mitäs sitten kun se kasvaa isommaksi!?!?
:D
 
Mun mielestä tempparamenttikysymys ei niinkään ikään liittyvä. Meillä tuo nuorempi kimma just 11kk ja näyttää niin tunteessa sekä että pahassa. kiljuu herkästi pienimmistäkin asioista ja kun joku ei neitiä miellytä niin itkupotkuraivarit saa. toisaalta rakastaa suukkoja ja sylittelyä. Ei esikoinen ollut tuollainen eikä ystävien samanikäiset ole noin kuumakalleja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Becka:
Mun mielestä tempparamenttikysymys ei niinkään ikään liittyvä. Meillä tuo nuorempi kimma just 11kk ja näyttää niin tunteessa sekä että pahassa. kiljuu herkästi pienimmistäkin asioista ja kun joku ei neitiä miellytä niin itkupotkuraivarit saa. toisaalta rakastaa suukkoja ja sylittelyä. Ei esikoinen ollut tuollainen eikä ystävien samanikäiset ole noin kuumakalleja.

tämäkin rakastaa läheisyyttä, ja tulee itse halimaan.
taitaa olla meillä molemmilla vauhdikas tulevaisuus edessä... huh
 
Alkuperäinen kirjoittaja minttu:
voi että kun kuulostaa niin tutulle! meillä poika nyt vähä yli 10kk ja juurikin samanlainen!

ihan kiva (? kuulla että muillakin on samanlaista. olen nimittäin vähän jo ihmetellyt kun raivoaminen menee kovin pitkälle...
 
Tutulta kuulostaa, meillä tyttö "jo" 1v3kk, ja ihan kuin mä olisin tuon aloituksen kirjoittanut. :D Mutta noihin itkupotkuraivareihin; sanon (vaikkei kuuntelisikaan), että "ei saa ottaa lelua veljen kädestä, annetaan tää sille takaisin, sulla kun on jo kasa noita samoja autoja" ja sit ojennan tavaran takas veljelleen tms ja sireeni käynnistyy. ;) Toistan vielä kerran sanomani ja lähden tekemään mitä olinkaan juuri siinä tekemässä.. eli en kuuntele raivoamista. Likka on jo aikalailla oppinut ytimen (ei kitise asiasta kuin hetken) , eli en kuuntele turhaa riehumista, mutta kun on pipi tai muu kiukku otan syliin ja rauhoitan. Ymmärsiköhän kukaan? ;)
 
On munkin 1v ollut tosi temperamenttinen jo alle vuosikkaana ja nyt tahtii sen kun kiihtyy.
Mutta samalla on sellanen sylikissa pusuttelija. En tohdi edes ajatella mitä sitten kun se tosi uhma iskee...
 
kävin glögillä ja suklaala. :D

kahdenäidin tekniikka kuulostaa hyvältä. oonkin jo miettinyt että tälle ei enää noiden isompien tarvi antaa periksi vaikka huutaa. itse en ole koskaan antanut mutta kun tämä on melkein pahempi sisaruksiaan kohtaan kuin mua.

kyllä se vielä naurattaa kun vauva lähtee kuin ammus raivon voimalla isompien lelujen kimppuun kun laitan senn lattialle. pian kävelee ja tänään yritti roikkua jo oven havassa että ois saanut vessan oven auki..

veikkaan että ens vuonna ei niin kovasti enää naurata!
 

Yhteistyössä