Ä
äityli
Vieras
Oon uraputkessa oleva esikoistytön äiti, lapsella ikää alle vuosi. Ennen menin tein ja halusin nähdä kokoajan kavereita, mutta nyt ei enää kavereiden seura jaksakaan kiinnostaa samaan malliin. Olen enemmin lapsen kanssa ja nautin tauosta oravanpyörästä. En siis jaksa mennä tapaamaan ihmisiä, vaikka muksunkin vois ottaa mukaan. Toki minulla on äiti -kavereita joita näen pari krt/ vko + muutama hyvä kaveri, joista yhden tapaan viikottain. Muita ystäviä/ kavereita nään harvemmin ja harvemmin vaikka ovat kivoja ihmisiä. Ja kyse ei ole siitä, että minut olis hylätty; ehkä enemmin päinvastoin...
Tykkään vaan olla lapsen (ja miehen) kanssa. Me perheenä matkustetaan, käydään ulkona syömässä jne. Mutta 85 % kerroista ihan vaan perheenä.
Mikä on tehnyt musta näin "epäsosiaalisen"?
Tykkään vaan olla lapsen (ja miehen) kanssa. Me perheenä matkustetaan, käydään ulkona syömässä jne. Mutta 85 % kerroista ihan vaan perheenä.
Mikä on tehnyt musta näin "epäsosiaalisen"?