Onko muita joilla 1 lapsi "tarkoituksella"?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kiidoooooos
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kiidoooooos

Vieras
Eli siis että ette halua enempää lapsia.

Minkä ikäinen lapsesi on?
Miksi et halua lisää?

Oletko joskus kahden vaiheilla?
Pelkäätkö että lapsesi on yksinäinen?/onko lapsesi yksinäinen
 
Mieli muuttui lapsen täyttäessä 4v. Siihen asti halusin vain yhden. Tuolloin alkoi ensimmäisen kerran tuntua tyhjä sisaruksen paikka.

Sisarus on rikastuttanut kovasti kaikkien elämää. Lapsi ei olisi osannut kaivata ainoana lapsena nykyistä tilannetta kun ei siitä ollut kokemusta. Joten tuskin olisi kärsinyt. Mutta nyt kun on elänyt näin, tuskin haluaisi enää olla ainoa lapsi :)
 
Kyllä, meillä on vain muttei VAIN huonolla merkityksellä poika. Olemme molemmat sitä mieltä, että ei hänestä missään nimessä kasvaa egoisti tai hän kokisi olonsa yksinäiseksi. Ihan naapurissa on kavereita, tarhassa myös, myös on serkkuja kuten myös meidän kavereiden lapsia, samanikäisiä kaikki onneksi. Missä meidän lapsi olisi totaalisen yksin? Pitäähän ihmisen oppia olla myös yksin että oppisi nimenomaan itsenäiseksi. Mutta me lähinnä ajateltiin että nautitaan täysillä tästä yhdestä ainoasta lapsesta. Emme siis todellakaan tee lapsia lisää sitä varetn että toisella olisi kaveri tai että oilisi niin ihanaa taas saada vauvaa (mull on niin huonot kokemukset vauva-ajasta että vasta nyt alan nauttimaan äitiydestä), aavn ehkä koska ajateltaisiin että meillä olisi annettavaa toisellekin lapselle niin paljon huomiota ja aikaa. Olemme tosin molemmat töissä käyviä ihmisiä ja loman ja viikonloppujen ulkopuolella olemme rehellisesti väsyneitä. Näin on nyt tosi ihanaa emmekä enempää kaipaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Yksin ylpeänä:
Kyllä, meillä on vain muttei VAIN huonolla merkityksellä poika. Olemme molemmat sitä mieltä, että ei hänestä missään nimessä kasvaa egoisti tai hän kokisi olonsa yksinäiseksi. Ihan naapurissa on kavereita, tarhassa myös, myös on serkkuja kuten myös meidän kavereiden lapsia, samanikäisiä kaikki onneksi. Missä meidän lapsi olisi totaalisen yksin? Pitäähän ihmisen oppia olla myös yksin että oppisi nimenomaan itsenäiseksi. Mutta me lähinnä ajateltiin että nautitaan täysillä tästä yhdestä ainoasta lapsesta. Emme siis todellakaan tee lapsia lisää sitä varetn että toisella olisi kaveri tai että oilisi niin ihanaa taas saada vauvaa (mull on niin huonot kokemukset vauva-ajasta että vasta nyt alan nauttimaan äitiydestä), aavn ehkä koska ajateltaisiin että meillä olisi annettavaa toisellekin lapselle niin paljon huomiota ja aikaa. Olemme tosin molemmat töissä käyviä ihmisiä ja loman ja viikonloppujen ulkopuolella olemme rehellisesti väsyneitä. Näin on nyt tosi ihanaa emmekä enempää kaipaa.

Tähän lisään että lapsi 3v.

 
Alkuperäinen kirjoittaja kiidoooooos:
Eli siis että ette halua enempää lapsia.

Minkä ikäinen lapsesi on?
Miksi et halua lisää?

Oletko joskus kahden vaiheilla?
Pelkäätkö että lapsesi on yksinäinen?/onko lapsesi yksinäinen

Lapsi on 9v. Tein tuon esikoisen 38 vuotiaana, toista oli turha edes miettiä. Lapsella on kuitenkin kolme jo aikuista sisarusta, jotka eivät asu kanssamme.

Lapseni ei mielestäni ole yksinäinen, hänellä on paljon kavereita. En tiedä onko kaivannut "huonetoveria", ei ainakaan suoraan ole sanonut.
 
Meillä 2,5-vuotias ihana poika. Terve, kuuliainen, lahjakas. Ei voisi suloisempaa muksua toivoa- mutta me emme tahdo toista. Tämän yhden kanssa elämä on helppoa ja mukavaa, voimme harrastaa ja asua makumme mukaan. Ja ei, emme asu okt:ssa keskellä Kuusisaarta- ihan tavallisessa kerrostalolähiössä idässä. :D Jos tähän nyt toinen lapsi tupsahtaisi, voisi olla että kohta asuttaisiin huonolla alueella kaupungin kämpässä...no thanks.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sdf:
Meillä 2,5-vuotias ihana poika. Terve, kuuliainen, lahjakas. Ei voisi suloisempaa muksua toivoa- mutta me emme tahdo toista. Tämän yhden kanssa elämä on helppoa ja mukavaa, voimme harrastaa ja asua makumme mukaan. Ja ei, emme asu okt:ssa keskellä Kuusisaarta- ihan tavallisessa kerrostalolähiössä idässä. :D Jos tähän nyt toinen lapsi tupsahtaisi, voisi olla että kohta asuttaisiin huonolla alueella kaupungin kämpässä...no thanks.

Ilmankos ilmaisit, että 'vaikeat' lapset tulee vanhempien laittaa ruotuun kasvatuskeskustelussa. Yhden normaalin tai helpon lapsen kanssa usein ei ymmärrä, mikä merkitys lapsen perusluonteella on, vaan ottaa kunnian kaikesta omalle kasvatustyölle. Tiedän kokemuksesta :) Ei pahalla kommenttini, mutta tässä viisaus usein lisääntyy lasten määrän myötä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja sdf:
Meillä 2,5-vuotias ihana poika. Terve, kuuliainen, lahjakas. Ei voisi suloisempaa muksua toivoa- mutta me emme tahdo toista. Tämän yhden kanssa elämä on helppoa ja mukavaa, voimme harrastaa ja asua makumme mukaan. Ja ei, emme asu okt:ssa keskellä Kuusisaarta- ihan tavallisessa kerrostalolähiössä idässä. :D Jos tähän nyt toinen lapsi tupsahtaisi, voisi olla että kohta asuttaisiin huonolla alueella kaupungin kämpässä...no thanks.

Ilmankos ilmaisit, että 'vaikeat' lapset tulee vanhempien laittaa ruotuun kasvatuskeskustelussa. Yhden normaalin tai helpon lapsen kanssa usein ei ymmärrä, mikä merkitys lapsen perusluonteella on, vaan ottaa kunnian kaikesta omalle kasvatustyölle. Tiedän kokemuksesta :) Ei pahalla kommenttini, mutta tässä viisaus usein lisääntyy lasten määrän myötä.


Liittyikö tämä johonkin aiempaan keskusteluun vai mistä oli kyse?
 
Meillä on vain yksi lapsi, 4-vuotias poika ja emme halua toista lasta. Ihan siitä syystä, että meillä on alusta asti ollut molemmilla toive vain yhdestä, elämä on mukavaa ja helppoa näin. Rahat riittävät, on aikaa harrastuksiin ja voimme asua kaupunkimme keskustassa mukavasti. Myöskään töistä pois jääminen ei houkuta enää tai uusi vauva-aika, saati raskaus. En ole ikinä myöskään ollut erityisen lapsirakas.

Poika tuli kesken opintojen ja nyt olen taas päässyt kiinni työhön ja opiskeluun, tahdon panostaa perheeni ja muun elämän ohessa täysillä jatko-opintoihin ja ammattitaitoni kehittämiseen ja tutkimukseen. Syitä on monia muitakin.

Aikaa ei ole rajattomia määriä erilaisiin aktiviteetteihin ja on tehtäävä valintoja jos haluaa toteuttaa tietyt tavoitteet elämässään. Toisen lapsen kanssa nuo tavoitteet vaikeutuisivat huomattavasti. Toista ei ole mietitty millään tasolla, asia on selvä ja hyvä näin.

Siskollani on kaksi melkein samaikäistä lasta, joten seuraa löytyy ja poika viihtyy myös päiväkodissa hyvin. Ei ole itseasiassa tullut ikinä edes mieleen, että hänen elämänsä menisi pilalle vain, koska ei ole sisarusta. Mielestäni se olisi meille aika huono syy tehdä toinen.
 
Meillä vain yksi, monistakin syistä. Tärkeimpänä se, että emme vain tahdo toista, ei ole tarvetta. En rakasta hoivaamista ja pieniä lapsia niin paljon, että tahtoisin kokea sen kaiken uudestaan, vaikka oma onkin eri asia. En tahdo enää ikinä synnyttää, edes sektiolla tai olla raskaana. Luulen, että elämämme menisi hankalammaksi jos olisi toinen. Ei jäisi niin paljoa aikaa muille jutuille ja olisi varmasti huomattavasti raskaampaa. Yksi riittää vallan mainiosti, pysyy isä ja äiti virkeinä ja kaikilla on kivempaa ja:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja sdf:
Meillä 2,5-vuotias ihana poika. Terve, kuuliainen, lahjakas. Ei voisi suloisempaa muksua toivoa- mutta me emme tahdo toista. Tämän yhden kanssa elämä on helppoa ja mukavaa, voimme harrastaa ja asua makumme mukaan. Ja ei, emme asu okt:ssa keskellä Kuusisaarta- ihan tavallisessa kerrostalolähiössä idässä. :D Jos tähän nyt toinen lapsi tupsahtaisi, voisi olla että kohta asuttaisiin huonolla alueella kaupungin kämpässä...no thanks.

Ilmankos ilmaisit, että 'vaikeat' lapset tulee vanhempien laittaa ruotuun kasvatuskeskustelussa. Yhden normaalin tai helpon lapsen kanssa usein ei ymmärrä, mikä merkitys lapsen perusluonteella on, vaan ottaa kunnian kaikesta omalle kasvatustyölle. Tiedän kokemuksesta :) Ei pahalla kommenttini, mutta tässä viisaus usein lisääntyy lasten määrän myötä.

Mutta sekin on jännä huomata, että usein se ensimmäinen on hyvä käytöksinen ja ns. helppo lapsi. Mistä lie johtuu? Enemmän aikaa ja huomiota ensimmäiselle lapselle tms. syy..
 
Meillä on yksi, kohta 5-vuotias poika.
Esikoisen vauva-aika oli rankkaa eikä mies ole halunnut enemmän lapsia.
Itse olisin -ehkä- halunnut toisen, mutta nyt en enää.
 

Yhteistyössä