Onko mun äiti alkoholisti?

["vieras"]

Eli siis. Mun äiti on keski-ikäinen työssäkäyvä nainen. Edelleen onnellisesti naimisissa isäni kanssa. Koti on aina siisti ja sinne on kiva mennä kylään. Aina on kunnon itse tehdyt hyvät sapuskat tarjolla.
Mutta äitini juo joka ilta oluen tai siiderin, joskus myös kaksi. Viikonloppuisin ottaa ruuan kanssa viiniä ja kahvin kanssa konjakin, illalla vielä muutaman miedon.
Pystyy siis olla juomattakin jos on jotain menoja tms.
Onko hän mielestänne alkoholisti ja pitäiskö mun puuttua asiaan?

 

["vieras"]

Aika moinen tissuttelija sanoisinko.

 

["a p"]

No joo, tissuttelija... Mutta meneekö jo alkoholismin puolelle? Ja pitäiskö mun puuttua?
Jos puutun niin tiedän että loukkaantuu koska hänen suvussaan alkoholismia. Siis suvussa oikeesti kunnon rappio juoppoja.

 

["joku"]

no jos se ei hänen elämäänsä haittaa eikä muiden mitä käyt vaahtoomaan jos yhen/pari illassa ottaa. Et taida tietää millanen on alkoholisti. koti ei todellakaan ole siisti eikä ite tehdyt sapuskat pöydässä oottamassa.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Jos pärjää ilmankin, ei ole alkoholisti. Silti voi juoda määrällisesti paljon.

 

["Maris"]

No mun mielestä tuo ei kuullosta alkoholismille, eikä ole suurkuluttaja.

Alkoholisti on silloin, kun alkoholi määrittää elämää. Joko valtaa ajatukset, eli alkoholi on mielessä, vaikka sitä ei juo tai se määrittää esim. kyläilypäivät (ajokunto) tai muuten "estää" tekemästä asioita..

 

["a p"]

Mä tiedän liiankin hyvin millainen on oikea alkoholisti. Pilannut mun lähisuvun elämän...
Mua vaan huolettaa että yrittääkö mun äiti purkaa pahaa oloa sillä tissuttelulla tms. Ei ikinä puhu mistään tunteistaan vaikka on kovia kokenut elämässään. On aina iloinen (joskus työstressiä) ja jaksaa touhuta mun lasten kanssa.

 

[fifiia]

Minusta tuon kuvauksen perusteella ei vielä mene alkoholismin puolelle, suuri vaara siihen on kuitenkin olemassa. Uskoisin että omia juomis tottumuksia on huomattavasti helpompi muuttaa kun alkoholista ei vielä ole tullut pakko. En tiedä onko puuttumisesta hyötyä, mutta itse voisin yrittää puhua huomattavasta riskistä ongelma juomiseen tuossa tilanteessa: kohtuullisen runsas alkoholin kulutus yhdistettynä sukurasitteeseen.

 

["a p"]

Pakko vielä sanoa että ei ole ikinä viikonloppuisin ajokunnossa enää myöhemmin iltapäivällä/alkuillasta. Tietenkin jos on jotain sovittua menoa, sukujuhlia tai muuta.

 

["a p"]

Minusta tuon kuvauksen perusteella ei vielä mene alkoholismin puolelle, suuri vaara siihen on kuitenkin olemassa. Uskoisin että omia juomis tottumuksia on huomattavasti helpompi muuttaa kun alkoholista ei vielä ole tullut pakko. En tiedä onko puuttumisesta hyötyä, mutta itse voisin yrittää puhua huomattavasta riskistä ongelma juomiseen tuossa tilanteessa: kohtuullisen runsas alkoholin kulutus yhdistettynä sukurasitteeseen.

Mutta äitini on ollut 20v samanlainen. Ei ole alkoholin kulutus muuttunut yhtään.

 

["alma"]

Ei ole alkoholisti, mutta on alkoholin suurkuluttaja. Vaarallista sekin.
Voisit ehkä jossain keskustelussa tuoda huolesi julki.

 

["hankey"]

[QUOTE="a p";23953944]Pakko vielä sanoa että ei ole ikinä viikonloppuisin ajokunnossa enää myöhemmin iltapäivällä/alkuillasta. Tietenkin jos on jotain sovittua menoa, sukujuhlia tai muuta.[/QUOTE]

Tuo voi myös olla suunniteltu juttu, kun avaa kaljatölkin, ei tarvitse lähteä enää minnekään.

minulta meni ohi, miksi sinun pitäisi puuttua äitisi alkoholin käyttöön.

 

[fifiia]

[QUOTE="a p";23953968]Mutta äitini on ollut 20v samanlainen. Ei ole alkoholin kulutus muuttunut yhtään.[/QUOTE]

Minusta tuo ei silti yhtään vähennä tai poista riskiä. Puuttuminen voi olla vaikeaa.

 

["aahoo"]

Alkoholisti tapaa salailla ja vähätellä juomiensa määrää. Jos äitisi sanoo juovansa pari siideriä illassa, se valitettavasti tarkoittaa neljää-viittä, jopa vieläkin useampaa. Mulla on kokemusta tästä, omaa valitettavasti..

 

["a p"]

En ole ikinä äitille suoraan puhunut mutta isälleni kyllä. Ja hän vakuutti ettei tarvi olla huolissaan...
Ja hankey, sen takia mietin puuttumista asiaan koska suvussa on alkoholismia ja mua pelottaa.

 

["a p"]

[QUOTE="aahoo";23953995]Alkoholisti tapaa salailla ja vähätellä juomiensa määrää. Jos äitisi sanoo juovansa pari siideriä illassa, se valitettavasti tarkoittaa neljää-viittä, jopa vieläkin useampaa. Mulla on kokemusta tästä, omaa valitettavasti.. [/QUOTE]

Äitini ei valehtele juomiensa määrää.. Olen aika usein siellä ja itse näen paljon juo. Ikinä ei kuulosta humalaiselta tms. Joskus juhliessa saattaa humaltua jonkun verran.

 

["aahoo"]

Ja se, että pystyy osallistumaan sukujuhliin ym. "pakollisiin" ei todista vielä sitä, ettei ole ongelmaa. Itsekin juon "pankkoon" eli ennakkoon kun edessä on jokin pakollinen meno.

 

[kyylät]

Vittuakos se aikuisille lapsille kuuluu, jos ei joakus ajokunnossa. Ei enää poieniä lapsia huollettavana.

 

["hankey"]

[QUOTE="a p";23954000]
Ja hankey, sen takia mietin puuttumista asiaan koska suvussa on alkoholismia ja mua pelottaa.[/QUOTE]

Jos siltä tuntuu, voithan kerta äidillesi peloistasi ja siitä miten pelkäät äitisi puolesta. Varmaan oletkin miettinyt tunteitasi, pelkäisitkö samalla tavoin isäsi tai veljesi kohdalla tai omalla kohdallasi.

 

["aahoo"]

[QUOTE="a p";23954014]Äitini ei valehtele juomiensa määrää.. Olen aika usein siellä ja itse näen paljon juo. Ikinä ei kuulosta humalaiselta tms. Joskus juhliessa saattaa humaltua jonkun verran.[/QUOTE]

Mutta oletko siellä joka ilta? Ehkä äitisi ei sinun aikana juo niin paljon. Ja minäkin kuulostan selvältä esim. puhelimessa puhuessani, vaikka olisin juonut sikspäkin. Toleranssi kasvaa, mitä enemmän juo. Tuntuu, että puolustelet äitiäsi, samoin kuin isäsikin todennäköisesti tekee. Se on niin tavallista, että ympäristö tavallaan tukee alkoholistin juomista salaamalla, vähättelemällä ja peittämällä jälkiä.

Meilläkin on siistiä, hoidan lapset, työn ja kodin, ja silti käytän alkoholia aivan liikaa. Sen verran liikaa, että minua voi sanoa alkoholistiksi.

Ja siis ihan hyvällä tässä kirjoitan, haluan vähän herätellä sua huomaamaan missä mennään.

 

[fifiia]

Jotenkin näen ongelmallisena se että asiasta ei voi puhua. Onko sittenkin ongelma jos loukkaantuu siitä että huolen keskustelussa nostaa esiin?

 

["a p"]

Täytyy yrittää kerätä rohkeutta ja puhua äidille.
Mä en oikeasti puolustele sitä, ja kyllä käyn heillä melkein joka arki-ilta.
Joku kysyi pelkäisinkö samalla lailla isäni, itseni ta veljeni puolesta ja vastaus on ett en. Ehkä hieman veljeni mutta pistän sen nuoruuden ja bilettämisen piikkiin.
Loukkaantuisitko sa aahoo jos sun aikuinen lapsi puuttuis sun juomiseen?

 

["a p"]

Jotenkin näen ongelmallisena se että asiasta ei voi puhua. Onko sittenkin ongelma jos loukkaantuu siitä että huolen keskustelussa nostaa esiin?

Mä sanoin ehkä väärin.. Tuskin loukkaantuis vaan saattais närkästyä: Meidän suvussa yks hullu juoppo ja äitini voisi luulla etä jotenkin vertaan häntä siihen.

 

["aahoo"]

[QUOTE="a p";23954086]Täytyy yrittää kerätä rohkeutta ja puhua äidille.
Mä en oikeasti puolustele sitä, ja kyllä käyn heillä melkein joka arki-ilta.
Joku kysyi pelkäisinkö samalla lailla isäni, itseni ta veljeni puolesta ja vastaus on ett en. Ehkä hieman veljeni mutta pistän sen nuoruuden ja bilettämisen piikkiin.
Loukkaantuisitko sa aahoo jos sun aikuinen lapsi puuttuis sun juomiseen?[/QUOTE]

Mun lapset ei vielä oo aikuisia, mutta yritän kuvitella tilanteen...
Ja nyt kun kuvittelen, niin päällimmäinen tunteeni olisi häpeä. Ehkä vähättelisin tilannetta, ja mikäli ei menisi läpi, voisin jopa suuttuakkin. Siis tyyliin "hyökkäys on paras puolustus". Mutta näiden ensireaktioiden jälkeen uskoisin olevani helpottunut, kun naamio olisi vihdoin pudonnut ja raskas salailu saanut päätöksensä. Uskoisin, että lapseni välittävät minusta ja haluavat auttaa. Kyllä se kipeää tekis, sitä en kiellä. Mut uskoisin, että siitä seurais kuitenkin lopulta hyvää...

 

[puutu vaan]

on varmaan paljonkin semmoisia, jotka eivät ole määrissä mitaten edes erityisen suuria kuluttajia, mutta silti siinä juomisessa on jotain hämärää. Ja silloin jonkun olisi hyvä puuttua asiaan. Ei ole oikein hyvä, että ihminen turruttaa itsensä, ettei tarvitse elää. Siinä nimittäin jää se elämä helposti silloin tosiaan elämättä. Kunhan vilahtaa. Silloin lähimmäiset jäävät vaille tämän yhden ihmisen henkistä läsnäoloa.

Sen siivotun kämpän voi myös ostaa, ja ruokaa saa ravintolasta. Vaan ei ole kiva ymmärtää muutaman vuosikymmenen päästä, että pahus sentään äitini ei oikeasti ollutkaan läsnä. Ei ole äidillekään kiva, jos ehtii loppuvuosinaan oivaltaa, että harakoille meni. Tunteittensa kanssa olisi hyvä päästä sinuiksi, ja kyetä ne näyttämään muillekin.