Nykyinen mieheni on ensimmäinen seksikumppanini. Olin 19-vuotias menettäessäni hänelle neitsyyteni.
Hyvä puoli on se, että ensimmäinen kertani oli aivan mahtava. Ei tarvinnut menettää neitsyyttä 14-vuotiaana kännissä kotibileissä tai jollekin nobodylle. Hetki oli lämmin ja luotin häneen.
Huono puoli on ollut se, että kaipaisin enemmän kokemuksia seksistä. Muista viesteistä voitkin lukea, mitä seksielämälleni nykyisin kuuluu, joten en mene niihin nyt tässä. Mutta minulle olisi ollut suuri apu, jos olisin nykyisen mieheni kanssa jo alusta asti tiennyt, mikä minua kiihottaa ja mikä ei. Kuvittelin vuosikaudet, että ehkä se seksi ei vain ole minun juttuni, kun se ei oikein tunnu miltään. Enhän voinut tietää muusta, kun en ollut koskaan kenenkään kanssa ollut. Sitten "petin" miestäni (ei rakkaussuhde, vaan eron kynnyksellä hankkiuduin tietoisesti sänkyyn toisen miehen kanssa, jotta saisin oman raunioituneen itsetuntoni ja rappeutuneen seksuaalisuuteni jotenkin kasaan tai edes selville, miltä muulta se voisi ehkä tuntua). Ihminen ei voi tietää mitä haluaa ennen kuin tietää, mitä kaikkea on olemassa. Lopulta onneksi saimme kriisimme sovittua mieheni kanssa, joten kaikki on taas hyvin. Tämä sivusuhde oli kultaakin kalliimpi. Hän sai minut taas uskomaan siihen, että olen kaunis ja haluttava, eikä minussa ole mitään vikaa. Hän sai minut uskomaan, että minulla ei ole minkään valtakunnan kostumisongelmaa, ja hän sai minut vihdoin tuntemaan alapäälläni jotain.
