Onko normaalia..hätäsektio

[nuoriäiti]

olen 20 vuotias ja jonkin aikaa sitten minulle tehtiin hätäsektio. En ole vieläkään oikein sinut asian kanssa ja erityiseti arpi,joka on todella ruma on jotenkin ylitse pääsemätön asia. Tuntuu että miksi juuri minulle piti käydä näin. Olen niin nuori ja nyt jo kauhea arpi alapäästä napaan asti. Olenko vain liian pintaliitäjä?? Rakastan ja nautin ihanasta keskosvauvasta jonka saimme tämän tuloksena mutta aina välillä tulee vähän alemmuuskompleksi jos esim peilistä katson omaa mahaa.

 

[arpi]

Kyllä sä siihen totut ja ainahan voit käydä plastiikka tohtorilla korjaamassa arpea...

 

[ap]

eikö kenelläkään ole sanottavaa?

 

[30-kymppinen]

Olet pintaliitäjä jos asia on ylitsepääsemätön. Kyllä se minuakin häiritsee, että vatsa on ruttulölleröpesä ja rinnat roikkuu, mutta ei se minun maailmaani murra.

 

[vieras]

Masentaako sua muuten? Kun tuli vaan mieleen et eihän oo synnytyksen jälkeinen masennus nostamassa päätään? Se ei oo leikin asia..
Arpi vaalenee ajan myötä ja vatsanahka palautuu. Jumppaliikkeitä voit alkaa tekemään kun saat lääkäriltä luvan, kuntoilu piristää mieltä samalla kun kiinteyttää vatsaa... Ole onnellinen ihanasta vauvastasi ja siitä, että raskaus päättyi hyvin.
Valoisaa kevättä Sinulle!

 

[ap]

onko sinulle 30-kymppinen tehty hätäsektiota? vai onko sellainen maha kuin sinulla yhtä hävettävä asia?

 

[ap]

Masentaako sua muuten? Kun tuli vaan mieleen et eihän oo synnytyksen jälkeinen masennus nostamassa päätään? Se ei oo leikin asia..
Arpi vaalenee ajan myötä ja vatsanahka palautuu. Jumppaliikkeitä voit alkaa tekemään kun saat lääkäriltä luvan, kuntoilu piristää mieltä samalla kun kiinteyttää vatsaa... Ole onnellinen ihanasta vauvastasi ja siitä, että raskaus päättyi hyvin.
Valoisaa kevättä Sinulle!

ei masenna, eikä miehenikään koskaan sano arvesta mitään. rakastaa minua ihan yhtä paljon ja olen hänestä yhtä haluttava arpi mahassa. Johtuukohan tämä nuoresta iästäni.. ?

 

[kyllä]

varmaankin on ihan normaalia. Vauvasi on syntynyt keskosena, eli tavallaan raskaus on päättynyt "kesken" ja lisäksi keho on kokenut suuren muutoksen, joka on joka päivä itsesi nähtävillä. Varmasti ottaa aikansa tottua kehoon ja muutoksiin. Ei tuo musta miltään pintaliidolta kuulosta. jos asia kovasti vaivaa, niin juttele ainakin neuvolassa asiasta. Toki arpi ajan myötä vaalenee ja muuttuu vaikeemmin havaittavaksi, mutta ikuinenhan se toki on....

 

[chef]

olen 20 vuotias ja jonkin aikaa sitten minulle tehtiin hätäsektio. En ole vieläkään oikein sinut asian kanssa ja erityiseti arpi,joka on todella ruma on jotenkin ylitse pääsemätön asia. Tuntuu että miksi juuri minulle piti käydä näin. Olen niin nuori ja nyt jo kauhea arpi alapäästä napaan asti. Olenko vain liian pintaliitäjä?? Rakastan ja nautin ihanasta keskosvauvasta jonka saimme tämän tuloksena mutta aina välillä tulee vähän alemmuuskompleksi jos esim peilistä katson omaa mahaa.

No mietippä sitä miltä se kroppa näyttää 5 vauvan odotuksen, synnytyksen ja imetyksen jälkeen. Jotta sulla taitaa olla vielä kaikki asiat ihan hyvin.

Mä en osaa sanoa sulle mitään "lohdutavaa" koska mä en ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä jotka inisee raskauden/synnytyksen/imetyksen tuomista muutoksista kropassa. Mä en kertakaikkiaan käsitä että miten ne voi olla jollekulle ongelma.

 

[Surkea Noita]

Minulle tehtiin myös hätäsekstio ja lihoin sen jälkeen joten vatsani on todella ruma. Mutta.. tämän kestän koska se mahdollisesti pelasti lapseni hengen.

 

[vieras]

Voi johtua iästäsi. Kun ikää ja elämänkokemusta sekä itsetuntoa ja itsetuntemusta tulee lisää,uskon ettet muísta koko arpea enää!

 

[Ninni]

Ymmärrän sinua todella hyvin. Itsekin olen nuori ja pelkäsin jo raskausaikana, että minulle tehdään hätäsektio, juurikin tuon pystyn arven takia. Olen tyytyväinen kun sain suunnitellun sektion ja arpi on nyt vaakaan - vaikka siinäkin on jo tottuminen.

Tottakai se harmittaa, jos aiemmin on ollut priimakroppa ja sitten yhtäkkiä se muuttuukin. Ja saa harmittaakin, ihan luonnollista se on. Älä välitä näistä palstan syyllistäjistä. Kropan sureminen ei tarkoita ettäkö et välittäisi lapsestasi.

Itse olen lohduttanut itseäni, että onneksi miehelleni kelpaan näinkin.
Tsemppiä!

 

[30-kymppinen]

onko sinulle 30-kymppinen tehty hätäsektiota? vai onko sellainen maha kuin sinulla yhtä hävettävä asia?

Arvet ovat kyllä bikinirajassa, ei siis hätäsektiota. Mutta vatsa arvella olisi paljon kauniimpi kuin tämä nykyinen. Siitä arvesta sentään tietää, että se on tullut ihan arvokkaasta asiasta. Se vaalenee ja on jossain välissä huomaamaton.

Tämä ruttunahka on ikuinen. Seepraraidat sentään ovat hälvenneet ja kiiltelevät vain tietyssä kulmassa. Mutta ei sekään estä mua käyttämästä bikineitä.

 

[arpi]

Suula vissiin ihan tuore asia.Ja liika aikaa miettiä...Odota vaan kun aat elämääsi muutakin sisältöä niin unohdat asian.
Ja yritä suhtautua positiivisesti arpeesi...sieltähän se kullanmuru syntyi.Minun arpeni on 30 cm alempana enkä 3v sitten istunut moneen viikkoon...

 

[Enne]

Minä ajattelen, että oma sektioarpeni kertoo elämästä, minun omasta elämästäni ja siitä elämästä, joka sisälläni kasvoi. Itselläni on keloiditaipumusta, eikä arpi nyt varmaan ole ihan kauneimmasta päästä, vaikka melko siisti onkin, mutta ei se oikeastaan haittaa. Enkä usko, että muitakaan haittaa, ei ole ainakaan tullut ilmi.

Ajan myötä varmaan harmistus helpottaa, kuten myös arpi vaalenee. Kuulin vasta jokin aika sitten jostain arpihoidosta, jolla voidaan saada arvesta vähän huomaamattomampi. En tiedä, miten toimii, mutta googleta Danne arpihoito. Ne, jotka niitä tekee, osaavat varmaan kertoa, voisiko olla sulle jotakin apua.

 

[realisti]

Kyllä tuo poteminen kuuluu asiaan, eikä se tee sinusta turhamaista tai huonoa äitiä. Enemmän outoa on, jos oma ulkonäkö ei yhtään kiinnosta äidiksi tulon jälkeen. Mutta jos arpi syö sinulta äitiyden iloa tai on aamulla ensimmäinen ajatus, niin se ei ole normaalia.

 

[ap]

olen 20 vuotias ja jonkin aikaa sitten minulle tehtiin hätäsektio. En ole vieläkään oikein sinut asian kanssa ja erityiseti arpi,joka on todella ruma on jotenkin ylitse pääsemätön asia. Tuntuu että miksi juuri minulle piti käydä näin. Olen niin nuori ja nyt jo kauhea arpi alapäästä napaan asti. Olenko vain liian pintaliitäjä?? Rakastan ja nautin ihanasta keskosvauvasta jonka saimme tämän tuloksena mutta aina välillä tulee vähän alemmuuskompleksi jos esim peilistä katson omaa mahaa.

No mietippä sitä miltä se kroppa näyttää 5 vauvan odotuksen, synnytyksen ja imetyksen jälkeen. Jotta sulla taitaa olla vielä kaikki asiat ihan hyvin.

Mä en osaa sanoa sulle mitään "lohdutavaa" koska mä en ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä jotka inisee raskauden/synnytyksen/imetyksen tuomista muutoksista kropassa. Mä en kertakaikkiaan käsitä että miten ne voi olla jollekulle ongelma.

Tunnen monia äitejä jotka ovat synnyttäneet monta lasta ja ovat pitäneet itsensä kunnossa. He voivat kulkea pikineissä aivan huoletta.
Sinulle ei varmaankaan oo tehty hätäsektiota? et voi ymmärtää miltä se tuntuu kun maha vedetty auki napaan asti. Ja minulla on todellakin rinnoissa raskausarpia enkä niistä valita mutta maha on eriasia..

 

[ap]

kiitos vastauksista. Ehkä tämä ajan myötä helpottaa kun arpi vaalenee,mutta jos joskus saan tietää etten enää saa lapsia niin korjautan arven. Se on todellakin ruma, melkein sentin levyinen ja n. 13 cm pitkä.

 

[30-kymppinen]

Tunnen monia äitejä jotka ovat synnyttäneet monta lasta ja ovat pitäneet itsensä kunnossa. He voivat kulkea pikineissä aivan huoletta.
Sinulle ei varmaankaan oo tehty hätäsektiota? et voi ymmärtää miltä se tuntuu kun maha vedetty auki napaan asti. Ja minulla on todellakin rinnoissa raskausarpia enkä niistä valita mutta maha on eriasia..

No eiköhän tämä kommentti kerro itsellesi, että ulkonäöllä on erittäin paljon merkitystä sinulle. Se että kaikki eivät näytä unelmiensa ihmiseltä, ei tarkoita että he eivät olisi pitäneet itseänsä kunnossa. Kysyt, että oletko "pintaliitäjä"? Etkö haluaisi olla henkilö, jolle on ulkonäkö erittäin tärkeätä?

Miksi et voi käyttää enää bikineitä?

 

[chef]

olen 20 vuotias ja jonkin aikaa sitten minulle tehtiin hätäsektio. En ole vieläkään oikein sinut asian kanssa ja erityiseti arpi,joka on todella ruma on jotenkin ylitse pääsemätön asia. Tuntuu että miksi juuri minulle piti käydä näin. Olen niin nuori ja nyt jo kauhea arpi alapäästä napaan asti. Olenko vain liian pintaliitäjä?? Rakastan ja nautin ihanasta keskosvauvasta jonka saimme tämän tuloksena mutta aina välillä tulee vähän alemmuuskompleksi jos esim peilistä katson omaa mahaa.

No mietippä sitä miltä se kroppa näyttää 5 vauvan odotuksen, synnytyksen ja imetyksen jälkeen. Jotta sulla taitaa olla vielä kaikki asiat ihan hyvin.

Mä en osaa sanoa sulle mitään "lohdutavaa" koska mä en ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä jotka inisee raskauden/synnytyksen/imetyksen tuomista muutoksista kropassa. Mä en kertakaikkiaan käsitä että miten ne voi olla jollekulle ongelma.

Tunnen monia äitejä jotka ovat synnyttäneet monta lasta ja ovat pitäneet itsensä kunnossa. He voivat kulkea pikineissä aivan huoletta.
Sinulle ei varmaankaan oo tehty hätäsektiota? et voi ymmärtää miltä se tuntuu kun maha vedetty auki napaan asti. Ja minulla on todellakin rinnoissa raskausarpia enkä niistä valita mutta maha on eriasia..

Jotain mahani arvistani kertoo ehkä se, että ensimmäisessä synnytyksessä kätilö kutsui toisen kätelön paikanpäälle PÄLLISTELEMÄÄN ARPIANI kun olivat niin isot/laajat yms. Ihmettelivät siinä sitten suureen ääneen että miten niitä voi olla niin paljon että ihosta on vaikeaa ehjää kohtaa löytää.

Jotta ihan en itkisi yhdestä arvesta kun en itke reilusta sadastakaan ja on erittäin vaikea kuvitella että jos mulle hätäsectio tehtäisiin, niin senkään arven perään tuskin lähtisin itkemään.

Mä voin arvista huolimatta kulkea bikineissä aivan huoletta. Ei tee sitten pätkääkään tiukkaa. En todellakaan peittele tai häpeä vartaloani vaikkei se ihan sieltä kauneimmasta päästä olekaan.

 

[myöskin parikymppinen]

kiitos vastauksista. Ehkä tämä ajan myötä helpottaa kun arpi vaalenee,mutta jos joskus saan tietää etten enää saa lapsia niin korjautan arven. Se on todellakin ruma, melkein sentin levyinen ja n. 13 cm pitkä.

Voi kuule, vatsan arven saat peitettyä. Miten peität 10cm punaisen, sentin levyisen arven kaulan alaosasta?

 

[hennuli86]

Minullekin tehtiin hätäsektio kun olin 20v. Tikinpoistossa katselin, että onpas kamala arpi. Mutta mieli muuttui ajan kanssa. Mulla ei ole enää mitään tarvetta esim. laittaa bikinejä rannalle, mä voin laittaa semmosen toppi-mallisen yläosan. Ja mun arpi on ihan oikeasti ruma edelleen, meidän toinen lapsi leikattiin ulos samasta arvesta. Mutta mä en ajattele sitä rumuutta enää negatiivisesti, eikä se mua häiritse. Ok, mulla on lapsesta asti ollu oikeassa käsivarressa iso (menee melkein käsivarren ympäri) leikkausarpi, eikä se ole häirinnyt ikinä.
Mä olin hoikka ennen lapsia, nyt tarvis nää ylimääräset saada pois, mut ei mua haittaa et se arpi on siinä ja pysyy. Mulla ei oo tarvetta näytellä kroppaani enää siihen malliin, että ajattelisin sen arven olevan tiellä.
Sun tapauksessa ap, uskon että mielesi muuttuu. Siihen tarvitaan vain aikaa. Eikös ihminen reagoi negatiivisesti negatiivisiin muutoksiin. Vaikka lapsi onkin maailman ihanin asia, kyllä äiti huomaa kroppansa muuttumisen ja reagoi siihen. Kaikki omalla tavallaan.

 

[ap]

Tunnen monia äitejä jotka ovat synnyttäneet monta lasta ja ovat pitäneet itsensä kunnossa. He voivat kulkea pikineissä aivan huoletta.
Sinulle ei varmaankaan oo tehty hätäsektiota? et voi ymmärtää miltä se tuntuu kun maha vedetty auki napaan asti. Ja minulla on todellakin rinnoissa raskausarpia enkä niistä valita mutta maha on eriasia..

No eiköhän tämä kommentti kerro itsellesi, että ulkonäöllä on erittäin paljon merkitystä sinulle. Se että kaikki eivät näytä unelmiensa ihmiseltä, ei tarkoita että he eivät olisi pitäneet itseänsä kunnossa. Kysyt, että oletko "pintaliitäjä"? Etkö haluaisi olla henkilö, jolle on ulkonäkö erittäin tärkeätä?

Miksi et voi käyttää enää bikineitä?

En kehtaa käyttää bikineitä koska arpi paista kilometrin päähän.. Pitää ostaa koko uimapuku vanhojen bikinien tilalle..en haluaisi olla sellainen ihminen jolle ulkonäkö on kaikkein tärkein,mutta kyllä mulla suu loksahti isolle auki kun siteet haavan päältä otettiin pois. Ja tästä on sen verran aikaa että haava on parantunu,tikit ovat poissa ja arpi on sellainen niinkuin se tulee olemaan.

 

[ap]

Minullekin tehtiin hätäsektio kun olin 20v. Tikinpoistossa katselin, että onpas kamala arpi. Mutta mieli muuttui ajan kanssa. Mulla ei ole enää mitään tarvetta esim. laittaa bikinejä rannalle, mä voin laittaa semmosen toppi-mallisen yläosan. Ja mun arpi on ihan oikeasti ruma edelleen, meidän toinen lapsi leikattiin ulos samasta arvesta. Mutta mä en ajattele sitä rumuutta enää negatiivisesti, eikä se mua häiritse. Ok, mulla on lapsesta asti ollu oikeassa käsivarressa iso (menee melkein käsivarren ympäri) leikkausarpi, eikä se ole häirinnyt ikinä.
Mä olin hoikka ennen lapsia, nyt tarvis nää ylimääräset saada pois, mut ei mua haittaa et se arpi on siinä ja pysyy. Mulla ei oo tarvetta näytellä kroppaani enää siihen malliin, että ajattelisin sen arven olevan tiellä.
Sun tapauksessa ap, uskon että mielesi muuttuu. Siihen tarvitaan vain aikaa. Eikös ihminen reagoi negatiivisesti negatiivisiin muutoksiin. Vaikka lapsi onkin maailman ihanin asia, kyllä äiti huomaa kroppansa muuttumisen ja reagoi siihen. Kaikki omalla tavallaan.

kiitos tästä. Toivottavasti "viisastun" ajan kuluessa ja pidän muita asioita tärkeämpinä kuin arpi mahassa.

 

[kyllä se siitä]

Voihan hätäsektionkin jälkeen kulkea bikineissä jos muuten ei ylilihava. Jokainenhan ymmärtää miksi se arpi on. Timmiin kun toon voi päästä sektionkin jälkeen.
Ihan tyytyväinen olen kroppaani neljä alakautta ja yksi sektio.
Ja onnea pienestä vauvasta Oliko hän kuinkakin pieni? Omani painoi 2040 eli ihan hyvän kokoinen v36