Onko normaalia jos 1 v herää tunnin välein yöllä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Nimimerkki"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

"Nimimerkki"

Vieras
Tuntuu että alan olemaan pikkuhiljaa aivan poikki:( Neuvolassa ehdotettiin unikoulua (tassuttelua), mutta tuntuu että olen niin väsynyt etten yksinkertaisesti jaksa... Vauva on siis tottunut nukahtamaan rinnalle, ei nukahda silittelemällä tai rattaisiin ei millään muulla kuin maidolla. Tiedän että olen tyhmä kun olen päästänyt tilanteen tähän.. Pari kertaa olen kokeillut tassutella, mutta lapsi huutaa hysteerisesti siihen asti että saa maitoa. Asutaan rivitalossa, niin ei viitsi hirveästi huudattaa kun pelottaa että naapuri soittaa jonnekin lastensuojeluviranomaisille:/
 
Ei ole normaalia tai siis toki lapset heräävät, kaikki, mut pitäis osata nukahtaa uudelleen. Ny on korkea aika pitää se unikoulu. Suosittelen, et lähdet ainakin yöksi tai sit muutamaksi jonneki muualle nukkumaan ja mies nukuttaa. Saat levättyä ja jaksat paremmin. Ja naapureille voi sanoa ihan suoraan, et tämmöstä on tulossa.
 
Tiesitkö, että 1v eienää tarvitse yöllä maitoa. Siitä olisi hyvä teidän molempien alkaa opettelemaan irti. Vaikka yksinkertaisesti lopettamalla se maidonjuonti vaikka ensiyönä kuin seinään. Palvelu poikki! On 2-3 rankkaa yötä tulossa, mutta sitten helpottaa kun vaan olet lujan päättäväinen.
 
Jos jaksat lukea, ni etsi käsiisi kirja "unihiekkaa etsimässä". Siinä(kin) todetaan, et siitä äidin valvomisesta ja masennuksesta on tutkitusti haittaa, lapsen opettamisesta nukkumaan ei. Jaksuja! Tiedän, millaista toi on ja tiedän, mikä meitä on auttanu. Älä syyllistä itseäsi (äläkä liikaa lue perhepetialoi
http://www.suomalainen.com/fi//Unihiekkaa-etsim%C3%A4ss%C3%A4-sku-P9789516564084tuksia tai muita, joissa unikoulun pitäjät rikkovat lapset tai niiden itsetunnon).
 
Joo ollaan harkittu että minä lähtisin yöksi pois..,Mutta mitenköhän nukuttaminen onnistuu ilman maitoa? Meidän poika varmasti valvoo siihen asti että antaa. Ja mitenköhän tuon heräämisen hoitaa? Poika aina nousee pinnoja vasten ja huutaa aivan hysteerisesti siihen pisteeseen saakka että kuulostaa että meinaa tukehtua
 
Ei oo normaalia, meillä oli syynä refluksi ja kitarisa/nielurisan aiheuttamat hengitys"vaikeudet", syitä voi olla useampia mutta kaikki ei parannut pelkällä unikoululla.
 
Jos valvoo ilman maitoa, niin sittenpähän valvoo. Ei yksikään lapsi jaksa kovin montaa yötä valvoa ja kun huomaa, ettei saa huudolla periksi niin tyhmempikin lapsi tajuaa nukkua. Pari-kolme yötä siihen menee, siinä ajassa me saimme puolivuotiaan opetettua, ettei tissitelty läpi yötä. :) Ilman huutoa se ei onnistunut, eikä varmasti onnistu kun noin pitkälle olette vielä tuon päästäneet. Nyt niskasta itseä kiinni, teette vaan hallaa itsellenne ja varsinkin sille lapselle.
 
Tiedän itsekin kokemuksesta, että toi yöheräily taaperon kanssa on väsyttävää. Nyt kun esikoisen taaperoajasta on aikaa ja hän on yönsä hyvin nukkuva 4-vuotias, olen pohtinut mikä oikeastaan yöheräilyssä oli raskainta. Olen tullut siihen tulokseen, että suurin ongelma oli se, miten mietin puolivuotispäivästä asti, että "nyt lapsen ei enää KUULU herätä öisin" ja "nyt sen kyllä PITÄISI nukkua niin ja niin pitkään ja nukahtaa sillä ja sillä tavalla". Siis juuri kuten nyt sinäkin sait tuossa yllä ohjeita. Se vaikeuttaa huomattavasti omaa oloa, jos jokaisella yöheräämisellä ja -syötöllä kokee, että tekee jotain perustavanlaatuisesti väärin ja "tätä ei voi kellekään kertoa...". Oma lapseni heräili yli kaksi-vuotiaaksi, sitten alkoi nukkua paremmin. Pitkään koin kuitenkin, että unikoulun pitäminen olisi kysynyt minulta enemmän voimia, kuin se, että nöyrryin sen tosiasian edessä, että oma lapseni ei vielä tässä vaiheessa nuku kokonaisia öitä. Piste.

Nyt seuraava lapseni on lähestymässä vuoden ikää. Mutta voi miten paljon kevyemmin pystyn suhtautumaan yöheräilyihin! Nyt kun tiedän, että jossain vaiheessa lapsi on kyllä valmis nukkumaan yönsä heräilemättä, niin en oikeastaan lainkaan stressaa sitä, että se ei näytä tapahtuvan vielä lähipäivinä :)

En nyt tarkoita, ettetkö sinä voisi unikoulua aloittaa. Haluan kuitenkin rohkaista sinua luottamaan omaan äidinvaistoosi, ja toivottavasti et täytä mieltäsi asioilla joita kuvittelet/tiedät muiden sinulta odottavan, kuten itse muutama vuosi sitten tein. Se vaikuttaa ihmeen paljon omaan jaksamiseen :)

Niin ja nukkumisjärjestelyistä vielä sen verran, että mulle ainakin oli noiden heräilyjen kanssa ihan tosi tärkeää se, että lapsi nukkui mun vieressä. Silloin en joutunut heräämään kovinkaan virkeäksi lapsen herätessä, vaan sain nopeasti itsekin jatkaa unia :)

Tsemppiä yöheräämisiin ja jaksamista, mitä ikinä päätätkin tehdä! :)
 
[QUOTE="mami";26914084]Tiedän itsekin kokemuksesta, että toi yöheräily taaperon kanssa on väsyttävää. Nyt kun esikoisen taaperoajasta on aikaa ja hän on yönsä hyvin nukkuva 4-vuotias, olen pohtinut mikä oikeastaan yöheräilyssä oli raskainta. Olen tullut siihen tulokseen, että suurin ongelma oli se, miten mietin puolivuotispäivästä asti, että "nyt lapsen ei enää KUULU herätä öisin" ja "nyt sen kyllä PITÄISI nukkua niin ja niin pitkään ja nukahtaa sillä ja sillä tavalla". Siis juuri kuten nyt sinäkin sait tuossa yllä ohjeita. Se vaikeuttaa huomattavasti omaa oloa, jos jokaisella yöheräämisellä ja -syötöllä kokee, että tekee jotain perustavanlaatuisesti väärin ja "tätä ei voi kellekään kertoa...". Oma lapseni heräili yli kaksi-vuotiaaksi, sitten alkoi nukkua paremmin. Pitkään koin kuitenkin, että unikoulun pitäminen olisi kysynyt minulta enemmän voimia, kuin se, että nöyrryin sen tosiasian edessä, että oma lapseni ei vielä tässä vaiheessa nuku kokonaisia öitä. Piste.

Nyt seuraava lapseni on lähestymässä vuoden ikää. Mutta voi miten paljon kevyemmin pystyn suhtautumaan yöheräilyihin! Nyt kun tiedän, että jossain vaiheessa lapsi on kyllä valmis nukkumaan yönsä heräilemättä, niin en oikeastaan lainkaan stressaa sitä, että se ei näytä tapahtuvan vielä lähipäivinä :)

En nyt tarkoita, ettetkö sinä voisi unikoulua aloittaa. Haluan kuitenkin rohkaista sinua luottamaan omaan äidinvaistoosi, ja toivottavasti et täytä mieltäsi asioilla joita kuvittelet/tiedät muiden sinulta odottavan, kuten itse muutama vuosi sitten tein. Se vaikuttaa ihmeen paljon omaan jaksamiseen :)

Niin ja nukkumisjärjestelyistä vielä sen verran, että mulle ainakin oli noiden heräilyjen kanssa ihan tosi tärkeää se, että lapsi nukkui mun vieressä. Silloin en joutunut heräämään kovinkaan virkeäksi lapsen herätessä, vaan sain nopeasti itsekin jatkaa unia :)

Tsemppiä yöheräämisiin ja jaksamista, mitä ikinä päätätkin tehdä! :)[/QUOTE]

Hienosti sanottu.

Voin myös kertoa, että vaikka lapsi olisi tottunut nukahtamaan vain rinnalle, ja heräilemään imemään öisin, voi vieroitus kuitenkin sujua ilman huutoa ja itkua, toisin kuin tuossa ylempänä joku pelotteli. Meillä se tosin tapahtui paljon myöhemmin, lähempänä kahtaa vuotta, jolloin lapsi otti oikeastaan enää vain huikkaa öisin. Vieroituksen aikana ei tarvinnut itkettää lasta, ja kolmen yön jälkeen alkoi nukkumaan koko yön putkeen, herää vain joskus käymään pissillä. Omaan sänkyyn siirtyminen perhepedistä meni myös aivan kivuttomasti. Eli voit jättää omaan arvoonsa pelottelut siitä, kuinka olet pilannut lapsesi ja hän nukkuu tissi suussa täysi-ikäiseksi.
 
Päivän tapahtumatkinhan heijastuvat uniin, eli eihän ole liikaa / liian vähän virikkeitä?
Mutta joo, minäkin ehdotan isän hoitovuoroa muutamaksi yöksi. Meillä tepsi aikoinaan.
Ja pullosta tarvittaessa korviketta jos pelkällä rintamaidolla, pitäähän se nälän kauemmin loitolla. ;)
Ja tietysti päivän ruokamääräthän vaikuttavat myös, syökö ikäiselleen sopivasti eli lihaa, puuroa yms. menee hyvin alas päivän mittaan.
 
^Niinpä! Meilläkin se lopullinen (yö)vieroitus meni hyvin kivuttomasti, kun lapsi ymmärsi niin paljon enemmän - hänet oli helppo aamulla palkita hyvin mennesstä yöstä ja lapsi osasi olla itsekin ylpeä nukuttuaan yön ilman maitoa :) Ja kuten edellinen kirjoitti, myös meillä omaan sänkyyn siirtyminen oli kaikkea muuta kuin hankalaa. Edelleen toki toisinaan siirtyy yöllä viereen, mutta kukapa ei joskus haluaisi käpertyä toisen lähelle nukkumaan :)
 
Eihän se varmaan "normaalia", tai kovin yleistä ole. Mutta jotkut lapset nyt vaan valvoo, vaikka tekis mitä unikoulukommervenkkejä - mun kuopus täyttää seuraavaksi 3, ja herää silti joka yö 1-4 kertaa edelleen. Oon ollut kotoa pois, ollaan oltu miehen kans molemmat kotoa pois niin että mummu on hoitanut, tissiä ei ole saanut iltaisin/öisin enää 1,5 vuoteen, ja siltipä tuo vaan heräilee. Tsemppiä, jatkuva valvominen on aika rankkaa touhua!
 
Meillä esikoinen sai 4 kk iästä alkaen maitona vain korvikkeita, koska imetys ei onnistunut. Oli siis pullolapsi. Siltikin heräsi vielä yli vuoden iässä juomaan monta kertaa yössä. Joskus olikohan 1v 3kk iässä (suurin piirtein tuota ikää kun en tarkkaan enää muista) alkoi ihan itsekseen nukkumaan yöt siten, että heräsi aamuyöllä kerran juomaan ja silloin jo pelkkä vesi riitti. Noin 1,5-vuotiaana lopetti kokonaan heräämiset joitain ihan satunnaisia heräämisiä lukuunottamatta. Tosin sängyn vierelle olemme laittaneet vesipullon, jos jano iskee yöllä. Harvoin kyllä siitä juo yön aikana.

Kuopus vastaavasti pullolapsi eli ihan vauvana osittain imetetty. Nyt 10 kk ikäisenä on jo kuukauden verran nukkunut pinnasängyssä ja herää vaihtelevasti öisin. Pääasiassa on nyt herännyt kerran aamuyöllä (5-6 aikaan) juomaan. Hampaiden tulot ovat kyllä valvottaneet joitain öitä mutta juomista ei ole pahemmin kaivannut.

Lapset ovat siis hyvinkin erilaisia samassakin perheessä.

Yhden asian olen selkeästi huomannut ja se on, että hyvin syödyn iltapalan jälkeen lapsi nukkuu paremmin. Ihan loogista, koska ei tule nälkä. Syökö lapsesi siis hyvin iltapalaa juuri ennen yöunia?
 
[QUOTE="mami";26914084]Tiedän itsekin kokemuksesta, että toi yöheräily taaperon kanssa on väsyttävää. Nyt kun esikoisen taaperoajasta on aikaa ja hän on yönsä hyvin nukkuva 4-vuotias, olen pohtinut mikä oikeastaan yöheräilyssä oli raskainta. Olen tullut siihen tulokseen, että suurin ongelma oli se, miten mietin puolivuotispäivästä asti, että "nyt lapsen ei enää KUULU herätä öisin" ja "nyt sen kyllä PITÄISI nukkua niin ja niin pitkään ja nukahtaa sillä ja sillä tavalla". Siis juuri kuten nyt sinäkin sait tuossa yllä ohjeita. Se vaikeuttaa huomattavasti omaa oloa, jos jokaisella yöheräämisellä ja -syötöllä kokee, että tekee jotain perustavanlaatuisesti väärin ja "tätä ei voi kellekään kertoa...". Oma lapseni heräili yli kaksi-vuotiaaksi, sitten alkoi nukkua paremmin. Pitkään koin kuitenkin, että unikoulun pitäminen olisi kysynyt minulta enemmän voimia, kuin se, että nöyrryin sen tosiasian edessä, että oma lapseni ei vielä tässä vaiheessa nuku kokonaisia öitä. Piste.

Nyt seuraava lapseni on lähestymässä vuoden ikää. Mutta voi miten paljon kevyemmin pystyn suhtautumaan yöheräilyihin! Nyt kun tiedän, että jossain vaiheessa lapsi on kyllä valmis nukkumaan yönsä heräilemättä, niin en oikeastaan lainkaan stressaa sitä, että se ei näytä tapahtuvan vielä lähipäivinä :)

En nyt tarkoita, ettetkö sinä voisi unikoulua aloittaa. Haluan kuitenkin rohkaista sinua luottamaan omaan äidinvaistoosi, ja toivottavasti et täytä mieltäsi asioilla joita kuvittelet/tiedät muiden sinulta odottavan, kuten itse muutama vuosi sitten tein. Se vaikuttaa ihmeen paljon omaan jaksamiseen :)

Niin ja nukkumisjärjestelyistä vielä sen verran, että mulle ainakin oli noiden heräilyjen kanssa ihan tosi tärkeää se, että lapsi nukkui mun vieressä. Silloin en joutunut heräämään kovinkaan virkeäksi lapsen herätessä, vaan sain nopeasti itsekin jatkaa unia :)

Tsemppiä yöheräämisiin ja jaksamista, mitä ikinä päätätkin tehdä! :)[/QUOTE]

Yllä järkeä.
 

Yhteistyössä