Onko normaalia käytöstä 4-vuotiaalta?

[jelppiä]

Ajattelin kääntyä jälleen palstan puoleen

Meillä on ongelmia 4-vuotiaan tytön kanssa (tänä vuonna 5 eli vm. 2006). Hän on todella temperamenttinen ja en varmaan ole osannut häntä kasvattaa "oikein".. Temperamenttisuus vaan lisääntyy, kun ikää tulee. Luettelen nyt tytön muutamia ominaisuuksia ja "käyttäytymistapoja", sanoisitteko miltä kuulostaa? Onko syytä olla huolissaan?

- Kaikki, korostan KAIKKI asiat pitää mennä tytön mielen mukaan. Hän ei osaa joustaa tippaakaan. Jos häntä kielletään, alkaa ulvoa / riehua / lyödä / sanoa TYHMÄksi. Ei tottele ensimmäisellä, toisella, kolmannella, neljännellä jne. kerralla.

- ei ymmärrä vielä mitään syy-seuraus -suhteesta. Vaikka hänelle selittää rauhallisesti syitä, miksi jotain ei saa tehdä, ei piittaa tuon taivaallista (yleensä). Kokee myös suurta vääryyttä saadessaan jonkun "rangaistuksen", ei osoita katumusta tai pienintäkään ymmärrystä, miksi k.o. rangaistus on annettu (vaikka selitän ja selitän)

- Käyttäytyy edellä mainituilla tavoilla niin kotona kuin hoidossakin (pph). On ryhmässä arka ja sisäänpäin kääntynyt, vetäytyy. Pienemmässä porukassa (kuten juuri hoidossa) käyttäytyy dominoivasti ja asiat pitää tehdä niinkuin hän haluaa.

- Joskus suuttuessaan saattaa alkaa kontata maassa ja sylkeä, käyttäytyy ihan hullusti.

- Saattaa puhua tosi ilkeästi. Jos esimerkiksi vie pikkuveljeltään (2 v.) lelun, jonka sitten minä palautan veljelle, tyttö saattaa alkaa puhua, että vie veljen roskikseen (tai minut). Vähän aikaa sitten sanoi, ettei halua enää asua minun/meidän kanssa. (?? olemme siis miehen kanssa ihan yhdessä, emme eronneet)

Tytöllä on siis 2-vuotias pikkuveli. Olemme ihan "normaali perhe", ei mitään erityistä taustalla. Tyttö on oppinut tosi aikaisin puhumaan ja kävelemään+muutenkin liikkumaan, on hiukan ikäistään edellä asioissa noin yleensä, paitsi jotenkin tämä tunnepuoli nyt huolettaa ihan todella!

 

[Mr Karhu]

Kova ja tinkimätön kuri auttaa - ei heti mutta vähän ajan kuluttua.

 

[Mr Karhu]

...kuitenkin niin ettei koe tulevansa hyljätyksi.

 

["Patricia"]

Voisikohan olla ihan uhma ikää?
Meillä myös 4-vuotias tyttö, syksyllä 5vuotta täyttää ja nyt keväällä on ollut todella vaikea kausi.
Meillä myös kaikki mentävä lapsen mielen mukaan, jos ei mene edessä kunnon kilarit(huuhtaa, itkee, raivoaa, puhuu rumasti, potkii, lyö). Vaatteiden pukeminen tuskaa, mikään ei kelpaa tytölle muu kuin juuri se pesussa oleva paita, mekko milloin mikäkin. Tarhassakin oli samanlaista käytöstä.
Meillä puhe vielä aika epäselvää, voi kuulemma johtua siitäkin tuo käytös. Mutta uhman piikkiin laitettiin tuo, kun pk:sta kysyin ihan hädissäni neuvoja. Ollaan oltu nyt aika tiukkoja ja ehdottomia tytön suhteen ja on tuottanut tulosta. Aloin olla kyllä ihan loppu ja hämilläni kun tuo käytös vaan yksi kaunis päivä muuttui, hyvä etten lastenpsykiatrille jo aikaa varannut
Jaksamisia sinne!

 

["5 lapsen äiti"]

Normaalia 4.n vuoden uhmaa. Tuon aikana vanhempien vaan pitää olla johdonmukaisia ja jaksaa kieltää samoista asioista. Kestää jopa vuodenkin, mutta sen jälkeen yleensä alkaa taas seesteisempi kausi. On myös todennäköisesti mustasukkainen veljelleen, mutta teidän pitää vaan huomioida veljeä samalla tapaa kuin ennenkin, jotta tyttö oppii jakamaan ja hyväksymään ettei ole kaikkien keskipiste.

 

[poopi]

Ihan normaalia mutta voin luvata ettei ihan heti tuosta helpota. Itselläni on samanlainen tyttö, nyt ikää 7v ja edelleen taistellaan välillä mutta on kyllä jo selvästi helpottunut parin vuoden takaiseen.
TOisilla sitä luonnetta vaan on enemmän.
Suosittelen kehittämään ihan omanlaiset teille sopivat kasvatusmetodit, esim. meillä ei tytön kanssa toiminut jäähypenkki ollenkaan ja tunsin itseni niin surkeaksi äidiksi kun jouduin pistämään lapsen suljetun oven taakse kun se oli niin supernannyn oppeja vastaan.
Ihan turhaan, se vain toimi parhaiten.
Sanottakoon vielä että nyt 4v pikkuveljen kanssa jäähypenkit sun muut toimii ihan loistavasti. Luonne-erot voi lapsilla olla ihan valtavat.
Luota itseesi. Kyllä se siitä. Minä lohduttaudun rankoimpina hetkinä aina sillä että lapsi tulee taatusti pärjäämään elämässä

 

[a.p.]

[QUOTE="Patricia";23719820]Voisikohan olla ihan uhma ikää?
Meillä myös 4-vuotias tyttö, syksyllä 5vuotta täyttää ja nyt keväällä on ollut todella vaikea kausi.
Meillä myös kaikki mentävä lapsen mielen mukaan, jos ei mene edessä kunnon kilarit(huuhtaa, itkee, raivoaa, puhuu rumasti, potkii, lyö). Vaatteiden pukeminen tuskaa, mikään ei kelpaa tytölle muu kuin juuri se pesussa oleva paita, mekko milloin mikäkin. Tarhassakin oli samanlaista käytöstä.
Meillä puhe vielä aika epäselvää, voi kuulemma johtua siitäkin tuo käytös. Mutta uhman piikkiin laitettiin tuo, kun pk:sta kysyin ihan hädissäni neuvoja. Ollaan oltu nyt aika tiukkoja ja ehdottomia tytön suhteen ja on tuottanut tulosta. Aloin olla kyllä ihan loppu ja hämilläni kun tuo käytös vaan yksi kaunis päivä muuttui, hyvä etten lastenpsykiatrille jo aikaa varannut
Jaksamisia sinne![/QUOTE]

Kiitos, samoin! Kuulostaa kyllä ihan meidän tytöltä tuo sinunkin kuvaus. Toivon todella, että on vain uhmaikää! Jotenkin olin varmaan kuvitellut, että se alkais olla jo ohi.. tytöllä alkoi n. 2-vuotiaana kauhea uhma ja tuntuu, että se on vain pahentunut.

Johdonmukainen ja hyvä/kova kuri meillä mielestäni on, siis ei mikään lynkkaysmeininki, mutta meillä on kotona säännöt ja niitä noudatetaan, pientä joustoa tilanteen mukaan toki.

Pitäisköhän alkaa jotain tarrasysteemiä noudattaa tms? Joskus sellaisestakin lukenut. Kun käyttäytyy hyvin ja jutut menee hyvin, saa tarran ja kun on tietty määrä tarroja, saa jonkun "palkinnon"..? Sitten mä luin jostain sellaisesta, että hankalille lapsille kannattaisi PIIRTÄÄ, miten käyttäydytään joissakin tilanteissa. Tyttö alkaa aina riehua ja käyttäytyä tosi levottomasti, jos lähdetään jonnekin "uuteen" paikkaan. Auttaisikohan tollanen piirtäminen?

Entä onko teillä käytössä joku "kiukunpurkamismenetelmä"? Esim. että kun huomaa, että lasta alkaa kiukuttaa, käskee sen vaikka huutamaan ulos niin kovaa kuin ääntä lähtee? Meidän pph suositteli tollasta, mutta en oo huomannut siitä olevan apua, sama kiukku jatkuu, saattaa huutaa vaikka tunnin..

 

[samanikäisen äiti]

kovin tutulta kuulostaa... tyttö täyttää elokuussa 5.
äiti roskiin, isi on kakka, kaikki on tyhmää/kakkaa
muutan pois kotoa, ootte tyhmiä
itkua, raivoa, tavaroiden paiskomista
mikään ei kelpaa, vänkää joka asiasta vastaan. matkii puhetta kun komennan
paiskoo ovia

toisaalta taas:

välillä haluaa olla vain sylissä
äiti ja isi on maailman ihanmpia
haluaa että luetaan tuntikaupalla kirjoja

eli eiköhän ole ihan normaalia ikään kuuluvaa, tekee sitä eroa itsensä ja vanhempien välillä, hakee rajojaan ja välillä haluaa olla taas pikku tyttö

itse olen ajatellut että tärkeintä on antaa tytön kokeilla rajojaan, pysyä itse johdonmukaisena ja näyttää että rakastamme häntä vaikka kuinka kiukuttaisi, ja vaikka kiellämme ja komennamme

 

[a.p.]

Ja suuri kiitos muillekin vastanneille! Ette usko miten helpottaa lukea, että muillakin on samanmoista. Itse en ole ollut tuollainen, eikä kumpikaan pikkusiskoistani, muuta kokemusta mulla ei oikeestaan olekaan Tyttö lienee sitten vaan tavallista temperamenttisempi tapaus. Ihana tuo, että tulee ainakin pärjäämään elämässä Se lienee kyllä totta! Kunpa vaan saisin omat hermoni pidettyä...

 

[ehkä]

sun kannattaa lopettaa se suu vaahdossa selittäminen ja ottaa käyttöön selkeät säännöt, joista myös pidät kiinni. Käskytys ilman sössötystä on parempi kuin se yletön selittäminen ja keskusteleminen/ neuvottelu. Nelivuotiaan kanssa ei tartte neuvotella asioista, kerrot, mitä pitää tehdä ja sillä siisti. jos ei tottele, seuraa rangaistus (aresti tms.).

 

["lillia"]

Meillä ihan samaa touhua. Juuri tyttö täytti 5v.

 

["minä"]

Itselleni tuli mieleen että olisiko kyse asperger piirteistä? Meillä saman ikäinen poika ja osittain samoja asioita. Psykologi kovasti halusi aspergerin tähän liittää, että ainakin joitain piirteitä siitä on ja niitä nyt työstetään sitten ajan kanssa että saatais ennen koulua asiat kuntoon.

 

[a.p.]

[QUOTE="minä";23719908]Itselleni tuli mieleen että olisiko kyse asperger piirteistä? Meillä saman ikäinen poika ja osittain samoja asioita. Psykologi kovasti halusi aspergerin tähän liittää, että ainakin joitain piirteitä siitä on ja niitä nyt työstetään sitten ajan kanssa että saatais ennen koulua asiat kuntoon.[/QUOTE]

Kerrotko lisää? Olen tätäkin miettinyt ja lukenut, mutta aika paljon oli sellaista, mikä ei täsmännyt tyttöön lainkaan. Ei ole esimerkiksi kiinnostunut mistään tietystä asiasta paljon (ns. erityiskiinnostuksen kohteet), ei ole kömpelyyttä/muuten motorista vaikeutta, ei ole puhumisen kanssa ongelmaa.. Mutta kannattaisikohan silti tutkituttaa asiaa? Kerrotko pojastasi enemmän, millainen on?

 

["JusT"]

[QUOTE="minä";23719908]Itselleni tuli mieleen että olisiko kyse asperger piirteistä? Meillä saman ikäinen poika ja osittain samoja asioita. Psykologi kovasti halusi aspergerin tähän liittää, että ainakin joitain piirteitä siitä on ja niitä nyt työstetään sitten ajan kanssa että saatais ennen koulua asiat kuntoon.[/QUOTE]

Ei kaikki tempperamenttiset lapset kuulu johonkin syndroomaryhmään. Mä en ymmärrä miks nykyaikana joka ikinen OMAN tempperamenttisen luonteen omaava lapsi halutaan todistaa sairaaksi. Kyllä varmaan jokaisesta lapsesta löytyy piirre jonka takia voidaan sanoa autistiseks, ADHD:ks tai aspergeriks mut ei niitä voi todistaa kunnolla ennen kouluikää... Meinasin lyödä meidän lapsen hoitajaa kun alko vihjailla joistakin syndroomista vaiks lapsella oli tavallinen uhma!

 

["Patricia"]

Kannattaa kokeilla ihan kaikkea mistä vaan apua voisi olla! Mutta älä luovuta jos joku ei teillä toimikkaan mikä muilla toimii. Kaikille ei kaikki jutut vaan sovi. Mun mielestä tuo tarrataulukko voisi olla hyvä idea
Meillä ennen tarhaan menoa oli aivan kauheaa juuri niiden vaatteiden takia, kun aina oli joku huonosti (eikä auttanut vaikka itse sai valita, illalla katsottiin valmiiksi jne.) niin loppui lastenohjelmat aamuisin kokonaan. Kuukauden olivat poissa ja jo alkoi sujumaan. Tietenkin monet huudot ja raivarit oli, paljon kokeili josko annettaisiin periksi ( mielessä monta kertaa kävi). Joskus jouduttiin "väkisinkin" pukemaan, mutta helpompaa kuin ennen. Tämän viikon on nyt sitten saanut katsoa Millin ja Mollin kun ensin on vaatteet päälle laitettu.
Muista aina toteuttaa mitä ikinä sanotkin eli älä turhia lupauksia tai uhkauksia.
Jos teillä miehenkanssa ristiriitoja kasvatuksessa, setvikää ne. Lapsi on taitava käyttämään niitä hyväkseen.
Meillä usein nukahtanut raivokohtauksiin, pidellään sylissä ja koitetaan puhua rauhallallisesti ja silitellä. Ja pakkohan kiinni on pitää kun lyö ja potkii, Nyt kuukauteen ei ole ollut satuttamisiakaan.
Meilläkin uhma oli siinä 2-vuotiaana ja loppui ennen kuin 3vuotta täytti. Oletin myös että se oli siinä eli mieleeni ei tullutkaan että se oli vasta alkua

 

["Patricia"]

Ap, älä vaan kallistu minkään sairauden kannalle, sellaista tuskin on.

Nykyään kaikille jotka tosiaan omaavat tempperamentin tai edes haastavat aikuista jonkin verran tulkitaan ADHD:ksi tai vastaavaksi. Itse ls-alan hommia teen ja noihin diagnooseihin törmää jatkuvasti ja puolellakaan sitä ei varmasti todellisuudessa ole. 10 vuotta eteenpäin niin maailmassa ei ole yhtään normaalia ihmistä, jokaisella joku diagnoosi Kyllä terveellä ihmisellä saa olla omaa halua, kokeilun halua, tunteita jne.

Epätoivoisena minäkin kyllä noita vaihtoehtoja mietin mutta kokeile ensin helpottaako jämäkämmät säännöt, selvät seuraamukset, syli ja kivat myös joksus kahden keskiset hetket.

Onko lapsella harrastuksia esim. jumppaa, uintia yms. ? Selvitä myös ettei ole kiusaamisia hoidossa. Mutta joo mun veikkaus edelleen että uhmaa vaan

 

[kikatus]

Kuria. Rajoja ja rakkautta siis
Ja järjestelmällisesti, rankkaahan se on jos ei mitään vastakaikua tule.. Mutta tulee se jossain vaiheessa kun lapsi huomaa että vanhemmat on nyt tosissaan kun aikaa menee.
Meillä on 4.5vuotias poika, täyttää 5 tänä vuonna, ja käytössä 2 varoitusta ja sitten rangaistus (jähy, lempilelu jäähylle loppuillaksi tms) jos ei toiminta muutu.

 

[puff]

Meillä täyttää poika syyskuussa 5 v ja ihan samanlaista...ärsyttää jatkuvasti isoasiskoaan, ei tottele vaikka kieltää...tekee mitä haluaa...sylkeminen tullut kuvioihin..ja kaikki on paskoja...(ei osaa s:ää vielä paitsi satunnaisesti, joten kaikki on pakkoja, myös isosisko..ja hoitopaikka jne.) ja kamala loukkaantuminen/suuttuminen jos kieltää..kaikki pitäis saada periks...ja sitte yhtäkkiä taas äiti onki maailman paras...tuohan on ihan normaalia..

 

[Googlaa]

Oijoi vaikuttaa sille että tyttäresi on Regan McNeil

 

[Neiti-81]

On ainoa lapsi?

vaikuttaa normaalista 4vee lapselta joka on saanut kasvaa yksin, ei siis osaa valttamatta jakaa asioita ihan yhta hyvin kuin lapsi, jolla on sisaruksia (oppivat vakisinkin siihen etta taytyy joskus tehda toistenkin mielen mukaan)

meilla esikoinen on aina osannut joustaa ja neuvotella, onhan han isosiskona siihen oppinut. Kuopus taas oli juurikin tuollainen akapussi jonka kanssa saa tosissaan kayda tapakoulutusta (koska isosisko antaa tosi herkasti kaikki pienemmalle periksi niin osaa kayttaa sita hyvakseen ja lujaa!)
Selkeat saannot, meilla saa tarran joka paivalta kun osaa ottaa toiset huomioon ja kayttaytya kuten isot tytot. Nyt tarran saa joka viikko kun menee hyvin, tai sitten mennaan vaikka uimahalliin tms aina sunnuntaina jos ovat osanneet jakaa asioita ja ottaa toisensa huomioon. Enaa ei ole mitaan ongelmaa kuopuksen tuittuilun kanssa. Lieko koulutus menny perille tai ika tehnyt tehtavansa (tytot vm -04 ja -05)

 

["minä"]

Sitä mieltä minäkin olen ettei mitään aspergeria ole mutta näytti tehneen diagnoosin jo ennenkö poikaa edes tapasi. Täytettiin se seulontakaavake ja noin kolmeen kohtaan saatiin rasti keskelle, olisi vaatinut parikymmentä kohtaa sarakkeessa "pitää paikkansa" ennenkö olis mahdollisesti ollut asperger.

Meidän tilanteesta pikaisesti ja sekavastikinkun on kiire... :
Poika ei halua jättää vanhempiaan silmistään, hätääntyy aivan hysteeriseksi jos vaikka hakisin postin 10 metrin päästä ilman häntä.
Ei halunnut/pystynyt jäämään kerhoon ilman minua, tuli paniikki jollaista en osannut odottaakaan.
Ei ole kiinnostunut juuri muista lapsista, ei tarvitse kavereita, ei halua ikinä kouluun jne.
Huonointa isoissa kerhoissa on toiset lapset ja melu. Ei halua enää isovanhemmille yöksi kun tulee ikävä, ei vieraile sielä juuri päivisinkään ilman pikkuveljeään. Vaikka siis ovat olleet lähes päivittäin tekemisissä aina ja palvoo isovanhempiaan.
Juhlissa vetäytyy omiin oloihinsa, lukee yleensä kirjaa esim sohvan takana. Ei tule houkuttelulla muiden kanssa leikkimään. Ei halua että kukaan yhtään vieraampi tulee liian lähelle, pitää oman tilansa.kotoväen sylissä viihtyy ja on aina pitänyt läheisyydestä. On empaattinen.
Oppi puhumaan ja kävelemään aikaisin, ei ole kömpelö, ei juutu asioihin, ei ole erikoismielenkiinnon kohteita. Osaa todella hyvin loogista päättelyä,pitää lukemisesta, osaa keskittyä, on suurimmaksi osaksi ihan tavallinen poika mutta jotkut tilanteet vetää lukkoon.

 

[a.p.]

Ei ole ainoa lapsi, hänellä on pikkuveli ja kaksi isoa isoveljeä (ikäero isoveljiin tosin sellainen, että ei ole joutunut jakamaan mitään heidän kanssaan jne). Eli paljon on varmasti tottunut saamaan tahtonsa läpi ensimmäisen kahden vuotensa aikana..

Kiitos kaikille vinkeistä! En mä jaksa uskoa mihinkään "sairauksiin", eiköhän ole ihan normaalia uhmaa sitten. Aletaan nyt ensi alkuun noudattaa tuota tarrasysteemiä. Säännöt meillä jo onkin kondiksessa, tyttö tietää ne ja niitä pyritään noudattamaan. Eli tarra päivässä, jos menee hyvin!

Sen verran kysyisin vielä neiti81, että kun tuota tarrajuttua noudatatte, niin menettääkö tarran pienestäkin kiukuttelusta? Miten "täydellistä" käytöstä vaadit, että saa tarran?