Onko normaalia käytöstä lapselta erosta kertomisen jälkeen?

[eroamassa]

Kerroin tänä aamuna neljävuotiaalle, että hänen isänsä muuttaa ainakin vähäksi aikaa pois kotoa. Poika oli ihan järkyttynyt ja sanoi naama itkuun vääntyneenä, että ei voi olla totta. Sanoi, etten saa puhua tuollaisia.

Lohduttelin lasta sylissä ja kerroin, että hän näkee kyllä isäänsä ja saa olla hänen kanssaan isin uudessa kodissa. Kerroin ettei tämä ero johdu hänestä, vaan siitä, että isi ja äiti on riidelleet paljon ja joskus kun oikein riitelee, on parempi olla vähän aikaa erossa.

Asia meni sillä erää tavallaan ohi, mutta ilta oli aika vaikea. Poika kiukutteli paljon, ja se on häneltä epänormaalia. Mikään ei ollut hyvä ja tavarat lentelivät. Äiti oli tyhmä ja puhui tyhmiä tai sitten ei saanut puhua mitään. Yritin kovasti kysellä mikä harmittaa, mutta ei poika halunnut nimetä mitään asiaa. Liittyiköhän illan paha mieli aamuiseen jutteluun? Kuinka rankasti teillä muilla lapset ovat ottaneet erouutisen?

 

[..]

Onko se isä puhunut pojalle? Olisi varmasti alunperinkin kannattanut kertoa yhdessä. Nyt poika suree isänsä lähtöä ja purkaa oloaan sinuun, kun sinä siitä asiasta puhuitkin.

 

[..]

On normaalia tietenkin! Eihän se ole helppoa lapsille vanhempien ero. Olisi kiva, jos vanhemmatkin ajattelisivat lapsiaan ja ymmärtäisivät että ero vaikuttaa lapsiin aikuisenakin

 

[Vinha]

Lapsi on joutunut kokemaan sellaista mihin hänen ikäisensä psyyke ei ole valmis. Tottakait lapsi reagoi kun koko hänen maailmansa, koti, hajoaa! Pidä häntä paljon sylissä ja kehu kovasti!

 

[Pesky Pixie]

Kuulostaa ihan normaalilta. Koita vaan jaksaa olla pienelle läsnä vaikka omakin olo on varmaan kurja. :|

 

[nn]

Sitä varmaan juuri, illalla ja unessa käydään päivän tapahtumat pääkopassa läpi.

 

[...]

On normaalia tietenkin! Eihän se ole helppoa lapsille vanhempien ero. Olisi kiva, jos vanhemmatkin ajattelisivat lapsiaan ja ymmärtäisivät että ero vaikuttaa lapsiin aikuisenakin

mutta ei silti yhdessä voi olla vaan lapsen takia... ehkä voi jopa enemmän kärsiä siitä... nähdä riidat sun muut jos on sillain...

 

[eroamassa]

Yritin kertoa moneen kertaan pojalle, että me molemmat rakastamme häntä ja pidämme hänestä huolta. Painotin myös sitä, että mitään lopullisia päätöksiä ei olla tekemässä. En saa miestä osallistumaan tällaiseen keskusteluun, sillä hän ei halua ottaa taukoa ollenkaan. Mies kertonee varmasti oman versionsa sitten kahdestaan pojan kanssa ollessaan ja se ei ole niin kaunis kuin omani.

 

[eroamassa]

Tämä raastaa sydäntä, kyllä.

 

[Pesky Pixie]

Tämä raastaa sydäntä, kyllä.

:hug:

 

[..]

On normaalia tietenkin! Eihän se ole helppoa lapsille vanhempien ero. Olisi kiva, jos vanhemmatkin ajattelisivat lapsiaan ja ymmärtäisivät että ero vaikuttaa lapsiin aikuisenakin

mutta ei silti yhdessä voi olla vaan lapsen takia... ehkä voi jopa enemmän kärsiä siitä... nähdä riidat sun muut jos on sillain...

en ole niin väittänytkään, mutta varmista että lapsi saa tavata yhtä paljon isäänsä tai niin paljon kuin haluaa jatkossa, jos jää asumaan sun luokse. Kerran viikossa ei mielestäni ole riittävä vaan vaikka 2-3 kertaa viikossa. On tärkeää että lapsi ei tunne että on menettänyt isänsä, vaan että vaikka teille tulikin ero, niin isän kanssa voi leikkiä ja tehdä kaikkea kivoja juttuja ja vaikka se ei asukaan saman katon alla =)

 

[qwe]

mites ite käyttäydyt ku isi sanoo,että muutan lasten/lapsen kanssa ainakin vähäksi aikaa pois?? taas yksi tai useampi lapsi miltä viety luottamus siihen tärkeimpään.en moralisoi,mutta onko asia ihan oikeasti noin,että ihminen kenen kanssa teet lapsia ei yhtä äkkiä olekaan se kenen kanssa ei voi elää??? vai oliko vaan tylsä kausi ja odotukset perhe elämästä jotain muuta kuin todellisuus? oispa kiva nähdä,minkälainen perhe malli näillä lapsilla aikanaan on...miksi lapsesi ei muuta isin mukana???

 

[qwe]

itsi..anteeksi kirjotus virheet ..mutta tää on yh isin vapaa päivä.....

 

[eroamassa]

Eihän tämä ole helppoa kenellekään, vaikka jäisikin vain väliaikaiseksi ratkaisuksi. Mutta nyt on tehtävä jotain, ja toivottavasti tästä liikkeestä on apua. En minäkään erota haluaisi, mutta näin nyt ei vain voi jatkaa. Eikä kyse ole mistään tylsästä kaudesta tai vääristä odotuksista.

Kotini on myös lapsen koti ja poika tottunut olemaan enemmän kaksin minun kuin isänsä kanssa. Eikä isä häntä voisi liikkuvan työnsä takia kokonaan edes ottaa. Toki toivon, että hän haluaa olla mahdollisimman paljon lapsen kanssa vaikka olisimmekin erossa.

 

[eevi]

On normaalia lapsen reakointia ja hyvä kun reakoi. Jos isän pois muuttoon vielä aikaa antaisin lapsen rauhassa käydä asiaa läpi. Toisinaa lapsi suojelee itseään eikä heti halua puhua erosta. Minulla tuote ero ja 4v lapseni reakoi voimakkaimmin kun isän muutosta oli kulunut n.2kk . Hienosti kerroit lapselle asian. Voimia sinulle kovasti!

 

[qwe]

hei,mä tiedän,että aika rankasti kirjotin,mutta ite joutunu kokemaan sen miten helppoa on toisen ihmisen ja pikku lapsen elämä rikkoa,joutua huomaamaan,että se mikä oli tärkeintä,ei yhtä äkkiä ollutkaan toiselle mitään,yrittää selittää 4v lapselle miksi äiti ei oo täällä jne..kysymykset..ja tässä ees kaikki,joo,sit yritettiin olla jossai väleissä ja oltiinki,mutta sama uudestaan...mutta ei siinä..koita tehdä ratkaisusi siten,että lapsi niistä vähiten kärsii.ja isille se,että joko sitten on lapsen kanssa tai sitten ei ole.

 

[muiskis]

Mulla on kohta 2v. ja 3,5v.lapset ja vanhempi otti asian ihan ok.ja on käyttäynyt normaalisti.näkevät isäänsä jokatoinen vkoloppu. mutta tämä nuorempi on reagoinut niin pahasti kaikkeen että olen menettänyt toivoni häneen. ja oikeesti pakko ajatella että missä lasten on parempi asua. isän vai äidin. kaksi viikkoa on erittäin pitkä aika näin pienille lapsille olla erossa isästään ja toivon että muiden isät kerkisivät tulemaan useammin..monella illalla lapsilla on niin kauhee ikävä että itkuun se aina päätyy. on jotenkin kauheen rankkaa yksin hoitaa kaikki käytännön jutut ja vielä selittää lapsille missä isi on. eron syy oli erittän paskamainen temppu mieheltä ja hyvältä ystävältäni. tsemppiä sinne!!

 

[eroamassa]

hei,mä tiedän,että aika rankasti kirjotin,mutta ite joutunu kokemaan sen miten helppoa on toisen ihmisen ja pikku lapsen elämä rikkoa,joutua huomaamaan,että se mikä oli tärkeintä,ei yhtä äkkiä ollutkaan toiselle mitään,yrittää selittää 4v lapselle miksi äiti ei oo täällä jne..kysymykset..ja tässä ees kaikki,joo,sit yritettiin olla jossai väleissä ja oltiinki,mutta sama uudestaan...mutta ei siinä..koita tehdä ratkaisusi siten,että lapsi niistä vähiten kärsii.ja isille se,että joko sitten on lapsen kanssa tai sitten ei ole.

Itsekkyys on todella huono ainoa motiivi erossa. Minä en voisi elää itseni kanssa, jos omaa silkkaa itsekkyyttäni rikkoisin eritoten poikani sydämen.

 

[eroamassa]

Kiitos kommenteista ja voimia teille muillekin tässä ketjussa kirjoittaneille eronneille.

 

[qwe:lle]

En ole ap, mutta myös eroa miettimässä. Ja todella kirjoitit jyrkästi, vaikket mitään tilanteesta tiedä.
Omalta osaltani voin vastata, että ei, perhe-elo ei tosiaan ole enää sitä mitä odotan / haluan. Siinä suurin syy mahdolliseen erooni.
Ja lapselta voidaan viedä se "normaali" perhemalli kuulepa myös sillä, että jatkaa sitä avioliittoa liian kauan. Ja se onkin toinen syy eron miettimiseen.

 

[qwe]

sinulle joka kirjotit 01,12 olet kyllä oikeassa sinäkin,ei o hyväksi jos lapsi näkee ja pahimmas tapauksessa kokee väkivaltaa,alko,ja ties mitä ongelmia..mutta että,eikö normaaliin ihmis suhteeseen kuulu riita samoin kuin sopiminen?riippuu tietty mitä kukin siltä perhe elämältään sit odottaa ja haluaa,mutta ehkä niitäki asioita kannattaa miettiä ennen ku tekee lapsia.joo,ei siinä,ehkä tiedän mitä tarkotat,ehkä en,mutta koittakaa kuitenki miettiä että onko asiat varmasti oikeesti niin huonosti,että ei o muuta vaihto ehtoa,,mikä sun pointtis tossa nyt sitten on?