Onko Normaalia? * kuolemanpelosta ja ahdistavuudesta *

["debra"]

olen kolmekymppinen, onko tää jotain kriisiä?
yksi ihminen kuoli, tutun tuttu, vähän aikaa sitten ja ahdistuin nuoren ihmisen äkillisestä poismenosta vaikken tuntenut koko ihmistä?
tänään kun huomasin että james gandolfini on kuollut niin aloin miettimään miten kauheaa on ollut kun oma poikansa on löytänyt isänsä kuolleena ja muutenkin kun häneltä jäi vaimo ja alle vuoden ikäinen lapsi
olen asiaa vatvonut koko päivän..sama aina kun joku ei-julkkis tai julkkis kuolee..
whitney houstoninkin kuolema ahdisti.
Olen miettinyt myös kuolemaa paljon miten ahdistavalta tuntuu että elämä vain loppuu ja sitten ei ole enää mitään, koskaan ei pääse uudelleen elämään
mitä tää oikeesti on? oonko hullu tai jotain?

 

["vieras"]

ihan normaalia kuolemanpelkoa

 

["pinni"]

Noin minäkin reagoin, kun kuulen ikävistä tapauksista, tutuista ja vähemmän tutuista. Muutaman päivän kun asiaa on miettinyt, niin sitten kannattaa tietoisesti yrittää karistaa se päästään. Kuolema on kauhea asia, mutta sen miettiminen ja murehtiminen ei auta yhtään mitään. Se tulee sitten kun on tullakseen, eikä ihminen ole yhtään sen onnellisempi -päin vastoin- jos on jo etukäteen murehtinut omaa ja läheistensä kuolemaa.