Toggle sidebar

Onko normaalia olla ylionnellinen äiti?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

"vieras"

Vieras
Täällä keskusteluissa vilisee monesti juttuja väsyneistä ja masentuneista äideistä mutta harvemmin mielettömän onnellisista äideistä. Niinpä haluan kartoittaa onko teitä muita jotka tuntee samoin kuin minä. Minulla/meillä mieheni kanssa esikoislapsi 1,5v. ja olen aivan järjettömän onnellinen taaperostamme. Olen aivan onnen huumassa, ihan kuin leijailisin jalat maasta irti pää pilvissä. En voi uskoa että me olemme mieheni kanssa saaneet jotain noin ihanaa. Osaan olla ja tarvittaessa olen tiukka lapselle muuta harvemmin ärsyynnyn juuri mistään omassa mielessäni. Rakastan sitä kun lapsi pomppaa aamulla pystyyn pinnasängystään niin iloisena ja aurinkoisena. Tyttömme on oikea rasavilli, mutta aina niin aurinkoinen ja silmät ilkikurista pilkettä täynnä. Rakastan kaikkea hänessä, olen varmaan maailman onnellisin äiti!
 
on normaalia,älä huoli :)
mä en itsestäni voi ihan noin sanoa kuin mitä kirjoitit, sillä mä kyllä ärsyynnyn ja kilahtelen, mutta tiedän silti että olen "oikeasti" onnellinen.
 
Mä oon kans huippuonnellinen. Mulla on kolme alle 3-vuotiasta, ja välillä olen väsynyt ja kiukkuinen lapsilleni, mutta päivittäin ajattelen monta kertaa, kuinka onnekas olenkaan.
 
Et ole ainut. Toinen samanlainen täällä :)
Esikoinen on 6v, toinen pian 2v ja kolmas syntyy pian <3
Tietenkin esikoisen kanssa tulee jo tilanteita missä saa jo aikalailla hengittää että selviää täysijärkisenä, mutta silti vaan nautin tästä koko sydämmelläni ja rakastan olla lasteni kanssa.
Taaperoinen ei saa mua hermostumaan vielä oikeen millään kun osaa vaan olla niin valloittava. Tuleehan se vielä eteen kun tuokin tuosta kasvaa että saa vähän tapellakkin, mutta se on vaan tärkeä osuus vanhemmuutta sekin ja ihaninta on sopia riidat ja nauraa toisilleen miten hassusta sitä taas ollaan suututtu.

Lapset on ihania.
 
Alkuperäinen kirjoittaja -:
Et ole ainut. Toinen samanlainen täällä :)
Esikoinen on 6v, toinen pian 2v ja kolmas syntyy pian <3
Tietenkin esikoisen kanssa tulee jo tilanteita missä saa jo aikalailla hengittää että selviää täysijärkisenä, mutta silti vaan nautin tästä koko sydämmelläni ja rakastan olla lasteni kanssa.
Taaperoinen ei saa mua hermostumaan vielä oikeen millään kun osaa vaan olla niin valloittava. Tuleehan se vielä eteen kun tuokin tuosta kasvaa että saa vähän tapellakkin, mutta se on vaan tärkeä osuus vanhemmuutta sekin ja ihaninta on sopia riidat ja nauraa toisilleen miten hassusta sitä taas ollaan suututtu.

Lapset on ihania.
Click to expand...

Uskon että vähän aikaa kun menee eteenpäin ja uhma alkaa niin saattaapa pinnaa kiristellä myös minulla. Mutta miksi kukaan ei ole minulle kertonut että taaperot ovat NIIN valloittavia, ihania!!!! Olisin yrittänyt raskautua jo ajat sitten jos olisin kristallipallosta silloin nähnyt miltä minusta tuntuu ja minkälainen lapsemme on!
 
Eiköhän suurin osa ole onnellinen lapsistaan. Mulla on ihana taapero ja ihana vauva :heart: Vaikka osaavathan nuo hermojakin kiristellä, varsinkin vanhempi painiessaan aikamoisen uhman kanssa. Sä varmaan pärjäät paremmin siinäkin, kyllä mulle tulee ainakin välillä pää hajoaa olo.

Harvan olen kuullut kuitenkaan ihan noin ylisanoilla kuvailevan oloaan ja lapsiaan. Varmasti luonnekysymyskin. Mä en muutenkaan ole ihminen joka vaikka kiljuu innostuksesta, vaan enemmän sellainen hillitty ja hallittu tyyppi.
 
Minulla on kaksi poikaa, 2v. ja 4v. Olen todella onnellinen heistä ja haluaisin olla kotona vielä senkin jälkeen, kun kuopus täyttää 3v. Toki haluaisin tehdä jotakin osa-aikaista työtä, mutta mahdollisimman paljon kotona. Lapset ovat ihania. Oikeesti mitään muuta meille ei vanhana jää kuin lapsemme, niin se on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja aloittaja:
Uskon että vähän aikaa kun menee eteenpäin ja uhma alkaa niin saattaapa pinnaa kiristellä myös minulla. Mutta miksi kukaan ei ole minulle kertonut että taaperot ovat NIIN valloittavia, ihania!!!! Olisin yrittänyt raskautua jo ajat sitten jos olisin kristallipallosta silloin nähnyt miltä minusta tuntuu ja minkälainen lapsemme on!
Click to expand...

Ei se uhmakaan välttämättä vielä niin kamalaa ole jos omaa rennon asenteen ja osaa suhtautua siihen pienen ihmisen suureen harmiin :) Sellanen 4v ylöspäin saattaa välillä tuottaa harmaita hiuksia kun osaa oikeesti jo haastaa omalla nupillaan :D
Taaperot on kyllä jotain aivan uskomattoman ihanaa. Ja odotas kun pikkunen täyttää 3v <3 sen ihanempaa ikää ei olekkaan!
 
[QUOTE="joo";22391086]On normaalia. Elin elämäni onnellisinta aikaa, kun esikoinen oli pieni.

Eka lapsi vahvistaa parisuhdettakin. Toinen jo heikentää sitä.[/QUOTE]

No höpö höpö.
Meillä toinen ainakin vahvisti entisestään!
 
Ajattelin juuri tehdä samantapaisen aloituksen! Kohta vuoden ikäinen tyttöni on kyllä vaan niiiin ihana. Tänään alkoi yhtäkkiä kävelemään kunnolla, miten sitä voikaan olla näin ylpeä! Oikeeen ehtii tulla ikävä kun tyttö menee jo klo 20 nukkumaan. En jaksa odottaa että saan taas nähdä kun tyttö kävelee ja nauraa samalla ja heiluttelee käsiään :heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja :):
Oikeesti mitään muuta meille ei vanhana jää kuin lapsemme, niin se on.
Click to expand...

Hyvin paljon vanhuksia nähneenä rohkenen olla eri mieltä. Toisilla on sekä lapset että paljon muutakin sisältöä elämässä myös vanhana. Sitten on niitä jotka makaavat siellä sängynpohjalla eikä edes lapset käy -vaikka kuinka oli aikanaan hyvä äiti tai isä.
 
Täälläkin yksi superonnellinen. Välillä väsyttää ja kiukuttaakin, mutta kaikenkaikkiaan olen tosi onnellinen kolmen lapsen äiti (juu, megauhmat nähty ;) ). Mietin just eilen, kun luin artikkelin, jossa puhuttiin onnellisuuden tavoittelusta, että mä en ole tainnut oikein koskaan ollutkaan onneton paitsi silloin kun vuoden verran kärsin lapsettomuudesta. Silloin oli välillä aika kurja olo.
 
On tietty hyvä että on positiivinen elämänasenne, mutta tiedän yhden tyypin (on vielä yh) joka hehkuttaa elämänsä ihanuutta sellaisella volyymilla että se käy kyllä ärsyttämään näin tavallista ihmistä -olen kyllä itse oikein onnellinen perheestäni, työstäni ja terveydestä ja myös mutta realisti ja tiedän elämään kuuluvat myös vastoinkäymiset silloin tällöin Tällä tyypillä ei siis KOSKAAN ole mikään huonosti eikä mikään koskaan vaivaa., hän kykenee kaikkeen eikä koskaan ole allapäin tai onneton. Olemme muiden hönet tuntevien tavoin tulleet tulokseen että hän kieltää kaikki negatiiviset tunteet itseltään eikä myöskään koskaan ilmaise niitä ulospäin muille (vaikka ehkä tunteekin).
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa