Onko nykyää enää ydinperheitä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "ihmettelen"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Me ollaan ydinperhe. Mun lähipiirissä ydinperheitä on eniten :)

Tuosta mun miehestä mä en tiedä, mutta itse tuppaan ajatella niin että ei tuo vaihtamalla parane. Parisuhteeseen tulee pakosti kuoppia ennemin tai myöhemmin, oli se kumppani kuka tahansa.
 
Todella inhottavia tarinoita. Mutta kuuluisiko nämä muistelot ehkä "Kauhutarinoita perheväkivallasta"-osioon? Mikä ihmeen linjaveto tämä on että ydinperheet ovat tällaisten sairaiden ihmisten kokoontumisajoja joissa naiset elävät hellan ja nyrkin välillä? Kyllä vain on onnellisiakin mummoja ja pappoja, joilla aidosti hyvä suhde.

Eiköhän perheväkivaltaa ole ihan niissä uusioperheissäkin, yh-vanhemmilla, ydinperheissä.... Siellä missä elää väkivaltaan taipuvaisia ihmisiä, perhekuviosta riippumatta.

Pakko joskus kärjistäen kertoa näille erovastaisille henkilöille elämän realiteetteja. Että joskus se ero vain on hyvä asia! Turha tulla tänne syyllistään ihmisiä elämästään. Että vielä pitäisi oikein hävetä kun ei ole tiettyä statusta..
 
Molempien vanhemmat on edelleen yhdessä ja mekin siis ollaan edelleen onnellisesti yhdessä :)
MEidän lähisuvuissa on kaksi uusioperhettä. KAikki muut on edelleen ensimmäisen puolisonsa kanssa ja nähtävästi (meidän tietääksemme) vielä onnellisia yhdessä.
 
Todella inhottavia tarinoita. Mutta kuuluisiko nämä muistelot ehkä "Kauhutarinoita perheväkivallasta"-osioon? Mikä ihmeen linjaveto tämä on että ydinperheet ovat tällaisten sairaiden ihmisten kokoontumisajoja joissa naiset elävät hellan ja nyrkin välillä? Kyllä vain on onnellisiakin mummoja ja pappoja, joilla aidosti hyvä suhde.

Eiköhän perheväkivaltaa ole ihan niissä uusioperheissäkin, yh-vanhemmilla, ydinperheissä.... Siellä missä elää väkivaltaan taipuvaisia ihmisiä, perhekuviosta riippumatta.

Tottakai ennen ja nyt on ollut ja on edelleen onnellisia ydinperheitä, joissa vanhemmat aidosti rakastavat toisiaan. Tarkoitus oli vain muutamia tapausesimerkkejä käyttäen tuoda esiin sitä ydinperheihanteen ja erovastaisuuden toista puolta, sitä millaisia ilmiöitä syntyy sen ympärille, että kahden vanhemman ja heidän yhteisten lastensa muodostamaa perhettä pidetään suurena ihanteena. Toisinaan kuulee puistattavia mielipiteitä, joissa toivotaan avioeron saamista vaikeutettavan, jotta ihmiset yrittäisivät enemmän kohentaa parisuhteitaan. On hyvä muistaa, että tämäntyyppinen politiikka vallitsi vielä melko vähän aikaa sitten Suomessa ja siitä luovuttiin hyvästä syystä.

Minusta yksinhuoltajien paheksunta kertoo edelleen karua kieltään siitä, että ydinperheihanne voi edelleen niin paksusti, että ihmiset saattavat todella edelleen mieluummin valita onnettoman elämän ydinperheessä kuin onnellisemman elämän yksinhuoltajana.
 
Minusta on typerää, että aina kun näistä asioista halutaan keskustella, niin eronneet tai ne jotka eivät ole ikinäö parisuhteessa edes viihtyneet, loukkaantuvat armottomasti ja täysin. Todellinen loukkaantujien yhteiskunta.

On ehkä jonkin verran totta, että on joskus parempi erota kuin elää huonossa parisuhteessa. Typerintä on vedota siihen, että ennen ei erottu,vaan oltiin nyrkin ja hellan välissä. Ei se niin ole mennyt. Nykyään vain ihmisillä ei ole kykyä tässä itsekkyyden maailmassa käsitellä niitä parisuhteen notkahduspäiviä. Ennen ihmisillä oli tarve säilyttää ja korjata. Oli muutakin sisältöä elämässä kuin haaveet, joita media luo ja arvot, joita julkisuudessa pyritään vain polkemaan. Vielä muutama vuosikymmen sitten oli ihmisillä muutakin ajateltavaa, eikä viihdeteollisuus päässyt turmelemaan ihmisten parisuhteita ja rikkomaan perheitä samassa määrin kuin nyt.

Ensimmäinen reaktio pieneen erimielisyyteen tuntuu olevan eroaminen. Se on nykyään niin helppoa, kun on sosiaaliturva. Lapsille tämä on vain suuri kärsimys pääsääntöisesti, vaikka palstalla niin monet itselleen yrittävät toisin vakuuttaa.
 
Eikä, älä viitti? O_o
Hienoa jos sinun tuttavapiiriisi on sattunut vain näitä kultahääpäiväänsä käsi kädessä juhlivia onnellisia vanhoja pareja. Omaan elinpiiriin on sattunut toisenlaisiakin tapauksia.

No sehän se on, että monasti huonot valinnat toistuu sukupolvelta toiselle. Mutta niin toistuvat nähtävästi myös hyvät valinnat. Me olemme nähneet ihania ihmissuhdemalleja (ainoastaan yksi avioero mun lähipiirissä, johon lasken tädit, sedät, vanhemmat, sisarukset ja serkut), joten tietysti olemme saaneet sellaiset eväät, ettei kannata tyytyä yhtään vähempään. On munkin tiellä tullut vastaan niitä epäkelpoja tyyppejä, mutta en ole jäänyt heidän kelkkaansa kun tiedän itse, mitä elämältäni haluan enkä halua epävarmuutta ja horjuvia ihmissuhteita. Mieluummin olisin vaikka elänyt elämäni yksin.

Se oikea, jonka kanssa lapsia lopulta halusin, tuli vastaan kun olin 31-vuotias. Ja sinkku, kuten oli mieskin. Moni olisi paniikissa tehnyt ne lapset sille exälleni (hyvä mies oli hänkin, ei siinä mitään), mutta itse en halunnut tyytyä. Ja sainkin sitten lopulta kaiken, mitä halusin :)

Sen vaan sanon naiset, että älkää tyytykö mihinkään, älkääkä pelon takia tehkö mitään ratkaisuja. Jos SE OIKEA ja teille täydellinen yksilö ei kävele vastaan, niin uskaltakaa elää se elämä sitten mieluummin yksin. Parempi sekin kun taistella sitten käräjillä lasten huoltajuudesta ja opettaa lapsille jälleen yksi huono ihmissuhdemalli, kun vanhemmat riitelee ja kaikki menee päin seiniä.
 
Entä jos EI yksinkertasesti HALUA elää edinperhe-elämää, koska ei halua parisuhdetta.
Mitäpäs sillon pitäs tehdä, ilmeisesti ei ainakaan lasta aapeen mukaan. Ehkä itsari, koska ei oo " ihan normaal"i?

:rolleyes:
 
Entä jos EI yksinkertasesti HALUA elää edinperhe-elämää, koska ei halua parisuhdetta.
Mitäpäs sillon pitäs tehdä, ilmeisesti ei ainakaan lasta aapeen mukaan. Ehkä itsari, koska ei oo " ihan normaal"i?

:rolleyes:

Sinä aiheutat ihmisille päänvaivaa, etenkin jos et ole missään vaiheessa lapsen eläessä elänyt hänen isänsä kanssa samassa taloudessa. Sinua ei voi syyttää lapsen perheen rikkomisesta, mutta jotakin haljuahan sinussa täytyy olla, koska et halua miestä. Meidäthän täytyisi voida määritellä miehen kautta; tuo on neiti ja sen sopii olla lapseton, tuo on rouva ja sillä ainakin pitäisi olla lapsia, tuolla on lapsia mutta ei miestä joten se ei ole onnistunut miestä pitämään, se on lortto... :whistle:
 
Sinä aiheutat ihmisille päänvaivaa, etenkin jos et ole missään vaiheessa lapsen eläessä elänyt hänen isänsä kanssa samassa taloudessa. Sinua ei voi syyttää lapsen perheen rikkomisesta, mutta jotakin haljuahan sinussa täytyy olla, koska et halua miestä. Meidäthän täytyisi voida määritellä miehen kautta; tuo on neiti ja sen sopii olla lapseton, tuo on rouva ja sillä ainakin pitäisi olla lapsia, tuolla on lapsia mutta ei miestä joten se ei ole onnistunut miestä pitämään, se on lortto... :whistle:


Olen huomannut, synnyin aikaani edellä.
 
Eiköhän niitä yhä ole suurin osa perheistä. Toki se on ihannemalli lapsia ajatellen, jos vanhempien suhde toimii. Olen onnellinen, että vanhempani ovat yhä yhdessä (kuten suurin osa suvun pareista), mutta heillä onkin onnellinen aivioliitto. Tuskin ajattelisin niin, jos liitto olisi vain riitaisa ja onneton aina.
 
Että mua ärsyttää sana ydinperhe... mutta joo, ydinperhe on meilläkin. En kyllä siitä mitään sädekehää pääni päälle halua. Tilanteet voi muuttua niin monenlaisesta syystä. Ehkä joltain on puoliso kuollut ja sattuu löytämään uuden joka ehkä eronnut ja hänelläkin lapsia? Hirveen kärkkäitä ollaan tuomitsemaan ihan vaan sen perusteella että on yh tai uusperhe. Mun tuttavapiirissä on näitä kaikkia. Viimeisimpänä kun mun hyvä ystävä erosi niin ei kyllä tullu mieleenkään mennä lätisemään ydinperheestä. Hän kun olis ollut valmis selvittämään asiaa mutta kun miehensä ei ollut lainkaan asiasta kiinnostunut niin minkäs sille mahtaa, yksin on vaikea parisuhdetta korjata. Häntä muutenkin kovasti suretti jälleen epäonnistua kun nyt on siis yh ja kummallakin lapsella eri isä. Toivon että elämä opettaa näille tuomitsijoillekin jotakin.
 
[QUOTE="vieras";27916529]Minusta on typerää, että aina kun näistä asioista halutaan keskustella, niin eronneet tai ne jotka eivät ole ikinäö parisuhteessa edes viihtyneet, loukkaantuvat armottomasti ja täysin. Todellinen loukkaantujien yhteiskunta.

On ehkä jonkin verran totta, että on joskus parempi erota kuin elää huonossa parisuhteessa. Typerintä on vedota siihen, että ennen ei erottu,vaan oltiin nyrkin ja hellan välissä. Ei se niin ole mennyt. Nykyään vain ihmisillä ei ole kykyä tässä itsekkyyden maailmassa käsitellä niitä parisuhteen notkahduspäiviä. Ennen ihmisillä oli tarve säilyttää ja korjata. Oli muutakin sisältöä elämässä kuin haaveet, joita media luo ja arvot, joita julkisuudessa pyritään vain polkemaan. Vielä muutama vuosikymmen sitten oli ihmisillä muutakin ajateltavaa, eikä viihdeteollisuus päässyt turmelemaan ihmisten parisuhteita ja rikkomaan perheitä samassa määrin kuin nyt.

Ensimmäinen reaktio pieneen erimielisyyteen tuntuu olevan eroaminen. Se on nykyään niin helppoa, kun on sosiaaliturva. Lapsille tämä on vain suuri kärsimys pääsääntöisesti, vaikka palstalla niin monet itselleen yrittävät toisin vakuuttaa.[/QUOTE]

Näin se on.
 
[QUOTE="vieras";27916529]Minusta on typerää, että aina kun näistä asioista halutaan keskustella, niin eronneet tai ne jotka eivät ole ikinäö parisuhteessa edes viihtyneet, loukkaantuvat armottomasti ja täysin. Todellinen loukkaantujien yhteiskunta.

On ehkä jonkin verran totta, että on joskus parempi erota kuin elää huonossa parisuhteessa. Typerintä on vedota siihen, että ennen ei erottu,vaan oltiin nyrkin ja hellan välissä. Ei se niin ole mennyt. Nykyään vain ihmisillä ei ole kykyä tässä itsekkyyden maailmassa käsitellä niitä parisuhteen notkahduspäiviä. Ennen ihmisillä oli tarve säilyttää ja korjata. Oli muutakin sisältöä elämässä kuin haaveet, joita media luo ja arvot, joita julkisuudessa pyritään vain polkemaan. Vielä muutama vuosikymmen sitten oli ihmisillä muutakin ajateltavaa, eikä viihdeteollisuus päässyt turmelemaan ihmisten parisuhteita ja rikkomaan perheitä samassa määrin kuin nyt.

Ensimmäinen reaktio pieneen erimielisyyteen tuntuu olevan eroaminen. Se on nykyään niin helppoa, kun on sosiaaliturva. Lapsille tämä on vain suuri kärsimys pääsääntöisesti, vaikka palstalla niin monet itselleen yrittävät toisin vakuuttaa.[/QUOTE]

Ahaa, ihmiset siis osasivat ennen paremmin ratkoa parisuhdeongelmiaan, koska oli pakko eikä liitosta ollut ulospääsyä. Ennen oli kaiketi muutakin pahoinvointia vähemmän, kuten äärimmäistä köyhyyttä, koska ei ollut sosiaalista tukijärjestelmää ja kaikkien piti selvitä miten parhaiten taisivat.
 
[QUOTE="vieras";27916529]Minusta on typerää, että aina kun näistä asioista halutaan keskustella, niin eronneet tai ne jotka eivät ole ikinäö parisuhteessa edes viihtyneet, loukkaantuvat armottomasti ja täysin. Todellinen loukkaantujien yhteiskunta.

On ehkä jonkin verran totta, että on joskus parempi erota kuin elää huonossa parisuhteessa. Typerintä on vedota siihen, että ennen ei erottu,vaan oltiin nyrkin ja hellan välissä. Ei se niin ole mennyt. Nykyään vain ihmisillä ei ole kykyä tässä itsekkyyden maailmassa käsitellä niitä parisuhteen notkahduspäiviä. Ennen ihmisillä oli tarve säilyttää ja korjata. Oli muutakin sisältöä elämässä kuin haaveet, joita media luo ja arvot, joita julkisuudessa pyritään vain polkemaan. Vielä muutama vuosikymmen sitten oli ihmisillä muutakin ajateltavaa, eikä viihdeteollisuus päässyt turmelemaan ihmisten parisuhteita ja rikkomaan perheitä samassa määrin kuin nyt.

Ensimmäinen reaktio pieneen erimielisyyteen tuntuu olevan eroaminen. Se on nykyään niin helppoa, kun on sosiaaliturva. Lapsille tämä on vain suuri kärsimys pääsääntöisesti, vaikka palstalla niin monet itselleen yrittävät toisin vakuuttaa.[/QUOTE]

Samaa mieltä. Tuntuu myös, että ihmiset on hirveän pinnallisia ja kaikkimullehetinyt- tyylisiä ja luovutetaan helposti. Ymmärrän, että ihmiset muuttuu vuosien saatossa vaikka kuinka oltaisiin naimisissa, mutta tuntuu siltä että ihmiset menevät "liian nopeasti" naimisiin ja sitten "kasvettiin erilleen". Joo hyvähän mun on sanoa kun en ole ikinä ollut naimisissa eikä ole lapsia vielä mutta tämä nyt oli mun mielipide ja toivon että itse tajuan pitää jäitä hatussa tutustumisen suhteen (olen seurustellut vasta vuoden) enkä juokse alttarille :)
 
on. Meillä on ydinperhe, myös molempien vanhemmat elävät edelleen yhdessä. Samoin kaikki sisaruksemme (yht 4kpl) elävät ydinperheissä.
Meille tämä on tärkeä asia, malli siihen tulee kotoa!
 

Uusimmat

Yhteistyössä