Onko oikein?

[huhhei..]

tuntuu tosi kummalliselta. Avovaimoni ei ole tavannut exääni ja lapsiani hän on vältellyt mahdollisuuksiensa mukaan tähän kesään asti. Nyt hän oli ekaa kertaa kanssamme lomalla.

Kuulemma mahdollisissa häissäkin lapsi edustaisi vanhaa suhdettani.

Sain juuri äsken viestin, jossa hän vain sanoo, että ei voi mitään. Mun täytyy vain hyväksyä jatkuva välttely tai sitten voin kuulemma muuttaa pois.

Minusta puolisoni on vain tultava mukaan ja otettava oma paikkansa. Inhottaa pistää kovat piippuun, mutta tästä ei tule mitään. Kaikki tuttuni ovat sanoneet minulle, että annan avokkini kohdella minua huonosti.

Voi jumalauta mikä akka!

Siis hänen mielestään sinun lapsesikin ovat vain muistutus vanhasta suhteesta, sama kuin hän olisi sanonut,että vihaa lapsiasi, eikä halua nähdä heitä koskaan.

Mietipä nyt tahdotko tosiaan viettää loppuelämäsi naisen kanssa, joka ei voi sietää edes sinun lapsiasi. Ihan kuin lapset olisivat syyllisiä tilanteeseen.

Tuntuu muijalla olevan hälläväliä-asenne ihan kaikkeen. Pistää miettimään, että minkä ikäinen tämä ihminen on, kertomasi perusteella käyttäytyy kuin joku pahainen 17-vuotias. Tuskin sinusta sydämensä pohjasta sitten edes välittää, jos on noin kylmä, tunteeton ja välinpitämätön.

Löytäisit takuulla rinnallesi ihmisen, joka hyväksyisi sinut kaikkine vikoinesi, vanhempinesi, lapsinesi, ja hyväksyisi vielä senkin, että heidän äitinsä on sinun eksäsi, ja aina jollain tavalla mukana, ellei sinun, niin lastesi elämässä..

 

[Lapsi vai lapsia]

Taitaa olla provo tuo ap. Ensin hänellä on lapsi ja sitten lapsia? Vai onko mainitun exän kanssa yksi lapsi ja jonkun sitä edeltävän kanssa myös?

Ei taida ap. itsekään paljon lasten parasta miettiä. Ja ketä aikuista miestä huolettaa enemmän vaimoehdokkaan toimeentuleminen miehen vanhempien kanssa? Kai aikuisella suhde omiin lapsiin on paljon kiinteämpi ja tärkeämpi kuin suhde vanhempiin?

 

[Realismia]

Jos asiat ovat niin kuin sinä ap olet esittänyt, niin sanoisin että suhteesi nykyiseen naiseesi on haitaksi teille molemmille - lapsistasi puhumattakaan. Lapset kyllä vaistoavat nyksäsi asenteen, vaikka sen kuorruttaisi kohteliaisuuteen. Lapsesi ovat nyt ja tulevat aina olemaan sinulle nykyisyyttä, ei mitään merkkejä menneisyydestä. Nyksälläsi on varmaankin heikko itseluottamus ja muita epävarmuutta herättäviä ongelmia, minkä lisäksi hänellä ei ole kypsyyttä eikä halua ottaa huomioon elämäsi tärkeimpiä ihmisiä - lapsiasi. Jos jatkat suhdetta tuollaisen teini-ikäisen tavoin oikuttelevan naisen kanssa, teet valinnan, jota et voi perustella ainakaan lapsillesi. Olet vaarassa menettää myös suhteesi vanhempiisi. Lapset aistivat varmasti myös ongelmat isovanhempien ja nykyisesi välillä. Samoin oma mielesi jatkaa myrkyttymistään. Ajattelitko joskus jättää lapsesi? Jos et, tuskinpa nyksäsi hyväksyy sinua kokonaisuudessaan. Tulokseton, vuosia jatkuva riitely mädättää koko suhteenne, pian jo todennäköisesti ihmettelet mikä sai sinut rakastumaan tuohon naiseen. Vaikuttaa todella sairaalta, ettei toisella osapuolella ole mitään halua asioiden selvittämiseen ja riitelyn lopettamiseen. Ja kuka aikuinen ihminen kieltäytyy tapaamasta kumppaninsa vanhempia? Arvostatko näitä piirteitä nykyisessäsi? Toivotko, että lapsesikin saavat teiltä mallia "toimivasta" parisuhteesta?

 

[Ei tuu tästäkään mittään]

Haikailemasi puhtaalta pöydältä aloittaminen on tässä vaiheessa vähän myöhäistä. Kun aloittaa uuden suhteen toisen kanssa ennenkuin edellisestä on reilusti ero jo tehty, se puhdas pöytä on jo valmiiksi sössitty. Olet tehnyt tyypillisiä miesten virheitä (muutetaan lennossa yhden naisen luota suoraan toisen naisen luo) joista maksat nyt kovaa hintaa. Ja nyt haluaisit vain että koko ikävä jupakka vain katoaisi itsestään kuin pieru saharaan ilman että asian hyväksi tarvitsee mitään tehdä. Parasta olisi myöntää oma tyhmyytesi ja osuutesi koko surkean sopan keittämiseen eikä pelkästään syytellä nyksää.

Liittosi nykyisen kanssa ei luultavasti tule kestämään. Huono alku on myrkyttänyt koko suhteen, vaikka muissa olosuhteissa suhteenne olisi saattanut menestyä. Ota opiksi ja aloita seuraava suhde vasta kun olet jo eronnut edellisestä. Silloin uusi naisesi ei saa kodinrikkojan leimaa otsaansa ja vanhemmillasi on paremat edellytykset hyväksyä hänet ja naisellasi katsoa heitä reippaasti silmiin.

 

[ap....]

Hei,
kiitos kaikille näkemyksensä antajille. Olisikin kyseessä provo. Tilanne on oikeastaan ihan auki edelleen. Lopulta, kun illalla näimme kotona, emme puhuneet koko asiasta yhtään mitään. No, eipä tässä ole kiire... En vain kerta kaikkiaan jaksanut. Tämä vie ihan kamalasti voimia.

Lapsi-asia on kyllä ehkä edennyt, sillä olihan avokkini kanssamme ekaa kertaa lomalla. Pientä riitaa tietty oli aina välillä . Yhteinen lapsi ei nyt tule kyseeseen. Naimisiin meno on myös jäissä. Itse asiassa en edes kyllä halua, en ainakaan tällä hetkellä. Joskus ajattelin, että se olisi voinut tuoda vakautta suhteeseemme ja vähentänyt riitoja, mutta niin tuskin olisi käynyt. Nykyään vain odotan oikeastaan, milloin seuraava riita tulee.

Muutenkin riitojen yhteydessä olemme molemmat sanoneet niin pahasti, että en oikeasti tiedä onko meillä toivoa, mutta jos on, niin se kyllä olisi se "uusi" alku. Uskon ehkä itse pystyväni siihen.

On kyllä tosi raskasta, eikä elämän tarvitsisi olla. Mitä vanhempiini tulee, niin minusta terveessä suhteessa kunnioitetaan toisen vanhempia osana puolisoon kohdistuvaa kunnioitusta. No, toivottavasti tämä kääntyy johonkin suuntaan.

Pariterapiaakin kokeilimme, mutta sen jälkeen tuli aina sota. Emme edes keskittyneet olennaiseen, vaan riitelimme yksityiskohdista. No, terapeutti sanoi minulle kahden kesken, että hänestä ero olisi fiksuinta...

Rakastan avopuolisoani kuitenkin ihan hirmuisesti. Haluan hänelle vain parasta ja hyvää.

 

[Vanha Noita]

Mitä sinä, ap...., loppujen lopuksi ympäristöltäsi haluat? Kyselet, että eroatko vai et ystäviltäsi, kavereiltasi, pariterapeutiltasi, elleiltä..... Jos et kaikilta ääneen, niin jollain tasolla kuitenkin, koska olet vastauksia saanut.

Haluat, että ympäristö määrittelee, onko kumppanisi sopiva sinulle. Jos et itse tiedä jatkatko suhdetta vai et, suosittelen lämpimästi eroamista. Mitä pikimmin.

 

[neuvoksi]

Kuullostaa siltä, että avovaimosi on tunteeton ja kylmä ihminen mitä tulee suhteeseen sinuun. Eihän noin rakastava ihminen käyttäydy. Ei rakastava ja toisesta välittävä ihminen sano, että 'ei voi mitään, jos et hyväksy, muuta sitten pois'. Järkyttävää!

Ja siitä ei pääse mihinkään, että sinulla ON lapsi. Jos hän ei hyväksy lasta, hän ei hyväksy sinuakaan. Lapsi tulee olemaan aina elämässäsi - ja sitä myöten myös ekskumppani. Avovaimosi vaikuttaa todella tunneköyhältä ja katkeroituneelta ihmiseltä kieltäessään tosiseikat.

Ja sitäpaitsi - millainen ihminen ei ole kolmeen neljään vuoteen (eli ei koskaan suhteen aikana) tavannut toisen osapuolen vanhempia. Minusat on aivan järkyttävää.

Jos haluat neuvon, niin tässä yksi. Muuta pois. Ota aikaa itsetllesi ja mieti, mitä haluat. Jos avokkisi on noin kylmä ja tunteeton, haluatko sellaista todella. Rakastaako HÄN sinua vaiko vain hyväksikäyttää ja pompottaa. Älä suostu kaikkeen sen varjolla, että rakastat. Kyllä rakastuneellakin ihmisellä pitää olla ihmisarvo.

 

[Marigekko]

Eihän tuosta mitään tule jos avopuolisosi ei hyväksy lastasi. Lapsen tulee kuitenkin olla sinulle se ykkönen, aina. Koen nykyisesi suhtaumisen lapseesi suurempana ongelmana kuin suhtautumisen vanhempiisi.

Vanhempasi ja exäsi vaikuttavat fiksuilta ihmisiltä, kun voivat edelleen olla tekemisissä keskenään. Ilmeisesti ajattelevat lapsen parasta, toisin kuin nykyisesi - ja valitettavasti täytyy myös todeta, että sinä.

Vanhempasi voivat ajatella että nykyisesi on kevytkenkäinen ihminen. Sinä tietysti olet ollut suurimmassa roolissa siinä, mutta olet kuitenkin vanhempiesi poika jonka takia olet saanut tekosi anteeksi. Nykyisesi käsissä olisi suhteiden luominen sinun vanhempiisi, mutta ilmeisesti hänellä ei ole siihen halua. Tekee kyllä mieli kysäistä, että menitkö vaihtamaan exäsi johonkin parikymppiseen?

Ajattelisit lapsesi parasta ja aloittaisit elämäsi puhtaalta pöydältä. Auttaisi sinuakin.

 

[ristus notta...]

Olen edellisen kanssa samoilla linjoilla:

Ap:n exä ja vanhemmat vaikuttavat tuohon ap:n avokkiin verrattuna aikuisilta, ja kypsiltä ihmisiltä. Ap:n avokista saa taas kuvan, että kyseessä olisi joku keskenkasvuinen, ja lapsellinen teini, vaikka kyeessä taitaa olla aikuinen nainen, mitä ei kyllä uskoisi.

Etsi, Teemu itsellesi AIKUISTA seuraa, vai haluatko elää tuollaisen pikkutytön kanssa, joka kiukuttelee kaikesta, ja jolle teidän suhteennekin on ihan HÄLLÄVÄLIÄ. Ei se nainen sua tunnu rakastavan, jos vain riitelette jatkuvasti, ja hän marmattaa sinun elämästäsi, sinulle läheisistä ihmisistä, ja saa jotain lapsellisia mustasukkaisuus-puuskia.

Pistä edes se avokkisi ruotuun. Kerro että sinua hävettää hänen lapsellisuutensa, ja että ei aikuinen nainen käyttäydy noin. Kaikki sympatiani ovat kyllä eksäsi ja vanhempiesi puolella.
Et tainnut tietää, että millaiseen sontaläjään kätesi työnsit, kun aloit vehtaamaan avokkisi kanssa, ja jätit eksäsi.

Jos itse olisin mies, niin en kyllä naiselta tuollaista ala-arvoista käytöstä sietäisi. Että monta vuotta ollaan yhdessä, eikä suostu edes vanhempiasi tapaamaan. Se jos mikä on lapsellisuuden huippu, puhumattakaan tästä lapsi-asiasta.
Avokkisi tekee itsestään täysin naurunalaisen, ja hänen pisteensä kyllä ropisevat ihan syystäkin vanhempiesi silmissä.

 

[syytä ap:ssäkin]

Olisitkohan sinä AP läheisriippuvainen? Olet syöksynyt vanhasta suhteesta suoraan uuteen ja nyt tässä huonosti toimivassa suhteessa sinä et halua luovuttaa, vaikka uusi vaimosi kohtelee sinua huonommin kuin koiraa. Käytöksesi täyttää monelta osin läheisriippuvuuden tunnusmerkistön. Jos itsetuntosi ja -luottamuksesi olisi kunnossa, sinulla ei olisi mitään tarvetta totella vaimoasi kuin koiraa, vaan osaisit pitää rajoistasi kiinni.

Älä kuvittelekaan, että avioliitto muuttaisi tilannetta. Se muuttaa sitä vain juridisesti (ilman avioehtoa vaimosi on oikeutettu puoleen omaisuudestasi). Muutoin elämä on yhtä hyvää tai huonoa kuin ennenkin. Myöskään yhteistä lasta ei kannata alkaa väsäämään, koska se korostaisi entisestään sitä, että sinulla olisi esikoinen (vaimosi vihaama merkki vanhasta elämästäsi) ja kuopus (todennäköisesti vaimosi pilalle hemmottelema), jotka ovat vaimosi arvoasteikossa täysin erilaisia.

Todennäköisesti olet kiltti ja rauhaarakastava, mutta selkärankaa ei taida löytyä. Minusta sinä satutat monta ihmistä vain siksi, että olet "liian rakastunut" vaimoosi. Eniten tästä kärsii lapsesi, mutta myös sinä itse sekä vanhempasi ja muut tuttavasi, sillä mitä ilmeisemmin vaimosi ei siedä heitä silmissään.

Olisiko niin, että rakkautesi on sokea, etkä näe vaimosi virheitä etkä sitä, että vaimosi ei kohtele sinua rakastavasti, vaan päinvastoin on kuin hirmuhallitsija, joka mielivaltaisesti tekee päätöksiä itsekkäästi, vaikka sinuun sattuu? Vaimosi ei mitä ilmeisemmin edes halua muuttua eikä halua yrittää muuttua. Hän vain jostakin syystä päätti haluta sinut (oli kuin pieni lapsi, joka näkee kaverilla lelun, jonka yrittää saada. Tässä tapauksessa vain sinä olit se "lelu", jonka vaimosi tahtoi) ja kun sai sen, asiat eivät menneetkään kuten hän halusi, vaan sinun pitäisi koko ajan muuttua sen mukaan, mitä vaimosi milloinkin haluaisi. Vaimosi taitaa olla sitä tyyppiä, joka ei milloinkaan osaa olla onnellinen, vaan sinun pitäisi koko ajan olla "curling-mies", joka lakaisee kaikki vastoinkäymiset hänen tieltään. Kannattaa tajuta, että vaimosi ongelmat ovat hänen päänsä sisällä etkä sinä voi niitä poistaa.

 

[Heh heh....]

Olipas naivistinen tuo edellinen kirjoitus... ja kieli keskellä suuta kirjoitettu.

 

[Heh heh....]

Ei kai terapeutit kenellekkään anna noin suoria vinkkejä (että ero olisi paras ratkaisu). Vähän kuullostaa höpöjutulta koko tarina.

 

[juuri näin!]

Olisitkohan sinä AP läheisriippuvainen? Olet syöksynyt vanhasta suhteesta suoraan uuteen ja nyt tässä huonosti toimivassa suhteessa sinä et halua luovuttaa, vaikka uusi vaimosi kohtelee sinua huonommin kuin koiraa. Käytöksesi täyttää monelta osin läheisriippuvuuden tunnusmerkistön. Jos itsetuntosi ja -luottamuksesi olisi kunnossa, sinulla ei olisi mitään tarvetta totella vaimoasi kuin koiraa, vaan osaisit pitää rajoistasi kiinni.

Älä kuvittelekaan, että avioliitto muuttaisi tilannetta. Se muuttaa sitä vain juridisesti (ilman avioehtoa vaimosi on oikeutettu puoleen omaisuudestasi). Muutoin elämä on yhtä hyvää tai huonoa kuin ennenkin. Myöskään yhteistä lasta ei kannata alkaa väsäämään, koska se korostaisi entisestään sitä, että sinulla olisi esikoinen (vaimosi vihaama merkki vanhasta elämästäsi) ja kuopus (todennäköisesti vaimosi pilalle hemmottelema), jotka ovat vaimosi arvoasteikossa täysin erilaisia.

Todennäköisesti olet kiltti ja rauhaarakastava, mutta selkärankaa ei taida löytyä. Minusta sinä satutat monta ihmistä vain siksi, että olet "liian rakastunut" vaimoosi. Eniten tästä kärsii lapsesi, mutta myös sinä itse sekä vanhempasi ja muut tuttavasi, sillä mitä ilmeisemmin vaimosi ei siedä heitä silmissään.

Olisiko niin, että rakkautesi on sokea, etkä näe vaimosi virheitä etkä sitä, että vaimosi ei kohtele sinua rakastavasti, vaan päinvastoin on kuin hirmuhallitsija, joka mielivaltaisesti tekee päätöksiä itsekkäästi, vaikka sinuun sattuu? Vaimosi ei mitä ilmeisemmin edes halua muuttua eikä halua yrittää muuttua. Hän vain jostakin syystä päätti haluta sinut (oli kuin pieni lapsi, joka näkee kaverilla lelun, jonka yrittää saada. Tässä tapauksessa vain sinä olit se "lelu", jonka vaimosi tahtoi) ja kun sai sen, asiat eivät menneetkään kuten hän halusi, vaan sinun pitäisi koko ajan muuttua sen mukaan, mitä vaimosi milloinkin haluaisi. Vaimosi taitaa olla sitä tyyppiä, joka ei milloinkaan osaa olla onnellinen, vaan sinun pitäisi koko ajan olla "curling-mies", joka lakaisee kaikki vastoinkäymiset hänen tieltään. Kannattaa tajuta, että vaimosi ongelmat ovat hänen päänsä sisällä etkä sinä voi niitä poistaa.

Mielestäni asia on juurikin näin.

Ei tuossa ole mitään naivistista, vaan täyttä asiaa.

 

[välttelen lapsia myös]

tuntuu tosi kummalliselta. Avovaimoni ei ole tavannut exääni ja lapsiani hän on vältellyt mahdollisuuksiensa mukaan tähän kesään asti. Nyt hän oli ekaa kertaa kanssamme lomalla.

Kuulemma mahdollisissa häissäkin lapsi edustaisi vanhaa suhdettani.

Sain juuri äsken viestin, jossa hän vain sanoo, että ei voi mitään. Mun täytyy vain hyväksyä jatkuva välttely tai sitten voin kuulemma muuttaa pois.

Minusta puolisoni on vain tultava mukaan ja otettava oma paikkansa. Inhottaa pistää kovat piippuun, mutta tästä ei tule mitään. Kaikki tuttuni ovat sanoneet minulle, että annan avokkini kohdella minua huonosti.

Ei lasten vältteleminen tarkoita välttämättä mitään mustasukkaisuutta tms. Minä en erityisemmin pidä mieheni lapsista, heidän vanhempiensa kasvatustavoitteet ovat niin erilaiset kuin omani. Siksi haluan, että mies on lastensa kanssa ilman minua. Se on parempi meille kaikille. Lapset ovat saaneet elää kuin pellossa, en suoraan sanottuna kehtaa niiden kanssa missään liikkua enkä halua tulla leimatuksi siihen laumaan. Mies on kyllä erinomainen aviomies, hän kelpaa minulle.

Mitä sitten tarkoittaa "ottaa oma paikkansa"? Itse et halua avioon etkä lapsia hänen kanssaan, melko kevyellä pohjalla olet liikkeellä. Omille vanhemmillesikaan et ole avokkiasi esitellyt ja sallit heidän kaveerata exäsi kanssa. Vaikka he eivät olekaan eronneet kenestäkään, tulee heidän sinun vanhempinasi tukea sinun valintojasi.

 

[ehhehehe!]

Olipas naivistinen tuo edellinen kirjoitus... ja kieli keskellä suuta kirjoitettu.

Eikun kieli keskellä kämmentä....

 

[ap....]

Tämä taitaa mennä vähän sosiaalipornon puolelle, mutta olen tosi pettynyt ja musta tuntuu tosi pahalta.

Laitoin tällaisen viestin rakkaalleni, kun vastasin hänelle hänen kysymykseensä.

xxx,
musta meillä on kaksi vaihtoehtoa:

1) aloitamme ns. puhtaalta pöydältä pitäen kaiken hyvän mielessä. Vanhat kaunat on yksin kertaisesti pakko jättää taakse. Mielestäni vain siten pystymme molemmat antamaan aidosti anteeksi toisillemme kaikki tölväisyt ja muut kamaluudet. Jatkuva katkeruus ja tietynlainen vaiheessa oleminen ei tee hyvää kummallekaan. Tässä on mukana välien normalisointi myös vanhempiini, sillä heidän kunnioittaminen on sidoksissa mun kunnioittamiseen. Ethän edes ole tavannut heitä. Olet fiksu ja upea nainen, joten uskon vahvasti, että pystyt siihen. Näin me voimme pelastaa suhteemme. Minä olen valmis tuohon ilman mitään ehtoja. Mun visio on se, että kenelläkään ei ole kaunoja ketään kohtaan.

2) niin kamalaa ja raastavaa kuin se on, niin sitten meidän vain täytyy jatkaa eri polkuja eteenpäin. Minusta muuten vain tuhoamme toisiamme. Sanon sinulle jatkuvissa riidoissamme pahasti enkä ikinä haluaisi tehdä niin. Tuskin sinäkään olet kovin ylpeä itsestäsi riidoissamme? Meidän olisi tällöin vain todettava, että me yritimme, mutta emme onnistuneet.

Fakta joka tapauksessa on, että rakastan sua äärettömästi jokaisella solullani ja olet musta yhä edelleen maailman ihanin nainen. Avaimet ovat siis 100-prosenttisesti sinulla.

Vastaus oli:
Musta vaihtoehto on 2. Sä pyydät mua kunnioittamaan ihmisiä, jotka eivät ole pätkääkään kunnioittaneet meitä tai minua. Sä osoitat tuolla, että sä hyväksyt sen, miten mua on kohdeltu. (kohtelu on, exäni on kutsuttu lapsuuden perheeni juhliin ja se äitini neljä vuotta vanha pettymyksen ilmaisu, jonka välitin nyt kait exälleni.)

Ei tekisi mieli illalla edes nähdä koko ihmistä. Tuntuu tosi pahalta, että rakas ihminen ei taida jakaa kanssani elämääni, vaan jonkun muun kanssa.

Rakkaudella,

 

[Myötämieltä,]

tällä hetkellä tuo tuntuu varmasti tosi pahalta.

Mutta nyt asia on sitten ainakin selvemmällä puolella, ja repiminen toivottavasti nyt loppuu. Helpottavat puolet asiassa tunnet sitten, kun on niiden tuntemisen aika. Nekin tulevat kyllä, ja selviät, se vie aikansa, mutta selviät.

 

[Täysin oikea päätös]

Avokkisi teki aivan oikean päätöksen. Olen samaa mieltä, sinä odotat liikoja. Sinussa ei ollut miestä puolustamaan rakastasi vanhempiesi edessä vaan annoit heidän tehdä hänestä jutun pahiksen, ihan kuin sinä teet täälläkin. Hän on paha ja sinä hyvä?
Hänen tarinaansahan me emme ole lukeneet, saattaisi olla hieman erilainen kuin sinun.

Näissä olosuhteissa ja sinun käytöksesi huomioon ottaen hän on tehnyt myös oikean päätöksen olla kuulumatta lapsesi elämään. Mitä heidän kannattaa tutustua, ja pahimmassa tapauksessa kiintyäkin, ihmisiin jotka ovat heidän elämässään vain kääntymässä.

 

[ap....]

Minusta kukaan ei ole tehnyt nyt kait ex-avokistani (tosin hän kyllä viesteilee), mitään pahista. Vanhempani ovat sellaisia kuin ovat ja minusta kumppanin tulisi tukea mua. He eivät ole edes nähneet rakastani, kun rakkaani on vetäytynyt jonnekin taisteluasemiin.

 

[Lapsi vai lapsia?]

Ja tässä "aidossa" viestinvaihdossa ei taas lapsella/lapsilla ole mitään merkitystä? Eivät edes maininnan arvoisia koko asiassa? Jos nyksä on kutsuttu perhejuhliin 4 vuotta sitten, varmaan exä on ollut siellä myös (kun vanhempasi kerran kutsuvat hänet "kaikkialle"). En minäkään menisi tulevia appivanhempia tapaamaan ekaa kertaa johonkin perhejuhlaan ja vielä niin, että exäkin on paikalla. Liian vaivaannuttava tilaisuus.

Jos olisitte menossa naimisiin, niin kuin aikaisemmin väitit, niin miten lapsen/lasten tapaaminen olisi järjestetty? Kuinka usein tapaat lapsiasi. Kaipa sekin on ok, että uusi vaimo ei ole näiden kanssa tekemisissä, mutta käytännössä varmaan aika hankala järjestää?

 

[Päätöksestä samaa, syistä eri mieltä]

Ymmärtääkseni tässä ei ollut suurta vaaraa, että avokki kiintyisi lapseen, mikä minusta jo ratkaisee asian eroksi. Vastaavaa tapausta vierestä kuunnelleena, vaikka jokainen tapaus toki on erilainen. Siinä yksi lapsista joutui lopulta hoitoon, ja aika iso tekijä oli se, että isän uusi vaimo nollasi arvon mennen, tullen ja palaten, ja kun ero oli jo antanut hyvät pohjat epävarmuuteen, seuraavan äidin asennoituminen teki tosi pahaa jälkeä. Tosin siinä lapset asuivat isällään, samassa taloudessa koko ajan.

 

[ap....]

niin ja jos olisi nähnyt, niin kuulemma olisi sanonut suorat sanat siitä ikivanhasta lausahduksesta. Musta sellainen on tosi pikkumaista ja huono tapaista.

 

[Päätöksestä samaa...]

Lapset kuuluvat kauppaan, aina. Jos ei niitä kestä ja osaa rakastaa, silloin pitää kyllä ymmärtää pysyä erossa lasten isästäkin. Ja olisihan tuossa nyt ollut aikaa tavata muulloinkin kun siinä kyseisessä juhlassa, mitä sitä vuosia märehtimään, saati että ottamaan miksi lie asenne, että itse ei tarvitse tulla vastaan yhtään metriä. Eiköhän tuossa nyt se lapsi lähde liitosta, toivottavasti lapset pääsevät tilalle!

 

[no]

Oli muuten todella hyvä päätös. Hän ei osoittanut minkäänlaista vastaantuloa tai edes sovinnon halua. Narsisti käyttäytyy juuri noin. Tulet tajuamaan tämän asian, sitten kun tapaat Oikean naisen. Nyt sitten sinun pitää rakentaa elämääsi lasten suhteen ja kuljettaa häntä kivoihin matkoihin.

 

[Tää on siis niin helppoo]

tämän naisen/tytön kanssa? Mitä ihmettä eikö se seksi ja upea ulkonäkö (synnyttämätön ymmärtääkseni päin vastoin kuin vaimosi) riitäkään kantamaan teidän parisuhdettanne? Ota kuule kiltimpi ja tietysti saman tien nätimpikin tyttöystävä - ongelmat ratkeavat vaihtamalla kumppania!