Onko oikein?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Teemu 36
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No kysytäänpä näin: Haluaisitteko että oma kumppaninne olisi seuraavanlainen:

- hänelle suhteenne olisi ihan se ja sama, ja jos ei käy niin kuin hän sanoo, niin silloin voit muuttaa pois

- hän välttelee teidän lapsianne, ja on katkera jostain monta vuotta sitten sanotusta asiasta

- hän ei myönnä itsessään olevan mitään vikaa

- hän ei ole koskaan tavannut appivanhempiaan, silti inhoaa heitä, ja tekee heistä johtopäätöksiä tuntematta kyseisiä ihmisiä henkilökohtaisesti

- hän haastaa riitaa lähes kaikesta menneisyyteesi liittyvästä, vaikka itse oli osasyyllinen eroosi eksäsi kanssa

- hän ei voi hyväksyä sitä, että lapsen biologinen äiti on tekemisissä lapsen isovanhempien kanssa, ja käy lapsen ja isovanhempien kanssa samoissa juhlissa, sama kuin hän määräisi, että lapsi ei saa tavata isovanhempiaan ainakaan silloin jos lapsen äiti on mukana

- hän ei suostu olemaan paikalla kun lapsi tulee isälleen, tällöin lapsi ei myöskään tutustu tähän uuteen kumppaniin, mikä on outoa jos suhteessa ollaan tosissaan ja yhdessä oltu vuosikausia.

 
Alkuperäinen kirjoittaja jaahas taas:
Missä kohdassa nainen hyljeksi ja kohteli lasta huonosti? Hän antoi isän olla rauhassa lapsensa kanssa. Mistä lapsi jäi tässä tapauksessa paitsi? Eikö isä osaa olla oman lapsensa kanssa kahden ilman, että siinä on joku nainen passaamassa ruokaa nenän eteen yms.? Edelleen, mikähän mahtaisi olla naisen kertomus?

Ap:n avokin käytös olisi ymmärrettävää ja ehkä siedettävää, jos suhde olisi vasta alkanut ja ap. olisi just kertonut, että ap:n äiti oli sanonut jotain loukkaavaa/ymmärtämätöntä avokista. Mutta. Avainasia ainakin minusta on, että millainen ihminen oikein kantaa kaunaa 4 VUOTTA jostain ammoin sanotusta? Ja kokee koko ajan tulevansa kaltoin kohdelluksi sillä, että ap:n vanhemmat pitävät yhteyttä omaan lapsenlapseensa ja näiden äitiin eli ap.n exään? Ja että ap.n pitäisi nähtävästi katkaista välit exän lisäksi omiin vanhempiinsa ja mielellään hylätä lapsensakin, että avokki tuntisi olevansa oikein kohdeltu? Ei hyvää päivää, miten voi olla noin itsetunto nollilla tai lapsellinen suhtautuminen elämään jollakulla.

Lapsi ei häviä elämästä koskaan, eikä myöskään lapsen äiti. Ap ei ole missään sanonut, että olisi itse juurikaan exänsä kanssa tekemisissä, vaan avokkia rassaa se, että ap:n vanhemmat kehtaavat pitää yhteyttä lapsenlapsensa äitiin. Ja toisekseen, on varmaan aika eri asia antaa isä-lapsi-suhteelle omaa tilaa kuin vältellä 4 VUOTTA juuri tapaamasta ko. lasta, vahingossakaan - vaikka se edellyttäisi, että avokin pitää matkustaa joka toinen viikonloppu omasta kodistaan muualle, kaitsemaan muita lapsia? Eli lasten kanssa kyllä tulee toimeen, muttei suostu yrittämäänkään tulla toimeen juuri ap:n lapsen kanssa, jonka "äitipuoli" kuitenkin on? Huhheijaa.

Kyllä näiden tietojen perusteella on pakko olla pariterapeuttinne linjoilla ja todeta, että taitaa ero olla edessä ainoana järkevänä linjana. Avokkisi taatusti syyllistää sinut siitä mutta niinhän erossa aina on toinen toisen mielestä enemmän syyllinen. Ap, jos et voi kuvitella avioliittoa tai perhettä nykyavokkisi kanssa, miksi oikeastaan jatkaisit? Ei se ole teitä kumpaakaan kohtaan reilua.

 
Alkuperäinen kirjoittaja jaahas taas:
Onko välttely huonosti kohtelua? Jos ei ole sanonut sanaakaan toiselle, ei ole silloin sanonut pahaakaan?
Jääkö lapsi jostain paitsi, mistä? Avokki on hänelle kuitenkin mitäänsanomaton vieras ihminen.
Älkää vaatiko uusilta puolisoilta ihan mahdottomia. Harvassa on ne isä-äitipuolet, jotka rakastavat puolison lapsia. Sietäminen on lähempänä totuutta.



Älä ole lapsellinen jutuissasi. Tajuat varmaan itsekin, miten absurdi tilanne on. Eikö ko. naikkonen ole mikään 'uusi puoliso. Hänhän on ollut yhdessä ap:n kanssa jo neljä vuotta. Jos siinä ajassa ei ole suostunut tapaamaan kumppanin tärkeintä ihmistä maailmassa, niin jokin on pahasti vinossa.

On ihan naurettavaa höpinää yrittää jollain syillä puolustella tämän naikkosen toimia. Jos se edes yhtään välittäisi kumppanistaan, niin ottaisi tämän tunteet huomioon suhteessa lapseen. Akka lähtee himastaan joka toinen vkl karkuun, kun pieni lapsi tulee paikalle. Se on aivan naurettavaa! Mutta täytyy sanoa, että kirjoitetun perusteella tämä ap:n eukko on oikeasti hullu - ja näköjään saa vielä kannatusta joiltakin yhtä omituisilta. Järjen käyttö maailmassa on sallittua!
 
Kertokaapa, kun en ymmärrä, mistä ap:n lapsi jää paitsi tai tulee huonosti kohdelluksi, jos avokki ei ole paikalla? Ihan rehellisesti siis. Avokki on hänelle tuntematon ihminen, ei lapsi tätä tai tämän seuraa kaipaa. Isäänsä hän menee tapaamaan ja isänsä kanssa saa olla ihan kahden kesken kenenkään ulkopuolisen sähläämättä seassa.

Eikä avokki ole myöskään kieltänyt isäänsä tapaamasta lasta eli ei yritä tulla väliin.

Hullu? Varmaankin sitten niin. Itse rakastan vain omia lapsiani niin kuin vanhempi vain voi, mutta miehen lapsia vain siedän. Ilman mustasukkaisuuden häivääkään. En pidä myöskään kaikista aikuisista, enkä ole tässä asiassa mitenkään poikkeuksellinen.
 
No, niin me sitten taas jatkoimme yhdessä oloa, kunnes tuli taas riita ja se sovittiin ja nyt sitten jälleen olemme riidoissa. Nyt kumppanini syyttelee mua, kun joskus taannoin sanoin, että yhden kaverini (nainen) kanssa oli kivaa lapseni kanssa. Toivoin, että meilläkin voisi olla silleen mukavaa ja huomiointia. Nyt siis kun lapseni on minulla kumppanini? laittoi viestiä, että itkee vanhempiensa luona ja suree huhtikuussa sanomaani kommenttia. Sen jälkeen olemme tehneet yhdessä kolmisteen kaikenlaista mm. se matka. Tässä kyllä rupeaa hajoamaan ihan täysillä. Sanoin hänelle, että en ole varma haluanko enää nähdä häntä ja sitten akkuni loppui, kun olin viesteillyt hänelle joku 50 kertaa...

Saa nähdä tuleeko hän takaisin vai ei. Mieli tekisi lähteä ja mieli on nyt tosi maassa ja huusin juuri lapsellenikin ihan turhasta, mikä harmittaa suuresti. Miten tämän saisi oikeasti katki?
 
Niin sain jotakin viestejä, jossa hän vetosi joskus neljä vuotta sanomaan heittoon, että paina vaikka xx kiloa, kun en oikein ollut tottunut painokysymyksiin aiemmissa suhteissani... Musta se oli tosi kurjaa ja muutenkin hän puhuu asioista, joiden piti olla käsiteltyjä ja sovittuja.
 
Tämä on nyt mennyt tosi vaikeaksi. Kävi ilmi, että avokkini on nyt raskaana. No hän on puhunut sekä lapsen pitäimisestä, abortista, erosta, yhteisestä asumisesta ja ihan kaikesta. Hän puhui juuri ennen töihin tuloa, että hän ei halua mua hänen ja lapsensa elämään lainkaan. No, raskaus on ihan alussa. Tässä tulee ihan hulluksi.

Tarinan opetus on, että huono suhde kannattaa lopettaa ajoissa. Nyt ainakin tuntuu, että taivas kaatuu päälle. Inhoan elämääni.
 
Tulinpa lukeneeksi tämän topicin läpi. Olen itse sikäli maistanut samoja maljoja, että suhteeni alkoi edellisen loppumainingeissa (mikä nyt ei ole aivan tavatonta eikä tarkoita suoraan läheisriippuvuutta, vaikka täällä sellaistakin yleistetään). Mustasukkaisuutta olisi varmasti kuten ap:llä, mutta käsittääkseni en sellaiseen ole antanut aihetta.

Itseään kun on niin vaikea neuvoa niin annanpa neuvon sulle. Kyllä minuakin saa ohjeistaa.

a) Käyttäydy kuin mies. Kysy naiseltasi, millä ehdoilla hän on valmis "aloittamaan alusta" kanssasi. Tämä tarkoittaa anteeksi antoa menneistäsi ja sen hyväksymistä, että on kanssasi juuri sellaisena kuin nyt olet. Eli hänen ehtonsa - sinun ehtosi. Et voi elää jatkuvien riitojen etkä ilmeisesti eritoten omien vihanpuuskiesi kanssa, joten tarvitset rauhaa asiasta. Ehto ei saa olla "hänen ei koskaan tarvitse nähdä lastasi", muita rajoitteita ei ole.

b) Älä anna vanhempiesi masentaa sinua. Heidän elämänsä on heidän eivätkä he tiedä asioita ja syitä kuten sinä. Unohda heidät kuviosta hetkeksi kokonaan.

Onnea, kaikkea hyvää ja toivoa toivottaen! :) Tsemiä!
 
No, kaikki ovat jo kyllästyneet muhun, mutta halusin vain sanoa, että raskaus meni kesken ja nyt keräsin kamani ja muutan pois. Viimeinen tikki oli, kun kumppanini uhkasi eilen taas erolla, jostakin ihan vähäpätöisestä asiasta johtuen, arvosteli loukkaavasti yhtä satunnaista ruokailua ja nyt aamulla lopuksi hän kuulemma uskoi mieluummin muita kuin mua yhdessä pikkuasiassa. Mulle se, että uskoo kumppaniin on kaikki kaikessa.
 

Similar threads

A
Viestiä
5
Luettu
394
P
S
Viestiä
62
Luettu
2K
Perhe-elämä
ei kokemusta
E
L
Viestiä
17
Luettu
914
N
H
Viestiä
22
Luettu
630
Perhe-elämä
Hiljaisen miehen vaimo
H

Yhteistyössä