T
tämmöistä
Vieras
tulla tänne kyläilemään?
Molemmat tenavat ovat ns. erityislapsia ja oma lapseni vain keväällä sai idean, että hän haluaa tuon kaverinsa meille leikkimään. Se meni sitten niin, että aikansa lapset jotain tekivät yhdessä legojen kanssa, mutta aika nopeasti oma lapsi häipyi pihalle leikkimään. Pyysin tuota lapsen koulukaveria, että mene sinäkin vain ulos leikkimään. Ei hän halunnut, hän halusi tutkia lapseni legoja. Mutta oli jotenkin itsestä hankalaa olla lapsen koulukaverin kanssa, kun hän oli niin hiljainen tapaus ja sitten koin, että en voi lasta jättää esim; tänne olkkariin itsekseen leikkimään + itse menisin kotitöit tekemään. Siinä sitten istua kökötin koko ajan olkkarin sohvalla ja yritin jotain jutunjuurta saada aikaiseksi. Onneksi lapsen isä tulikin illansuussa hakemaan lapsensa kotiin ja vähän ennen tuota omakin lapsi tuli jälleen sisälle leikkimään koulukaverinsa kanssa. Oma lapsi kyllä harmitteli, kun toinen lähti sitten niin pian kotia. Sanoin vain, että mitäs menit ulos leikkimään, että olisit ollut koko ajan sisällä.
Nyt tässä loppuviikolla, kun haimme lapsen koulusta, niin eikös tuo koulukaveri taas alkanut tinkaamaan, että hän tulisi joku päivä meille leikkimään. Sanoin vain, että katsotaan nyt.
En todellakaan lapsen koulukaveria tänne mielellään enää halua. Koska koen, että en ole tuon tenavan lapsenvahti. Oman tenavani pitäisi jaksaa koko ajan leikkiä hänen kanssaan. Tässä on nyt toinenkin pikku nyytti taloomme tullut, niin hänessä on minulle ihan tarpeeksi "käsityötä". En kyllä tänne enää ylimääräisiä lapsukaisia halua. Olen pahoillani, jos kuulostan omituiselta. Itse vain olen oman "puhekoneeni" (lapsi) myötä tottunut siihen, että ääntä talossamme riittää aamusta iltaan asti. Niin koen hankalaksi tuollaisen hiljaisen tenavan. Kyllä hän vastasi, kun jotain kyselin hältä. Mutta ei hän itsestään alkanut juttelemaan mitään.
Molemmat tenavat ovat ns. erityislapsia ja oma lapseni vain keväällä sai idean, että hän haluaa tuon kaverinsa meille leikkimään. Se meni sitten niin, että aikansa lapset jotain tekivät yhdessä legojen kanssa, mutta aika nopeasti oma lapsi häipyi pihalle leikkimään. Pyysin tuota lapsen koulukaveria, että mene sinäkin vain ulos leikkimään. Ei hän halunnut, hän halusi tutkia lapseni legoja. Mutta oli jotenkin itsestä hankalaa olla lapsen koulukaverin kanssa, kun hän oli niin hiljainen tapaus ja sitten koin, että en voi lasta jättää esim; tänne olkkariin itsekseen leikkimään + itse menisin kotitöit tekemään. Siinä sitten istua kökötin koko ajan olkkarin sohvalla ja yritin jotain jutunjuurta saada aikaiseksi. Onneksi lapsen isä tulikin illansuussa hakemaan lapsensa kotiin ja vähän ennen tuota omakin lapsi tuli jälleen sisälle leikkimään koulukaverinsa kanssa. Oma lapsi kyllä harmitteli, kun toinen lähti sitten niin pian kotia. Sanoin vain, että mitäs menit ulos leikkimään, että olisit ollut koko ajan sisällä.
Nyt tässä loppuviikolla, kun haimme lapsen koulusta, niin eikös tuo koulukaveri taas alkanut tinkaamaan, että hän tulisi joku päivä meille leikkimään. Sanoin vain, että katsotaan nyt.
En todellakaan lapsen koulukaveria tänne mielellään enää halua. Koska koen, että en ole tuon tenavan lapsenvahti. Oman tenavani pitäisi jaksaa koko ajan leikkiä hänen kanssaan. Tässä on nyt toinenkin pikku nyytti taloomme tullut, niin hänessä on minulle ihan tarpeeksi "käsityötä". En kyllä tänne enää ylimääräisiä lapsukaisia halua. Olen pahoillani, jos kuulostan omituiselta. Itse vain olen oman "puhekoneeni" (lapsi) myötä tottunut siihen, että ääntä talossamme riittää aamusta iltaan asti. Niin koen hankalaksi tuollaisen hiljaisen tenavan. Kyllä hän vastasi, kun jotain kyselin hältä. Mutta ei hän itsestään alkanut juttelemaan mitään.