Onko se ihastuminen ihan normaalia jos on onnellisesti naimisissa?

[Voi apua...]

Mulla on aivan kamala tunne. Olen ihastunut mieheni ystävään. Ollaan 4 vuotta tunnettu tämä miehen ystävän kanssa, siis minä ja hän. Mieheni on ollut samassa miesporukassa lapsuudesta saakka. Aiemmin en ole tuntenut mitään tätä ihmistä kohtaan, korkeintaan pitänyt mukavana. Mutta nyt kun ollaan kesällä oltu enemmän tekemisissä niin huomaan että olen häneen ihastunut.

Onko se ihan normaalia ja meneehän se ohi? Rakastan miestäni ja meillä on keskenään hyvä olla. Mutta nyt olen alkanut miettimään millaista olisi olla tuon toisen kanssa ja en saa häntä pois ajatuksistani.

 

[tytsi-89]

On normaalia ja eihän se välttämättä ohi mene. Eri asia on sitten se, tekeekö niille tunteille mitään vai ei.

 

["Milka"]

Kyllä mä ainakin olen avioliittoni aikana kokenut jo pari kovaa ihastusta, joten mulle se ainakin on normaalia. En tosin ole toiminut asiassa mitenkään, kunhan antanut mielikuvituksen laukata.

 

["vieras"]

Kai noita sattuu ja meneehän se ohi ajan kans, jos pistät menemään. Nimittäin on pikkasen draamaa tiedossa, jos teet asialle jotain.

 

["huoh"]

Pystyykö muuten hyvää ystävyyttä jatkamaan vaikka väliin on tullut ihastuminen ja varattuja ollaan, vai pitääkö se ystävyys pistää poikki?

 

["aloittaja"]

On normaalia ja eihän se välttämättä ohi mene. Eri asia on sitten se, tekeekö niille tunteille mitään vai ei.

Hmm. En usko että teen mitään. sillä pilaantuisi mahtavan ihana kaveriporukka. Mutta tuo mies, en saa sitä ajatuksistani. En mahda sille mitään, olen aivan täysin ihastunut häneen.

 

[---]

On normaalia ja eihän se välttämättä ohi mene. Eri asia on sitten se, tekeekö niille tunteille mitään vai ei.

Miten sinä voit sen tietää?

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";24227852]Kai noita sattuu ja meneehän se ohi ajan kans, jos pistät menemään. Nimittäin on pikkasen draamaa tiedossa, jos teet asialle jotain.[/QUOTE]

Tämän tiedän. :/ Kai mä tyydyn haaveilemaan aikani ja jos se menisi ohi.

 

["vieras"]

No vastaavassa tilanteessa olin joskus ennenmuinoin ja ei siinä auttanut muu kuin kokeilla kun molemmilla oli tunteet. Mutta siitä tosiaan tuli sen verran sählinkiä että meinasi mennä monta suhdetta yhdellä iskulla, en suosittele.

 

[Millenia]

Kyllä ne yleensä menee ohi. Tietysti jos epätoivoisesti tarrautuu siihen romanttiseen mielikuvaan ja elättelee jotain toiveita yhteisestä elämästä yms. niin ei ole tervettä eikä varmasti mene hetkessä ohi. En usko että välejä tarvitsee poikki laittaa, mutta ei kannata koko ajan yhdessäkään kyhnätä. Ole muidenkin kavereiden kanssa ja ota ehkä vähän etäisyyttä sillä tavalla, että ei mene vaikeaksi muiden osalta.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="huoh";24227853]Pystyykö muuten hyvää ystävyyttä jatkamaan vaikka väliin on tullut ihastuminen ja varattuja ollaan, vai pitääkö se ystävyys pistää poikki?[/QUOTE]

Uskon että se menisi tässä tapauksessa poikki. Miehen ja hänen ystävän välinen ystävyys. Ajan kanssa uskoisin että muu kaveriporukka pysyisi kummankin ystävinä.

 

[Saasta]

Mä tapasin mun mieheni yhden meidän molempien hyvän ystävän kautta. No, oltiin oltu yhdessä varmaan pari vuotta, niin ihan yht'äkkiä menin ja ihastuin totaalisesti tähän meidän yhteiseen ystävään, jonka kautta myös tavattiin!

No, asia meni sitten niin, että mentiin pettämään mun miestä, ja tää ystävä ois halunnu et jättäisin mun miehen, mut en mä voinu. Se jäi yhteen kertaan, ja mä valehtelin ettei se merkinny mulle mitään.

Sen jälkeen meidän välit ei oo enää olleet niin hyvät, se maksoi meidän hyvän ystävyyden, enää ei voi olla niin vapaasti. Ennen sitä voitiin kertoa toisillemme kaikki ja puhua kaikista asioisita. Harmittaa jo senkin takia, että pitikin mennä sänkyyn. Nykyään ei enää mitään tunteita ole häntä kohtaan, ja tuskin hälläkään mua, mutta ystävävälit meni.

 

[onnellisesti naimisissa]

[QUOTE="aloittaja";24227857]Tämän tiedän. :/ Kai mä tyydyn haaveilemaan aikani ja jos se menisi ohi.[/QUOTE]

Sinä saat haaveilla eikä se haittaa, vaikka se ei menisikään ohi. Minäkin olen aina tuntenut jonkinlaista vetoa yhteen naimisissa olevaan mieheen (tutustuin samanaikaisesti pariskunnan molempiin osapuoliin), mutta ei tulisi mieleenikään tehdä mitään sen asian hyväksi. Ihastus on ihastus, etkä voi tietää minkälaista ko. ihmisen kanssa olisi oikeasti elää, tiedä vaikka tulisi ikävä nykyistä kumppaniasi. Minä en näe ihastumisia ongelmallisena, koska haluan pitää aviolupaukseni ellei elämä nyt aivan kamalaksi mene. Jos on päättänyt pitää avo/avioliittonsa kunnossa, ei ala vertaamaan elämänkumppaniaan toiseen mieheen/naiseen eikä ehdoin tahdoin etsimään tästä huonoja puolia. Jos niitä huonoja puolia alkaa oikein etsimällä etsiä, niin johan se kumppani alkaa ärsyttää! Minusta kyse on täysin omista periaatteista, että antaako ihastuksen viedä vai ei.

 

[Saasta]

Niin, ja mun mies ei tiedä tästä mitään... En halua satuttaa, enkä rikkoa heidänkin välejään kun tosi hyvät ystävät ovat edelleen.

 

[Millenia]

[QUOTE="aloittaja";24227883]Uskon että se menisi tässä tapauksessa poikki. Miehen ja hänen ystävän välinen ystävyys. Ajan kanssa uskoisin että muu kaveriporukka pysyisi kummankin ystävinä.[/QUOTE]
Minun mielestäni tämä paljasti nyt aika paljon... Tuo kysymys mielestäni tarkoitti sinun ja tämän kaverin välistä ystävyyttä. Että kun ihastuu (eikä voida asialle tehdä mitään koska ollaan varattuja) niin voidaanko vielä jatkaa ystävyyttä, vai meneekö se pilalle.

Sinä taas vaikutat siltä, että suunnittelet jo miehen vaihtoa ja sitä, miten kaveriporukka suhtautuu asiaan.

 

["aloittaja"]

Sinä saat haaveilla eikä se haittaa, vaikka se ei menisikään ohi. Minäkin olen aina tuntenut jonkinlaista vetoa yhteen naimisissa olevaan mieheen (tutustuin samanaikaisesti pariskunnan molempiin osapuoliin), mutta ei tulisi mieleenikään tehdä mitään sen asian hyväksi. Ihastus on ihastus, etkä voi tietää minkälaista ko. ihmisen kanssa olisi oikeasti elää, tiedä vaikka tulisi ikävä nykyistä kumppaniasi. Minä en näe ihastumisia ongelmallisena, koska haluan pitää aviolupaukseni ellei elämä nyt aivan kamalaksi mene. Jos on päättänyt pitää avo/avioliittonsa kunnossa, ei ala vertaamaan elämänkumppaniaan toiseen mieheen/naiseen eikä ehdoin tahdoin etsimään tästä huonoja puolia. Jos niitä huonoja puolia alkaa oikein etsimällä etsiä, niin johan se kumppani alkaa ärsyttää! Minusta kyse on täysin omista periaatteista, että antaako ihastuksen viedä vai ei.

<3 Kiitos sinulle.
Rakastan miestäni ja pidän hänestä kiinni, toivon että ihastus menee ohi. Olen ollut mieheno kanssa 5 vuotta ja koskaan ei ole muut ollut mielessä. Nyt on. Ehkä nautin hetken huumasta ajatuksissani ja palaan pian maan pinnalle.

 

["aloittaja"]

Minun mielestäni tämä paljasti nyt aika paljon... Tuo kysymys mielestäni tarkoitti sinun ja tämän kaverin välistä ystävyyttä. Että kun ihastuu (eikä voida asialle tehdä mitään koska ollaan varattuja) niin voidaanko vielä jatkaa ystävyyttä, vai meneekö se pilalle.

Sinä taas vaikutat siltä, että suunnittelet jo miehen vaihtoa ja sitä, miten kaveriporukka suhtautuu asiaan.

Anteeksi, minä ymmärsin kysymyksen väärin.
No mielestäni minä ja tämä ihminen voidaan jatkaa ystävyyttä koska näemme aika harvoin ja meillä on paljon yhteistä puhuttavaa, mielelläni rupattelen hänen kanssaan aina pidemmänkin ajan silloin kun tapaamme porukalla. Uskon tosin että meillä kummallakin on ihastumista toisiimme ollut ja hyvin ollaan pärjätty tähän asti, myös tulevaisuudessa.
En suunnittele miehen vaihtoa, olen ehkä enempi nyt vain säikähtänyt tunteistani tätä toista kohtaan.

 

[Mukavieras]

Ihan normaalia on ihastuminen milloin tahansa. Mutta miehen ystävään rakastuminen, siitä saattaa seurata hyvää tai sitten ei.

Itsekin aikanaan rakastuin mieheni kaveriin. Lopulta kymmenen vuoden!! päästä kehdattiin mennä yhteen. Todettiin, että jos rakastaa, niin miks ei. (Olin itse jo ajat sitten eronnut miehestäni, ihan muiden syiden takia)

No, 13 vuoden yhdessäolon jälkeen erottiin (mies löysi paremman). Ja ihan varmasti meidän suhteeseen vaikutti myös se, kun vanhemmiten alkoi häiritä se, että oli alkanu olla parhaan ystävän kanssa. Lapset vanhetessaan tajus, että meän isä ja äitin mies on kavereita. Mua nolotti, vaikka edelleen yritin itselle selvittää, että "joskus elämä vaan menee näin"...

Ap:lle sanon, että jos oman miehen kanssa on edes kutakuinkin hyvä olla, ja sitä rakastaa, niin suosittelen kyllä, että kannattaa pitää kipinää yllä. Ja vain mielessä haaveilla siitä kaverista.

 

[Millenia]

Kummin päin vaan, en tarkoittanut tuomita. Joku toinen ihastumistilanteessa vaihtaa kumppania, eikä sekään päätös välttämättä ole väärä.

Hyvä jos voit elää ihastumisen kanssa, kyllä se suurin into siitä ainakin laimenee kun antaa ajan kulua. Mielestäni hyvää suhdetta ei kannata vaihtaa, mutta se on sitten ihan henkilökohtaista että mikä on se hyvä suhde.