Onko se ilman autoa liikkuminen jotenkin tosi ihmeellistä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mulla ei oo autoa joten pääasias kuljen kävellen ja pyörällä. Kesätyöpaikkaan on matkaa kolmisen kilsaa joka on lyhyt matka pyörällä. Kävellen tuo voi olla tuskastuttavan pitkä, riippuen siitä kipeytyykö lonkka vai ei. Jos kipua ei oo, niin matka on kävellen lyhyt. Kouluun on pakko mennä linkalla ku matkaa on 80km.

Mä odottelen, että yskä loppuis niin vois tehdä pidempiä pyörälenkkejä vähitellen. Kesällä tulee varmasti tehtyä 40-60km lenkkejä.
 
[QUOTE="Aloittaja";28414907]Miksi ihmeessä sä äkästyt tästä noin?? Ja älä sano ettet äkästy kun näkeehän sen.
Meillä pienempi lapsi matkustaa tarvittaessa mun pyörän kyykiss ja 6v polkasee ongelmitta En 12km myös ja jaksais enemmänkin. Toki liikunnallisia ollaan vanhemmatlin niin tarttuuhan se esimerkki lapsiinkin.

Ja pyörällä pääsee myös nopeasti paikasta paikkaan.
En minäkään lähde perheen viikon ruoka-ostoksi pyöllä tekemään, sehän olisi hullua. Mutta muuten liikun ilman autoa.[/QUOTE]

Katos keppanaa, meillähän on tällä oikeen palstapsykologi paikalla!

Mä en äkäistynyt, usko tai älä. Mä naureskelin ääneen ajatusta siitä, miten kelaan tuolla pitkin kyliä vauva kantoliinassa.

Ja ei, tuo tämänkin viestin ensimmäinen lause on kirjoitettu hymy korvissa, ei herne nenässä.

Meillä on tuo lapsilukurakenne hieman toinen, joten meillä ei onnistu liikkuminen, kuten teillä. Ja vaikka meidän perheen äiti ei pyöräile kuin muutaman kerran vuodessa, niin isä pyöräilee joka päivä töihin ja takaisin. Jotta ehkä lapset ottavat isästään mallia. Aika näyttää.
 
[QUOTE="Vieras";28414923]Kolahtiko sulle noin kovaa vai miksi kävit ap:lle noin kovaa päätäs rääppimään??[/QUOTE]

Tai sitten mä olen kateellinen. Joko tai. Muita vaihtoehtoja ei palstalla ole. Koskaan. Ikinä. Milloinkaan.
 
Kyllä mulla lyhyempi matka on keskustaan, kuin 6 km. Mutta kun mun ajoni eivät juurikaan sinne keskustaan suuntaa...ei siellä ole mulle mitään tarpeellista, paitsi se lähikauppa.

Mä käyn isoissa marketeissa, jonne matkaa on noin 15 km. Ei mene pyörällä ne 8 kassia ruokaa, kun palaan marketista takaisin. Lisäksi käyn kirppiksillä, matkaa taas sen 15 km, ellei peräti 20 km. Kyllä mä koen, ettei mulla ole aikaa istuskella pyörän päällä tuntitolkulla, jos autolla ajaa saman matkan puolessa tunnissa.

Treenimatka on mulla 60-70km...eipä taida jaksaa koirat treenata, jos mennään matkatkin pyörällä.

Ja minne mä ne lapset lykkään, kun vien heitä kerhoon? Olkapäillekö? Ovat niin pieniä, etteivät osaa ajaa itse pyörillä. Ja mites se vauva...kantoliinaanko?!?


Mokä sul lähikauppa on? Jos Etappi, niin vaalikoimankin on niin suppea, että kauemmas pitää kyl lähtee jos haluaa vaihtoehtoja...
 
Mulla täysin sama kokemus kuin ap:llakin että ihmettelyä saa vaan osakseen, kun liikkuu pyörällä. Asun kaupungissa jossa todella hyvät bussiyhteydet, mutta musta oli vaan järjetöntä maksaa monen kympin bussikorttia 3 kilsan työmatkan takia. Helpoiten sen matkan kulki pyörällä. Sitten vaihdoin työpaikkaa ja edelleen kuljen pyörällä vaikka matka on "jopa" 8 km. Minusta se ei ole pyörällä matka eikä mikään ja pyöräillessä on ihana nollata ajatukset, ennen kuin tulee työpäivän jälkeen tänne toiseen hullunmyllyyn kotiin.

Ehkä olen sitten tosi nolo, kun pyöräilen. Muut kulkee autolla ja työpäivän jälkeen on hirvee kiire, että kerkee jumppaan. Mut se onkin trendikästä, itse olen tämmöinen juntti.
 
Kyllähän se auto helpottaa ja nopeuttaa aamuja. Mulla ei näin kesäisin ole autoa juuri ollenkaan käytössä, joten joudun viemään lapset pyörällä hoitoon ja siitä sitten työpaikalle. Matkat eivät ole pitkiä, mutta mun hermot on tuossa lyhyessäkim matkassa koetuksella, kun on kiire. Lapset etenkin esikoinen ei ole aamuihminen ja siksi aamut on vaikeita. Mulla tuottaa nyt tiukkaa että ehdin ajoissa töihin, ei viitisisi niin kamalan aikaisin lähteä, kun on muutenkin aikainen herätys aamuisin.
Talvisin en kyllä tulisi toimeen ilman autoa, kun ei pyörälläkään voi mennä tai siis lapsi ei voi ja kävellen ei kyllä onnistu meneminen.
 
Kyllä mulla lyhyempi matka on keskustaan, kuin 6 km. Mutta kun mun ajoni eivät juurikaan sinne keskustaan suuntaa...ei siellä ole mulle mitään tarpeellista, paitsi se lähikauppa.

Mä käyn isoissa marketeissa, jonne matkaa on noin 15 km. Ei mene pyörällä ne 8 kassia ruokaa, kun palaan marketista takaisin. Lisäksi käyn kirppiksillä, matkaa taas sen 15 km, ellei peräti 20 km. Kyllä mä koen, ettei mulla ole aikaa istuskella pyörän päällä tuntitolkulla, jos autolla ajaa saman matkan puolessa tunnissa.

Treenimatka on mulla 60-70km...eipä taida jaksaa koirat treenata, jos mennään matkatkin pyörällä.

Ja minne mä ne lapset lykkään, kun vien heitä kerhoon? Olkapäillekö? Ovat niin pieniä, etteivät osaa ajaa itse pyörillä. Ja mites se vauva...kantoliinaanko?!?

Jopas sulla meni herne nenään :) Muuten kommentoimatta - meillä kyllä osaa jo 3-vuotiaskin ajaa pyörällä. Kun meillä oli vauva ja pieni lapsi ja mentiin pidempää matkaa, vauva oli turvakaukalossa pyörän peräkärryssä (johon muuten menee lisäksi ainakin se 2 kassia ostoksia) ja esikoinen istui hamaxissa. En harkinnut olkapäille tai kantoliinaan heitä sijoittavani.
 
Kuljin työmatkat (n.5km suuntaansa) pyörällä ennen lapsia. Kun ensimmäinen syntyi, muutettiin kauemmas keskustasta ja koin tarvitsevani auton että pääsemme helposti liikkumaan ja kauppaan. Nyt mulla työmatka 12km ja kaksi lasta. Yksin pyöritän tätä arkea ja jos vielä pyöräilisin töihin ja siellä vaihtaisin vaatteet yms. niin lapsille tulisi tosi pitkät hoitopäivät. Mielelläni kyllä pyöräilisin, ehkä sit kun lapset lähtee kouluun..
 
[QUOTE="jooooo";28415228]Mulla täysin sama kokemus kuin ap:llakin että ihmettelyä saa vaan osakseen, kun liikkuu pyörällä. Asun kaupungissa jossa todella hyvät bussiyhteydet, mutta musta oli vaan järjetöntä maksaa monen kympin bussikorttia 3 kilsan työmatkan takia. Helpoiten sen matkan kulki pyörällä. Sitten vaihdoin työpaikkaa ja edelleen kuljen pyörällä vaikka matka on "jopa" 8 km. Minusta se ei ole pyörällä matka eikä mikään ja pyöräillessä on ihana nollata ajatukset, ennen kuin tulee työpäivän jälkeen tänne toiseen hullunmyllyyn kotiin.

Ehkä olen sitten tosi nolo, kun pyöräilen. Muut kulkee autolla ja työpäivän jälkeen on hirvee kiire, että kerkee jumppaan. Mut se onkin trendikästä, itse olen tämmöinen juntti.[/QUOTE]

No ei ole kyse pelkästään trendikkyydestä.
Jumpat on yleensä hiukan monipuolisempaa liikuntaa kuin pyöräily jossa itse saan niskani jumiin ja lisäksi toimistotyö on niskoille rankkaa joten tarvitsen lihaskuntoliikuntatunteja pitääkseni kroppani kunnossa. Toki kävelen paljon lisäksi esim monesti jumppamatkat, noin 3 km suuntaansa.
 
Omituisesti ihmiset käyvät puolustamaan autoilujaan täällä. Ei kai alunperin ollutkaan kyse mistään kymmenien kilometrien työ- ja kauppamatkoista, vaan välimatkoista jotka ovat jokaisen pyöräiltävissä tai käveltävissä jos vain haluaa. Jos työmatka (lapsen hoitoonviennin mukasnlukien) on alta 10km niin ajanpuutteeseen ei oikeasti voi vedota. Autolla tuon matkan ehkä taittaa nopeammin, mutta ei siinä pyöräilyssä montaa minuuttia pidempää mene.

Meillä on auto, mutta se liikahtaa vasta kun lähdetään pitemmälle reissuun. Niin kauan kuin ei asuta jumalan selän takana niin päivittäiset menot hoituu pyörällä, jolloin kilometrejä tulee tavallisesti 14-30, tai kävellen. Lapsi on oppinut pienestä asti arkiliikunnan, eikä kaipaa autokyytejä harrastuksiinsa (matka n.5km) vaikka vettä vihmoisikin taivaalta.
 
Minun mielestäni on ainoastaan hienoa, kun ihmiset kävelevät tai pyöräilevät työmatkat, koulumatkat ja kauppareissut. Minusta se kertoo siitä, että ihminen on reipas ja jaksavainen (vaikka ei olisi esim. varaa autoon, niin silti ajattelen näin :D)

Tunnen monta autotonta ihmistä, enkä ole koskaan ihmetellyt heidän valintojaan. Enemmän ihan oikeasti ihmettelen, miksi lähikauppaankin pitää mennä autolla. Tai vielä huvittavampaa: kuntosalille.
 
Mä kuljen autolla. En silti omista autoa.
Meltä ei pääse minnekkään ilman autoa. Lähin bussipysäkki sijaitsee n.5km päässä ja siitä menee kaksi bussia aamulla ja yksi iltapäivällä muttei siihen aikaan että mä päääsisin töihin tai töistä pois.
Kapat on n. 7km päässä lähimmillään ja läkäriin (terveysasemalle) tai hammaslääkäriin on matkaa 35km (eikä sitä bussia tai muuta julkista) joten ei paljon ole vaihtoehtoja.
 
Johtuukohan tuo "tosi ihmeellisyys" siitä, että esimerkiksi monet työmatkakävelijät ja -pyöräilijät tekevät siitä niin hemmetin ison haloon? Meillä on töissä tällaisia tapauksia, jotka pitävät kovaa meteliä liikkumisistaan, eikä keltään jää kuulematta, jos ovat polkeneet sen 5-10 km töihin. Sitten on meitä toisenlaisia. Jotka emme pidä meteliä siitä, että poljemme kesät talvet yhteen suuntaan sen 25 km (eli 50 km per työpäivä) ja siihen päälle vielä muut liikunnat.

On meillä autokin, mutta harvemmin mun tulee sitä käytettyä, mitä nyt perheen yhteisissä jutuissa, kuten suunnistuskisamatkoilla, kerran viikossa tehtävillä isoilla kauppareissuilla jne. Ja luonnollisesti harrastavassa lapsiperheessä toisinaan joutuu aikataulutusten takia turvautumaan autoon. Mies taas käyttää autoa töissään, sillä autolla ajoa kertyy paikasta toiseen työpäivässä noin 150 km ja sen lisäksi saattaa jäljelle jääneen työpäivänsä ajan "samoilla" pitkin metsiä (ei siis tee pelkästään ns. perinteistä toimistotyötä).

Mekin asumme maalla, josta on noin 5 km pikkukaupunkimme keskustaan (kuopuksen hoitopaikkaan matkaa 8 km, isommat jo koululaisia, joilla koulukyytioikeus). Mies hoitaa työmatkansa varrella kuopuksen hoitoon viemisen ja sieltä hakemisen autolla, hoitopaikka kun on täysin vastakkaiseen suuntaan kuin mun työpaikkani.
 
Se on niin helppoa olla laiska ja mennä autolla. Jos ei muutenkaan liiku ni huononeehan se kunto ja oikeasti lyhyt matkaki tuntuu pitkältä.

Tähän asti oon kulkenu aina autolla kauppaan sen 2km, nyt sitte tulee vähän pakko kulkea enempi pyörällä kun muutan ja ei oo autoa enää käytettävissä. Keskustan palveluihi tulee 1,5km, se tuntu eka ihan liian pitkältä mutta tuskinpa on sen jälkeen ku muutaman kerran sen pyöräilee. :) Isommille ruokakaupoille 3,5-4km ja sen ajattelin kulkea autolla aina kun vaan saan auton käyttöön.
 
mä olen sitä outoa tyyppiä jotka viimeiseen asti käyttää julkisia tai sit niit omia jalkoja ja fillaria. Mulla vain on vaiva joka kestää just ja just sen 3km suuntaansa pyöräilyn mikä tulee kerhoon mennessä ja töihin kuljen julkisilla. mut nyt sekin ilo loppuu kun lopettavat noi viimeisetkin vuorot täältä ja koululaiset kuljetetaan syksystä alkaen taksilla, siis ammattikoululaiset ja lukiolalaiset joilla matkaa kouluun 10-25km. eli autokaupoille suuntaa tieni.
 
[QUOTE="Jenis";28415284]Jopas sulla meni herne nenään :) Muuten kommentoimatta - meillä kyllä osaa jo 3-vuotiaskin ajaa pyörällä. Kun meillä oli vauva ja pieni lapsi ja mentiin pidempää matkaa, vauva oli turvakaukalossa pyörän peräkärryssä (johon muuten menee lisäksi ainakin se 2 kassia ostoksia) ja esikoinen istui hamaxissa. En harkinnut olkapäille tai kantoliinaan heitä sijoittavani.[/QUOTE]

mä haluan nähdä sen kolmivuotiaan joka polkee jonkun 10km lenkin.
mä olen kateellinen kaupunkilaisille joille annetaan mahdollisuus käyttää fillaria - lyhyet matka, hyvät pyörätiet, sekä teillä on toimiva julkinen liikenne. Täällä ei edes niin korvessa, kolmeen kaupunkiin jokaiseen 25km, ei tunneta julkista liikennettä. viiemsietkin lopetetaan. ja tuo tie mistä kauppaan ja kerhon ajetaan on niin kapea ja vaarallinen et hyvä kun itse sinne uskallan mennä. kevyenliikenteen kaista obn juuri sen valkoisen viivan levyinen ja nopeusrajoitus 80km/h. sinne pitää laittaa myös pienet koululaiset ellet itse maksaa kuljetuksia. näin estetään maaseudun autioituminen!!! onneks olen yrittäjä joten kun lapsi lähtee kouluun voin sen sinne viedä ja hakea ja samalla ottaa napureidenkin muksut mukaan.
 
[QUOTE="viima";28416018]mä haluan nähdä sen kolmivuotiaan joka polkee jonkun 10km lenkin.
mä olen kateellinen kaupunkilaisille joille annetaan mahdollisuus käyttää fillaria - lyhyet matka, hyvät pyörätiet, sekä teillä on toimiva julkinen liikenne. Täällä ei edes niin korvessa, kolmeen kaupunkiin jokaiseen 25km, ei tunneta julkista liikennettä. viiemsietkin lopetetaan. ja tuo tie mistä kauppaan ja kerhon ajetaan on niin kapea ja vaarallinen et hyvä kun itse sinne uskallan mennä. kevyenliikenteen kaista obn juuri sen valkoisen viivan levyinen ja nopeusrajoitus 80km/h. sinne pitää laittaa myös pienet koululaiset ellet itse maksaa kuljetuksia. näin estetään maaseudun autioituminen!!! onneks olen yrittäjä joten kun lapsi lähtee kouluun voin sen sinne viedä ja hakea ja samalla ottaa napureidenkin muksut mukaan.[/QUOTE]

Missä mä sanoin, että 3-vuotias pyöräilee 10 kilsaa? Sanoin että hän OSAA PYÖRÄILLÄ. Pidemmät matkat lapset menee aikuisten kyydissä, esim. siinä peräkärryssä. Lainaamani kirjoittaja kun sanoi että lapsensa ovat niin pieniä etteivät osaa pyöräillä - väitän, että harva lapsi sitä oppii jos ei esim. ole pyörää jolla harjoitella, tai jos tottuu siihen että ihan jokainen kilometrin risaus vaatii autoa käyttöön.
 
Tiedän yhden henkilön joka on jo vuosikymmeniä fillaroinut töihin 12km, ja sieltä kaupan kautta parin ruokakassin kanssa kotiin. Ei voi muuta kuin ihmetellä miten sitä jaksaa talvituiskuissa, mutta kai sitä vain tottuu?

Itse menen autolla suurin piirtein kaikki matkat. Keskustaan 4km ja työtoimistolle joku 6km. Tosin omalla autolla sieltä sit pitää lentää ympäri kuntaa, 35-80km päähän. Eli vaikka teoriassa voisikin fillaroida töihin, niin oma auto pitäis olla parkissa siellä työmaan pihalla? Nää, liian hankalaksi menee.
 
Katos keppanaa, meillähän on tällä oikeen palstapsykologi paikalla!

Mä en äkäistynyt, usko tai älä. Mä naureskelin ääneen ajatusta siitä, miten kelaan tuolla pitkin kyliä vauva kantoliinassa.

Ja ei, tuo tämänkin viestin ensimmäinen lause on kirjoitettu hymy korvissa, ei herne nenässä.

Meillä on tuo lapsilukurakenne hieman toinen, joten meillä ei onnistu liikkuminen, kuten teillä. Ja vaikka meidän perheen äiti ei pyöräile kuin muutaman kerran vuodessa, niin isä pyöräilee joka päivä töihin ja takaisin. Jotta ehkä lapset ottavat isästään mallia. Aika näyttää.

Kai niillä lapsilla omatkin jalat toimii?
 
Hei sinä joka halusit nähdä kolme vuotiaan joka ajaa 10km pyörällä tule meille!! 10km menee helposti eikä edes tiukkaa tee.
Molemmat lapsemme ovat liikkuneet pienestä saakka paljon ja se tulee aivan luonnstaan ei hampaat irvessä. Joten kyllä hyvinkin kolme vuotias vou jaksaa polkea tuon matkan.
Lapset ottavat esimerkin vanhemmistaan.
 
Maalaiset ei ymmärrä, koska ne on lihavia ja huonokuntoisia ajeltuaan koko ikänsä ovelta ovelle.

Niin, tunnetustihan täällä pääkaupungissa kuin sen liepeille on niin pahuksen hyvä liikenne ettei tarvi- varsinkin se poikittainen liikenne.

t.nimimerkillä 25 työmatkaa, julkisilla Vantaa-Espoo kestää 1,5 h.

Siksi mä lihotankin itseäni ajelemalla ovelta ovelle....
 
Mä kuljen työmatkat fillarilla, 5km on suuntaansa ja lasten hoitopaikka matkan varrella. Mieskin kulkee aina työmatkat pyörällä,sillä on 10km/suunta. Lapset viedään hoitoon fillarin peräkärryllä. On meillä autokin mut sitä käytetään lähinnä pitemmillä matkoilla tai jos oon esim kipeänä niin enjaksa pyöräillä vaan ajan autolla
 

Yhteistyössä