Alkuperäinen kirjoittaja Mörköooppera:
Alkuperäinen kirjoittaja Eeeva:
Jokainen tyylillään. Itselleni tärkeämpää on olla lasten kanssa ku elää raharikkaana. Sossun luukulle en menis.
Tosin tiedän semmosiaki jotka on ite kotona ja lapset päiväkodissa ja sossu maksaa päiväkotimaksut.
Samoin. Ei tarvii sossun luukulle mennä ja saahan kotiäitikin tukia joten ei siinä pelkästään toisen rahoilla eletä.
Lapsen etu on se joka pitää laittaa edelle. Mietin vaan sellaista että eivätkö ihmiset yhtään suunnittele elämäänsä jos lapsia tehdään tilanteessa jossa niihin ei oikeastaan ole varaa. Se kaksi vuotta sen lapsen ensimmäisen vuoden jälkeen on tärkeää aikaa lapsen kehitykselle ja aika lyhyt aika ihmisen elämässä ja jos etukäteen yhtään suunnittelee niin pari vuotta pärjää pienemmilläkin tuloilla. Tiedän että aina voi tapahtua yllättäviä tilanteita, sairauksia, työttömyyttä, eroja tms. ja ne tietysti muuttaa asiaa.
En mä ainakaan halua tehdä lapsia muiden hoidettavaks vaan teen niin monta lasta kuin talous kestää hoitaa itse kotona vähintään siihen kolmevuotiaaksi. Mun mielestä tää on siis pitkälti arvokysymys. Tää on mun näkemykseni asiasta ja muut tehkööt sit kuten parhaaks näkee.
Lapsen etu on myös se, että on hyvä asuinympäristö ja varaa ostaa terveellistä ja monipuolista ruokaa pöytään. Lapsen etu on myös se, ettei perheellä ole rahaongelmia eivätkä ne kiristä vanhempien pinnaa. Fakta kun on näillä the suuren arvovalinnankin tehneilläkin, että yksi yleisin riidanaihe kotona on raha. Lapsen etu on myös se, ettei isän tarvitse paiskia pitkää päivää ja stressata yksin toimeentulosta, jotta äiti saa olla kotona. Lapsen etu on se, että molemmat vanhemmat satsaavat yhtälailla, rakastavat yhtälailla. Molemmat ovat töissä, ottavat vastuun jälkeläisistään kustantamalla niiden elämän. Molemmat tekevät joustoja kodin suuntaan, jotta lasten kanssa ehditään olla paljon.
Lapsen etu on se, että häntä kasvattaa täysjärkiset vanhemmat hyvässä kodissa ja ettei työlle uhrata liikaa aikaa. Tärkeintä on, että kasvatuspanos on hyvä ja voimakas _koko lapsuuden ja nuoruuden_! Suomessa keskitytään liikaa jankkaamaan tätä yhtä 3v-aihetta, kun ne suurimmat todelliset ongelmat lapsilla on siinä, mitä ne vuosikaudet seuraavat kotona esim. kouluiässä ja millaiset henkiset (+ taloudelliset ja muut) resurssit vanhemmilla on kasvattaa lapsistaan täyspäisiä, pitkäjänteisesti ihan sinne lapsen parinkympin ikään asti.