Sydämmeni jumputti eilen illalla ihan helvetisti. En tiedä mistä se johtui. Olin omasta mielestäni aivan rauhallinen.
Tuntuu että pelkään aivan liian paljon asioita, pelottaa että olen liian herkkä. Taitaa tämä tunnetilojen pakoilu vaan kieliä jonkinasteisesta luuseriruudesta... mitä olette mieltä?
Minulla on yksi samanikäinen poika johon olen ihastunut. Hän on tosi kiltin ja ihanan oloinen minulle, puhuu nätisti ja luvannut tukea ja auttaa jos on vaikeaa kun tietää näistä ongelmistani. Hänellä on kuitenkin vähän rikollista taustaa, ei mitään vakavaa, typeriä pikkurötöksiä siis vaan ja hän käyttää myös satunnaisesti joskus kannabista. Muita huumeita ei. Hänen kaikki päivityksensä fb:ssä on sellasia rikosmaisia... en tiedä yrittääkö hän esittää vaan niillä jollekin jotain kovaa tms. Kun se olennaisesti voisi kuulua vielä tähän ikään ja etenkin jollain miespuolisilla henkilöillä. Kyllä hänen jotkut naispuolisetkin kaverit pyrkii olemaan sellasia "ganstereita" tai ihannoi sellasta elämää. Mä itse en oo semmonen, mut en oo myöskään mikään pyhimys. Ei ne tee mitään vakavia rikoksia vaan sellasia pikkurötöksiä vaan ja tiiän ettei mun ois pakko tehdä mitään mitä en itse haluaisi, niiden seurassa. Niillä on myös ihan välittävät kunnolliset vanhemmat ja hyviä mielipiteitä että sellasten oikeasti narkkareiden (kuten suonensisäset käyttäjät, vahvempien huumeidenkäyttäjät) ja semmoset jotka ovat isommassa rikollisbisneksessä mukana nii sellasten kanssa he eivät halua pyöriä ja että nisti on aina nisti jne. Ovat siis ihan viisaita poikia kuitenkin, mitkä joskus vaan vähän esittävät kovaa.
Ja on tämä poika puhunutkin että ois tyttöystävän takia ehkä valmis lopettamaan nuo huonot tapansa eli kannabiksen käytön ja pienten laittomuuksien teon.
Kertoi myös joskus ihan rehellisesti että seura teki kaltaisekseen kun hän oli perhekodissa..
Tiedän että tästä nyt tultais mulle saarnaamaan huolehtivaisella äiti asenteella jotain, mutta pls älkää tehkö sitä.
Auttakaa vaan, että miten saisin kasvatettua itelleni jotenkin enemmän kuorta ja pääsisin tollasista typeristä luuserimaisista peloista eroon? ettei mua pelottaisi olla heidän seurassaan jne kun tiedän ettei kuitenkaan itselleni tapahdu mitään ja ei toi jätkä ees usein tappele, toisin kun ex ja mun ei oo pakko tehdä ikinä mitään mitä en haluaisi.
Eilen sain kuitenkin jotenkin rauhoitettua itteni ja tänään en pelkää. Mut mitä jos se tulee uudestaan se pelko... en jaksaisi aina olla turhan takia niin ahdistunut ja peloissaan!
Rakastan todella tätä nuorta miestä! hän on ihana! <3