?
....
Vieras
Oon tässä miettinyt, että onko muilla nuorilla vanhemmilla paljon ystäviä?
Mulla ja mun miehellä ei juurikaan ole. Olemme 26-vuotiaita ja meillä on kolme lasta, itse olen kotiäitinä ja mies käy päivätyössä. Itselläni oli paljon kavereita koulussa ja miehellä myös, mutta alettuamme seurustella kaverit jotenkin pikkuhiljaa katosivat. Sitten ostimme talon, menimme naimisiin ja saimme lapset, tuttu tarina.
Itselläni on yksi sydänystävä, joka on myös toisen lapseni kummi miehensä kanssa, mutta koska asuvat eri kaupungissa ja ovat itsekin perheellisiä niin tulee harvoin nähtyä kuin kahvittelun merkeissä (eli lapset ovat mukana). Ja kaikki lapset ovat vielä aika pieniä.
Meiltä puuttuu siis vallan ystävät, joiden kanssa voisi lähteä vaikka viihteelle tai järkätä saunailtoja aikuisten kesken. Sisarusten kanssa tulee joskus jotain järjestettyä ja olemme tosi perhekeskeisiä muutenkin.
Viihdyn hyvin mieheni kanssa kaksin ja jos saamme kaikki lapset hoitoon niin olen mielelläni vain hänen kanssaan. Mutta silti jotenkin kadehdin näitä perheitä, joilla on omat ystäväperheensä, joiden kanssa käydään baarissa ja tehdään reissuja etelään jne.
Meillä ei myöskään ole meneviä harrastuksia vaan olemme tosi tavallisia tallaajia...eli minä jumppaan, mies juoksee ja yhdessä käymme elokuvissa. Tylsiä emme silti ole, ihan kivoja tyyppejä ja osataan pitää hauskaa.
Mietin vain, onko kaikilla muilla edelleen ne samat ja/tai uudet ystävät, vaikka elämä onkin aika pitkälti sitä arjen pyörittämistä?
Olen onnellinen näin, mutta ehkä inahduksen kateellinen äideille, jotka hoitavat parisuhteen, lapset, kodin ja viettävät silti hauskaa elämää kavereiden ja harrastusten parissa...
Ollaanko me ihan epänormaaleja vai löytyykö muitakin?
Mulla ja mun miehellä ei juurikaan ole. Olemme 26-vuotiaita ja meillä on kolme lasta, itse olen kotiäitinä ja mies käy päivätyössä. Itselläni oli paljon kavereita koulussa ja miehellä myös, mutta alettuamme seurustella kaverit jotenkin pikkuhiljaa katosivat. Sitten ostimme talon, menimme naimisiin ja saimme lapset, tuttu tarina.
Itselläni on yksi sydänystävä, joka on myös toisen lapseni kummi miehensä kanssa, mutta koska asuvat eri kaupungissa ja ovat itsekin perheellisiä niin tulee harvoin nähtyä kuin kahvittelun merkeissä (eli lapset ovat mukana). Ja kaikki lapset ovat vielä aika pieniä.
Meiltä puuttuu siis vallan ystävät, joiden kanssa voisi lähteä vaikka viihteelle tai järkätä saunailtoja aikuisten kesken. Sisarusten kanssa tulee joskus jotain järjestettyä ja olemme tosi perhekeskeisiä muutenkin.
Viihdyn hyvin mieheni kanssa kaksin ja jos saamme kaikki lapset hoitoon niin olen mielelläni vain hänen kanssaan. Mutta silti jotenkin kadehdin näitä perheitä, joilla on omat ystäväperheensä, joiden kanssa käydään baarissa ja tehdään reissuja etelään jne.
Meillä ei myöskään ole meneviä harrastuksia vaan olemme tosi tavallisia tallaajia...eli minä jumppaan, mies juoksee ja yhdessä käymme elokuvissa. Tylsiä emme silti ole, ihan kivoja tyyppejä ja osataan pitää hauskaa.
Mietin vain, onko kaikilla muilla edelleen ne samat ja/tai uudet ystävät, vaikka elämä onkin aika pitkälti sitä arjen pyörittämistä?
Olen onnellinen näin, mutta ehkä inahduksen kateellinen äideille, jotka hoitavat parisuhteen, lapset, kodin ja viettävät silti hauskaa elämää kavereiden ja harrastusten parissa...
Ollaanko me ihan epänormaaleja vai löytyykö muitakin?