Onko syytä epäillä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja M30
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

M30

Vieras
Kävipä tässä näin...

Avovaimoni vietti päivän rannalla ja meni sitten kaverinsa luokse. Soitteli illalla, että haenko heidät meille laittautumaan biletystä avrten. Kävin hakemassa. Naiseni oli erittäin kiihkeänä minua kohtaan, kun ystävänsä oli esim. parvekkeella tupakalla... halusi seksiä, mutta en itse halunnut edetä yhdyntään asti, koska ystävä oli meillä. Yleensä meillä on hänen lääkityksensä takia lähinnä erittäin harvoin seksiä, mutta viina poistaa estot.
Naiseni vannotti minulla useaan otteeseen, että saahan hän herättä'ä minut rakastelua varten, kun tulee kotiin. Vastasin, että ilman muuta. Tytöt lähtiv'ät sitten joskus vasta ennen klo kahta baariin noin 2 km päähän.
Heräsin itse yöllä 4.53 ja huolestuin, kun avovaimoani ei näkynyt. Soitin siis hänelle. Hän kertoi olevansa jatkoilla ystävänsä seurana, jolla on peliä miehen kanssa. Paikalla siis avovaimoni, ystävänsä ja hänen hoitonsa sekä joku neljäs, kuulema vanhempi mies. Naiseni tivasi haluanko hänen tulevan kotiin heti, hän tulee kyllä. Sanoin, että tulee, jos itse haluaa. Aamulla sitten heräsin töihin eikä häntä näkynyt. Soitti joskus ennen kymmentä ja kertoi niin huonon olon iskeneen, että hyytyi täysin eli sammui jatkopaikkaan. Oli pahoillaan tästä.

Minua vaivaa nyt epäilys tapahtumista sekä se, ettei hän pitänyt antamiaan lupauksiaan (kahdesti) saapua kotiin. Oli kyllä kieltämättä turhankin humalassa jo illalla kotona. Sanokaas naiset minkä arvelette olevan totuuden eli pettikö tms. ja jos ei, niin voinko silti olla vihainen? Itse käyn useammin meistä ulkona ja voisin mennäkin jatkoille, mutta ikinä en ole edes ketään muuta suudellut. Taustalle vielä se, että häntä viimeksi ulkona käydessään pussasi mies. Väittää, että yllättäen ja hän ei suuteloon vastannut vaan vetäytyi pois...








 
Nyt täytyy kyllä sanoa, vaikka minuakin on petetty ja tiedän tuon epäilyksen tunteen hyvin, että tuossa ei noiden yksityiskohtien viilaaminen paljoa ratkaise.
Jos teillä on luottamuskysymykset retuperällä, niin tuskin kannattaa miettiä sitä kääntyikö naisesi pois pussattaessa, tai mikä vanhempi mies oli samassa jatkopaikassa.
Hyvänen aika. Olisit sanonut naisellesi että heti kotiin, jos hän kerran olisi ollut tulossa, tuo on aika hermojaraastavaa marttyrikäytöstä mieheltä, "tule jos haluat".
tee selväksi mitä suhteelta haluat ja sopikaa pelisäännöt. Syyttelyt puolin ja toisin eivät tuossa auta. Mikä on tapahtunut on tapahtunut, tai jäänyt tapahtumatta, sitä ei voi muuttaa. On täyisn loputonta kärttää selityksiä humalaisen toiminnalle, mistä tietää vaikka olisi puhunut aivan totta. Mutta jos minä olisin naisesi, enkä olisi pettänyt, en välttämättä alunperinkään olisi edes maininnut koko vanhemmasta ukosta jos minulla jotain salattavaa olisi, tai vaikka ei olisikaan niin mitä sitä toista turhan takia hälyttämään. Olisiko siis niinkin että naisesi on jopa vähän tyhmänrehellinen.

Mutta jos kumpikaan ei petä, eikä halua itselleen pitää takaporttia auki niin pitäisi olla varaa naisellakin vaikkapa sopia jostain yhteisestä käytännöstä, kuinka jatkossa toimitte noissa tilanteissa.

Pahinta olisi että alkaisit nyt syytellä ja tentata. Jos ei ole sovittu asioista kunnolla ja aukottomasti, niin on turha itkeä kaatunutta maitoa. Ensinnäkin: jos hän on pettänyt, niin sitä ei tunnusta kuuna päivänä, älä tuhlaa aikaasi. Jos taas ei ole pettänyt, niin voi olla että se jannu joka siellä jatkoilla oli, alkaa näyttää entistä kinnostavammalta kun vastapainona on vihainen ukko kotona.

Jos naisesi pettää, hän kyllä ehtii vilauttamaan pimperoaan vaikka kauppareissulla, joten tuo jatkoille meno ei liene se kynnyskysymys.

Sellaisen käytännön vinkin annan siitä sopimisesta, että sopikaa vaikka että KUMPIKAAN ei hankkiudu tuollaisille jatkoille ollenkaan. Kännijatkot ovat nimittäin kaikista pahimpia, koska siellä ollaan tilantessa neljän seinän sisällä, ilman todistajia.
Baarissa voi kuka tahansa nähdä avoimesti tapahtumien kulun, mutta jonkun kotona voidaan pitää mitä peliä vaan, ja se on jälkeenpäin ainoastaan sana sanaa vastaan.
Ja suosittelen sen koskemaan molempia, koska vaikka itse tietääkin missä omat pettämisen rajat menevät, niin mistäs toinen sen voi tietää mitä suljettujen ovien takana menee jollei ole ajatustenlukija.

Luottamuksen kanssa ei kannata pelata niinkauan kuin se on edes jotenkin hataralla pohjalla suhteessa.
 
Tiedän, että sinusta tuntuu nyt pahalta, mutta suhteessa on kai vain pakko luottaa toisen uskollisuuten, kunnes toisin todistetaan. Minä en nostaisi näistä jatkoista sen kummempaa meteliä, mutta voisitte ehkä tosiaan sopia siitä, ettei kumpikaan lähde enää tällaisille jatkoille. Voit vaikka kertoa naisellesi (sen enempää syyttelemättä), että sinulle tuli hiukan epävarma olo. Voit myös kertoa, että nyt sinä tiedät, miltä hänestä tuntuu sinun käydessäsi jatkoilla. Puhukaa siis asiasta ystävällisesti ja sovittelevaan syvyyn ja sopikaa säännöistä.

On paha mennä veikkaamaan, mitä puolisosi on hääräillyt baari-iltana, kun en tiedä suhteenne tilasta sen enempää. Jatkoille hän on saattanut lähteä vain ystävänsä esiliinaksi. En myöskään usko, että hän olisi maininnut tästä vanhemmasta miehestä, jos jotain todella olisi ollut meneillään. Puolisosi kiihkeää käytöstä on paha mennä tulkitsemaan, mutta minun kohdallani asia on niin, että jos olisin lähdössä johonkin pahat mielessä, olisin enemmänkin etäinen puolisoani kohtaan kuin kauhean innostunut. Joku taas voi ajatella asian päinvastoin. Ehkä näitä merkkejä ei kannata tuijottaa liikaa. Jos jotain tapahtui, niin sille ei voi enää mitään. Tulevaan sen sijaan voitte asiasta sopimalla vaikuttaa.

Tsemppiä!
 
Sait ohjeita, että pitäisi paremmin sopia mitä voi tehdä. Hohoh hoijaa, ja mitä vielä pitäisi sopia! Minä kuvittelin, että sopimukset on tehty, jos yhdessä asutaan.

Totuuden saat selville hänen silmistään, hän ei voi katsoa sinua silmiin, riippuen mitä on tapahtunut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mies:
Sait ohjeita, että pitäisi paremmin sopia mitä voi tehdä. Hohoh hoijaa, ja mitä vielä pitäisi sopia! Minä kuvittelin, että sopimukset on tehty, jos yhdessä asutaan.

Totuuden saat selville hänen silmistään, hän ei voi katsoa sinua silmiin, riippuen mitä on tapahtunut.

Siis voi h-tti, mikä haihattelija!
Lisää, mies, tuohon vielä, että ap:n kannattaa kysyä tähdiltä neuvoa, tai että kohtalo määrää suhteesta.
Ihmiset tietääkseni EIVÄT ole ajatustenlukijoita, eivätkä mitään muitakaan yliluonnollisia tietäjänoitia. Silmiinkatsomalla et tiedä yhtään mitään.
Ja pientenkin asioiden yhdessä sopiminen, nimenomaan ääneen, on tärkeää.

Tämän tiedän, ex mieheni oli sitä mieltä, että (tässä on lista) asioista ei kannata eikä tarvitse puhua, koska kaikki on itsestään selvää. Me asuimme yhdessä, ja kaikki vain "tapahtui" itsestään. Yhteenmuuttokin oli yhtä tappelua, koska laatikoita kantaessa minun olisi pitänyt nähdä hänen naamastaan ja kuulla hänen otsaluunsa läpi ajatuksia.

No, hän oli surkea sängyssä, koska ei halunnut että seksistä puhutaan ääneen.
No, mistäpä hän siis voikaan tietää miltä minusta tuntuu, tai minä hänestä.
-tule kotiin milloin haluat, minulle on aivan sama (marttyyri)
-Ei tästä tarvitse puhua, koska jos se ei ole sanomatta selvä niin me emme kuulu yhteen. (taikausko)
-naamastasi näkee ^¨sitä ja tätä...(turha syyttely)

Minä löysin isomunaisemman, ja ennenkaikkea reippaamman ja avoimemman uroksen ja petin ja jätin. Eipä silti, rangaistuksen olin saanut jo etukäteen turhina syytöksinä, kun en olllut tehnytkään mitään.
Mies, toivottavasti heität nuo taikauskosi romukoppaan ja ryhdyt elämään tätä päivää. Se tekee hyvää ennenkaikkea vaimollesi,jos sinulla sellainen on.
 
Niin. Voisihan tuota kysyä. Mikä, miehet, teillä on, että suhdetta päätetään alkaa testaamaan kun ollaan nimenomaan vaarallisilla vesillä?

Kyllä tuo on nähty meilläkin. Sen sijaan että mies kertoisi miltä hänestä oikeasti tuntuu, ja pääsisimme miettimään kuinka asian voi ratkaista, tai kuinka toimia vastaisuudessa, saakin tuntea vihan hänen selkänsä läpi ja aistia pahan mielen ilmapiirin kotiintullessaan, mitään ei sanota.
Aina saan itse tentata: " Mikä nyt" "mitä mietit"
Kannattaa todella päättää tahollaan haluaako jatkaa suhdetta, vai haluaako etsiä syitä eroamiseen antamalla asioiden luisua käsistä.
Olen minäkin ollut jatkoilla, koska en nähnyt asiaa toisen näkökulmasta. Ajattelin vain että "enhän minä petä". No, en pettänyt mutta mies ei ollut urhoollista pettämättömyyttäni näkemässä, joten vahinko oli (miehen selän asennosta ja olohuoneen ilmanpaineesta päätellen) sama kuin jos olisikin pettänyt. Sana sanaa vastaan.
 
huh huh:

No sinähän olet naisellinen nainen, sinun kannattaa aukaista suusi hieman liian aikaisin ikäänkuin varoitukseksi ihmiselle, joka alkaa kanssasi tekemisiin. Ja se, että olet rangaistuksesi saanut on helppo usko ja eikä ole vaikea ennustaa, että konttaamisesi jatkuu. Kaikkea hyvää kuitenkin, en nyt vieläkään ymmärrä vuodatustasi minulle, mutta olen nähnyt kaikenlaista ja tämä on hyvin vaaraton tapa kohdata sinut. Etsi kuule vain googlella hyvät terapiasivut, niin alat sinäkin oppia jotakin ihmistenvälisestä kanssakäymisestä. Ihan kiinnostais tietää miten pärjäät noilla "sosiaalisilla taidoillasi" oikeassa elämässä.
 
huh huh:

Pakko vielä jatkaa. Mikä sai sinut noin raivostumaan? Sekö, että petturin tuntee silmistä, koska hän pakoilee katsekontaktia. Se koira älähtää, jne

Sopimisesta vielä, minä en tee sopimusta, että ei petetä, koska se on sanomattakin selvää. Pettäminen on viesti, että liitto on vailla pohjaa.
 
Minusta kaikkein pahin moka miehellä naisella on juuri tuo tuijotus ja murjottaminen. Jos epäilette sanotte sen epäilynne ääneen eikä arvuutella vain. Se että ei pysty katsomaan silmiin on kyllä paskaa. Minä en pettänyt koskaan mustasukkaista exmiestäni.Mutta en kestänyt myöskään hänen sairasta tuijotustaan. Olen luonteeltani iloinen mutta tuo myrkky sai minut aina lukkoon vaikka en ollut tehnyt mitään.
Perusteluja eron jälkeen mieheltä oli mm. että kaikki hänen naisensa ovat pettäneet hänet. Ei auttanut totuus ei mikään. Jätä mies pohdinnat ja tee naisesi onnelliseksi se on ainut keino millä teidän suhde pysyy. Vaikka nainen laukkoisi kaverinsa takia joka yö mukana se ei aina ole ihan niin kuin mies ajattelee. Toisille riittää vaan se että puhutaan halitaan ja piste, sielujen sympatiaa. Jos se on pettämistä kyllä ihmissuhteet jää aika rajoittuneiksi.
Mies itse tunnet naisesi paremmin kuin kukaan muu. Jos petti niin siitähän teidän pitäisi keskustella jotta kumpikin tietää mihin se sitten johtaa. Puhuminen on kuitenkin suhteessa se tärkein asia.Tuo otsikkosi onko syytä epäillä tulisi kohdistaa emäntääsi ja kuulla mitä hän sanoo.
Jos hirveä huuto alkaa heti. Sekään ei aina tarkoita pettämistä. Minulta meinaan palaa pinna alle 10 sekunnin jos minua turhaan syytetään.
 
En tunne ap:n vaimoa, joten paha mennä sanomaan mitä hän jatkoilla on touhunnut, mutta tarina kuulostaa että olisin itse voinut olla nainen samassa tilanteessa enkä olisi pettänyt, joten mielestäni ei ole syytä epäillä mitään. Omakin mieheni varmaan tuossa tilanteessa epäilisi (on välillä turhankin vainoharhainen) ja minua se vaan vituttaisi, koska milläs todistan että olen ollut ihan kiltisti ja olisin ollut kiltisti!! On aina inhottavaa jos tuntuu että epäillään ja syytellään suotta. Ehkä jos sama meno jatkuu ja on muita merkkejä pettämisestä, niin vasta silloin kannattaa ruveta toista 'sormella osottelemaan'. Ja kannattaa puhua ettet hyväksy tuollaisia jatkoja jatkossa ja miltä sinusta tuommoinen toiminta tuntuu. Toki siitä voit olla suuttunut ettei nainen pitänyt lupauksiaan tulla kotiin.
Meillä itseasiassa oli kerran vastaavanlainen tilanne, että olin monta tuntia sanonut tulevani kotiin ja matkalla tapasin kaikkia tuttuja joiden kanssa join tuopin tj. ja kävin sitten fiksuna tyttönä yhtä eksää vielä moikkaamassa jonka kanssa ei tosissaan ollut mitään kummankaan puolelta, ukko vähän syytteli, ja keskusteltiin ja toiste en lupaile kotiin tuloa turhaan, mutta en silloin tajunnut että siinä olisi mitään jos välillä aina soitan että tuunkin myöhemmin..
 
Kiitos vastauksista kaikille. Eri ihmisille toimivat eri tavat totuuden selvittelyyn, joten riitely lienee turhaa.

Illalla tulin eilen kotiin ja siellä oli tyttöystäväni nukkumassa pois krapulaansa. Heräsi sitten myöhemmin ja menin viereensä köllöttelemään. Kysyin vielä kerran mitä tapahtui. Hän sai kyllä minut vakuutetuksi viattomuudestaa. Samassa linjassa olivat myöhemmät puheensa ja kun kuulin hänen soittavan ystävälleen.

Sovittiin, että jatkot ovat ok jatkossakin, mutta ilmoitus pitää tulla ja varsinkin, jos on lupaillut muuta eli muutos suunnitelmiin. Homma oli sillä selvä ja vietettin mukana ilta yhdessä.
 
Ai naisellasi on lääkitys? Milainen? Eikö ole aika vaarallista ottaa alkoa, jos tulee "niin huono olo", ettei pääse kotiin? Ja varsinkin, jos vielä kaljoissaan alkaa himottaa, mikä takaa, ettei levitä juovuksissa muillekin, kuin sinulle?

Kiertoon, jos ei seksiäkään ole ja muija on sairas. Hae terve viriili ihminen, eihän tuollaisesta mitään pidemmän päälle tule.
 
Taidat ap olla vähän hukassa.

"Sovittiin, että jatkot ovat ok jatkossakin, mutta ilmoitus pitää tulla ja varsinkin, jos on lupaillut muuta eli muutos suunnitelmiin"

Taidat olla vähän sinisilmäinen. Ai, että oikein luvan annoit jatkoille miesporukkaan. Kuulehan poika, siis millaisia rajoja asetat sille, että mitä sinä kestät? Tässä on kysymys sinusta ja mitä sinä siedät. Ja sinä toimit niin kuin sillä ei olisi mitään väliä. Älä kuule tule kyselemään enää tälle palstalle, että mitä tyttöystäväsi on tehnyt, jos kerran itse siihen annat luvan.
Mikä on sinun arvosi miehenä? Ja millaisena joo-joo-miehenä sinut otetaan?
Jämäkkyyttä otteisiin, ole mies. Miehenä sinusta pidetään, eikä tossukkana.
 
Totta. Ja on kaksi eri asiaa, alistava mies ja jämerä mies. Siksi se oman kantansa ilmoittaminen ei suinkaan tarvitse olla mitään "Akka heti kotiin"-tyylistä mesoamista.
Miehen pitää kuitenkin osata sanoa, missä mennään. Sen jälkeenhän naisella on täysi vapaus päättää mitä itse haluaa. Itse ainakin inhoan sellaisia tossukoita, jotka näyttävät vain passiivista vastarintaa, ja lupaavat asioita yli omien rajojensa.
Jos ihminen ei kunnioita itseään, niin kuinka hän voi toista kunnioittaa?
Tässä en nyt säti vain ap:ta, se keskustelu taitaa olla jo eilispäivää, mutta totta kai miehen pitää tietää mitä kestää ja mitä ei, jotta se tulee naiselle selväksi.
Minun piti myös oma ukkoni joskus kädestä pitäen opettaa, että jos ei halua minun menevän jatkoille, niin sanoo "Älä mene kulta jatkoille, en pidä siitä" sesijaan että sanoisi "Mene vaan jos huvittaa. Minkä minä sille voin.", ja sitten kärsii monta päivää tuskissaan, ja minun pitää itse keksiä mitä olen tehnyt väärin.
Onneksi sentään löysi hänkin sen oikean miehen sisältään, ja kyllä tottelen rakastani oikein kiltisti noissa asioissa, minulla ei ole mitään ongelmaa olla menemättä jatkoille.
Mitä sieltä muuta haetaan, kuin uusia ihmissuhteita, ja jopa uutta miestä varkain. Sopii kuvaan jos kotona ei pidetä huolta. Jatkot menettävät merkityksensä kokonaan kun tietää, minkä takia niistä kieltäytyy. Sen takia, että joku rakastaa minua kotona, ja tehtäväni ja velvollisuuteni on häntä ja meitä kohtaan, ei kavereita ja satunnaisia baarituttavuuksia kohtaan.
Viina ei maailmasta lopu ryyppäämällä, ja kotiin voi tulla kohtuullisissa ajoissa varsinkin, jos ei ole mitään vajausta kotielämässä jota siellä jatkoilla paikataan, venytään ja juoruillaan kun etsitään jotain..
 
Kiitos Nainen. Juuri tuota minä tarkoitan. On aivan eriasia olla päättäväinen ja ymmärrettävä, kuin tuuliajolla.
Myös murrosikäinen tietää, että hänestä välitetään, kun hänelle asetetaan rajoja.

Sen verran joudun perääntymään, että kaikille näemmä rajat eivät ole tulleet selviksi ja siksi tarvitaan sopimuksia.
 
Heh, ehkä tuo vertaus murrosikäiseen oli sentään hiukka liioittelua? Suhteessahan on, ainakin pitäsi olla, kaksi tasavertaista kumppania jotka yhdessä määrittelevät rajat.
 
No tuo vertaus oli vain rajojen merkityksestä, enkä tarkoita, että aikuista ihmistä voisi pakottaa ruotuun.

Mutta valitettavasti aika moni nainen elää murrosikänsä vasta 35-40 vuotiaana. Ja siihen soppaan en osaakaan antaa ohjetta.
 
Koska olen tälläinen vanhempi täti-ihminen, saatan olla mielestänne vanhanaikainen ajatuksineni, mutta rykäisempä kuitenkin ilmoille mielipiteeni.

Miksi te nuoret ihmiset teette elämänne vaikeaksi ylikorostuneella itsenäisyyden tarpeella?

En ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi puolisoiden "pitää" saada bilettää erikseen sen sijaan, että vahvistaisivat liittoaan käymällä ulkona yhdessä. "Vahinkoja" aivan varmasti sattuu humalassa ollessa ja kenties tilaisuus tekee varkaan.

Mikä siinä omassa puolisossa on vialla, kun häntä ei haluta mukaan juhlimaan, vaan kaverit ovat parempaa juhlaseuraa?
Väitän, että kuitenkin taustalla on eräänlainen seikkailun tarve, kun halutaan muka viettämään "poikien tai tyttöjen iltaa". Voitte argumentoida tarpeenne viettää omaa aikaa omien ystävien kanssa ihan miten tahansa ja siltikin olen tätä mieltä.

Minulla on pitkä ja onnellinen liitto takanani. Me emme ole koskaan tunteneet tarvetta lähteä yksin tai ystävien kanssa ilman puolisoa juhlimaan. Emme tosin harrasta humalahakuista juomistakaan, joten pystymme aina kontrolloimaan omaa käytöstämme. Työmatkat ovat olleet ainoa poikkeus, kun olemme joutuneet olemaan erossa toisistamme ja silloin olemme molemmat myös JOUTUNEET työasioiden takia drinkille johonkin ravintolaan. Näissäkin harvoissa tapauksissa olemme vetäytyneet säällisessä ajassa nukkumaan hotelliin.

Meillä ei epäillä toisen pettäneen, koska sellaiseen ei ole edes ollut tarvetta tai mahdollisuutta. Kuitenkin meillä olisi molemmilla täysi vapaus mennä ja tulla jos vain sitä haluaisimme. Emme halua. On mukavampaa viettää aikaa yhdessä.

Tälläinen on vanhan kalkkiksen maailma. Yksinkertaisen ihmisen elämä on yksinkertaista. Onnea kuitenkin teidän muiden elämään. Yritän ymmärtää teitä, mutta samalla surettaa lukea kirjoituksianne, kun tekemällä teette elämästänne helvetin.

 
Kalkkis-täti:

Et ole ollenkaan kalkkis, olet vain onnistunut löytämään puolison, jonka kanssa Haluat kulkea. Sinä et tarvitse ulkopuolista porukkaa, jonka kanssa voit harrastaa jotain osaa sinkkuudesta. Sinä olet valinnut elämän, joka ei loukkaa puolisoa. Pystyt kulkemaan muissakin porukoissa, mutta haluat jakaa hauskanpidon ihmisen kanssa, jota kehtaat näyttää ja jota rakastat.

Ja kaiken voisi ajatella toisinpäin. Miksi en halua mennä puolisoni kanssa tanssimaan? Miksi haluan, että puolisoni ei tule mukanani baariin? Ja miksi haluan mennä illan jälkeen kodin sijasta ystäväni luokse jatkoille? Miksi ollaan parisuhteessa, jos em. toiminta on säännöllistä.
 

Yhteistyössä