Onko tää ihan normaalia vai kuuluuko eron jälkeiseen elämään ja sen käsittelyyn?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tunteiden sekasolmu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tunteiden sekasolmu

Vieras
Eli erosta on sellaset 10-11kk aikaa,jätetty toisen takia. Onko tällänen nyt sit normaalia vai kuuluko asiaan,olen ihastunut moneen mieheen jotkut ihastumiset menneet ohi yhtä nopeesti kuin ovat alkaneetkin mutta sitten on näitä jotka pysyy ja pysyyy. Nytkin on sellaset 3 miestä kuin tulee mieleen ja jos nään ni loppupäivän ajattelen sitä.Aina vaan et kaikki tyypit ei ole muhun ihastuneita,tai näin nyt oletan.Yks on sellanen jonka tajusin ajat sit pelimieheksi mut tajusin nyt et se on ja pysyy pelimiehenä,toisen kans oli säpinää yks yö ja ihastuinkin siihen(vaikkei pitänyt) kerroin miehelle myöhemmin et tykästyin suhun mut mies ei kuulemma nyt tiedä mitä haluaa(niin varmaan joo),aina kuitenkin katselee kun vastaan tulee.Sitten on tää kolmas,sen kanssa ei ole ollut mitään peliä,ollaan juteltu niin huppelissa kuin selvinpäin,oikeestaan en ole siihen ihastunut mitä noihin kahteen muuhun mut jotenkin aina odotan et tulis vastaan vaikka kaupassa et voisin moikata ja kysyy et mitäs kuuluu.
Niin et onko tää normaalia vai yritänkö mä alitajuisesti väkisin etsiä itelleni miestä?
Osaako kukaan kotipsykologi analysoida tätä mulle?
 
Uskoisin, että aika moni käy jossain vaiheessa eron jälkeen tuollaistakin vaihetta läpi. Itse jäin yllättäen yksin vastasyntyneen vauvan kanssa, kun aviomies päättikin perustaa uuden perheen. Masennuksen jälkeen vähän toivuttuani alkoi minulla hirvittävä tarve saada myös uusi perhe. Onneksi olen yltiörealisti ja jalatmaassa -tyyppi enkä lähtenyt tunteiden mukaan. Tuskin mikään suhde olisi siinä vaiheessa kuitenkaan kestänyt. Lapset eivät siis koskaan tavanneet ketään ihastustani, mikä hyvä. Tätä vaihetta kesti n. puoli vuotta. Nyt neljä vuotta eron jälkeen en edes halua miestä. Meidän pieni perhe on näin ihan hyvä eikä tähän tarvita lisäosia säätämään. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja MIRKAMÖRKÖ;26122824:
normi,mä kävin samanlaista läpi aikloinaan....

Kauankohan tätä kestää? Teitkö sä niille ihastumisille jotain vai haaveilitko vain ja annoit asian olla?
Tää on jotenkin ihanaa ja kamalaa samaan aikaan.Toi pelimies on se pahin jutuut tässä,oon ihan retkussa siihen ja aina kun nään tai juttelen sen kanssa niin toivon et se muuttuis.Nytkin kun pitkästä aikaa soitti ja puhu niin ihanasti kaikkea niin todella toivoin et nyt se on tosissaan kunnes taas petyin,tiesin jo onneks varautua siihen ni ei silleen sit tullut pettymystä.
Mistä mä tiedän millon se ihastuminen on oikeeta sellasta eikä vaan joku väliaikainen juttu.Kun toi pelimies on ainoa joka saa mut ihan veteläks aina kun nään sen tai kuulen äänen.Enkä mä tiedä montaako se pyörittää,aina se on yksin liikenteessä.
 
mä oon ehkä väärä ihminen vastaamaan,mä etin epätoivosesti hyväksyntää ja rakkautta ja makasin kaikkien kanssa :( kaikilla kestää oman aikansa,mulla meni puol vuotta.tiiän myös ihmisiä jolla menee 2-3vuotta.
 
mulakin oli yks pelimies kiikaris pitkään,ja välillä luulin et se tykkäs musta ja sit välillä se ei piitannutkaan.ja mä oli niin lääpällään siihen....sit ku tajusin et kaikki oli alunperinkin peliä tälle pelimiehelle nii itkin varmaan 2viikkoa putkeen ku sattu niin saatanasti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja MIRKAMÖRKÖ;26122867:
mä oon ehkä väärä ihminen vastaamaan,mä etin epätoivosesti hyväksyntää ja rakkautta ja makasin kaikkien kanssa :( kaikilla kestää oman aikansa,mulla meni puol vuotta.tiiän myös ihmisiä jolla menee 2-3vuotta.

mulla on kai vähän sama,olen hypännyt sängystä sänkyyn,no ei niitä montaa ole ollut mutta kuitenkin.Noistakin kolmesta kahen kanssa ollut sängyssä. Mulla on nää ihastumiset ollet nyt joku puoli vuotta,eka oli toi pelimies ja sen tapasin joskus 6kk sitten,muut tullut sen jälkeen.Mä en tietoisesti eti epätoivoisesti mitään mutta alitajunnassa kylläkin,selitän kaikille(myös itselleni) etten hae mitään enkä halua ketään mut todellisuudessa haluan.Tiedän kyllä et jos nyt jotain löytäis ni tuskin se kestäisi enkä halua satuttaa itteeni enää lisää.
 

Yhteistyössä