H
huolestunut äiti
Vieras
Meidän kolmasluokkalainen poitsu on aina ollut sellainen tunteellinen herkkä poika. Telkkaristakin kun ollaan vaikka katsottu Hurjaa remonttia niin itku tulee hänelle kun hän huomaa millaisia elämänkolhuja joillain ihmisillä on tai se kun tämä perhe näkee uuden talonsa. Hän on sellainen niin empaattinen.
Herkkyys on pojassa hienoa asia, mutta nyt kysymykseen ja pieneen ongelmaankin koska mä en tosiaan tiedä nyt miten saada poikaan vähän sellaista äijämeininkiä.
Nimittäin hän pelaa jalkapalloa ja on tosi hyvä siinä ja on myös hyvä joukkuepelaaja, mutta kuten ennenkin niin tänään viimeksi harkoissa tapahtui konflikti - ei sinänsä mikään iso juttu - mutta häntä harmitti kun kaksi kaikkein parasta pelaajaa laitettiin harjoituspelissä samalle puolelle joten pojalla meni hermo kun tajusi että ihan turhaan tässä pelailla kun ei mitään jakoa ja kun häntä harmittaa niin hän alkaa itkemään.
Mä olen samanlainen, että en osaa oikein käsitellä tunteitani ja kun tulee pettymys tai suututtaa kauheesti niin alkaa itkettää. Ilmeisesti olen jotenkin siirtänyt tunnevammani poikaani :ashamed:
Ja varmaan sen takia tuntuu että olen avuton tässä asiassa.
Lisäksi mietityttää se että mitäs jos pojat alkaa kiusaamaan ja haukkumaan itkupilliksi.
Miten ihmeessä minä saisin poikaan sellaista luonteenlujutta ja ymmärtämään että ei tämä nyt niin vakavaa ole että tarvitsee itkemään alkaa tai mitkä on ne eväät jolla hän voisi tunteitaan käsitellä?
Herkkyys on pojassa hienoa asia, mutta nyt kysymykseen ja pieneen ongelmaankin koska mä en tosiaan tiedä nyt miten saada poikaan vähän sellaista äijämeininkiä.
Nimittäin hän pelaa jalkapalloa ja on tosi hyvä siinä ja on myös hyvä joukkuepelaaja, mutta kuten ennenkin niin tänään viimeksi harkoissa tapahtui konflikti - ei sinänsä mikään iso juttu - mutta häntä harmitti kun kaksi kaikkein parasta pelaajaa laitettiin harjoituspelissä samalle puolelle joten pojalla meni hermo kun tajusi että ihan turhaan tässä pelailla kun ei mitään jakoa ja kun häntä harmittaa niin hän alkaa itkemään.
Mä olen samanlainen, että en osaa oikein käsitellä tunteitani ja kun tulee pettymys tai suututtaa kauheesti niin alkaa itkettää. Ilmeisesti olen jotenkin siirtänyt tunnevammani poikaani :ashamed:
Ja varmaan sen takia tuntuu että olen avuton tässä asiassa.
Lisäksi mietityttää se että mitäs jos pojat alkaa kiusaamaan ja haukkumaan itkupilliksi.
Miten ihmeessä minä saisin poikaan sellaista luonteenlujutta ja ymmärtämään että ei tämä nyt niin vakavaa ole että tarvitsee itkemään alkaa tai mitkä on ne eväät jolla hän voisi tunteitaan käsitellä?